Vanhempi, sinunkaan ei tarvitse olla aina reipas
Minun 8-vuotias ilmoittaa, että hän haluaa lähteä kesälomalla kolmeksi yöksi leirille. Mielessäni risteilee tuhansia levottomia ajatuksia: Miten lapsi selviää siellä, telttamajoituksessa? Eihän hän ole ollut yötä poissa kotoa satunnaisia lähiomaisille suuntautuneita yökyläilyjä lukuun ottamatta. Muistaako juoda tarpeeksi vettä? Entä käyttää aurinkorasvaa? Miten tähän kaikkeen nyt pitäisi suhtautua?
Lapsi itse suhtautuu leirille lähtöön kevein, iloisin mielin. Jännitystä on myös ilmassa, mutta se vaikuttaa sellaiselta kutkuttavalta, kivalta jännitykseltä. Pänttäämme pakkauslistaa ja laskeskelemme kolikoita leirikioskin hankintoja varten. Leirin lähestyessä sydäntäni puristaa – miten tämä juuri äsken sylissäni hoivattu lapsi aikoo selviytyä kolme yötä poissa kotoa, ja vielä ilman puhelinta!
Valmistelujen keskellä yritän tietoisesti päästää irti mieleni vallanneesta huolissaan olemisen tilasta. Keskityn siihen, miten mahtava kokemus leiri tulee olemaan lapselleni, luotan häneen ja leirin järjestäjiin. Uhkakuvat saavat jäädä taka-alalle, ja päätän keskittyä nykyhetkeen. Pohdiskelen, miten useamminkin vanhemmuudessa pysähtyminen arjen pienten onnistumisten ja ilon hetkien äärelle voisi auttaa palautumisessa ja jaksamisessa. Lapsen ilo, kun tämä kastaa varpaansa veteen ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Nurmikon tuntu paljaan jalan alla. Jäätelö kesäillassa.
Irti päästämistä harjoitellaan puolin ja toisin jo alakouluikäisen kanssa. Me aikuiset voimme pienilläkin teoilla vahvistaa ja luoda turvallisuuden tunnetta ja luottamusta joka päivä suhteessa kaikkiin kohtaamiimme lapsiin ja nuoriin. Voimme kertoa lapsille, että ikävän yllättäessä aikuiset auttavat. Voimme huomioida lapsia ja nuoria kannustavalla sanalla tai hymyllä. Voimme omilla teoillamme osoittaa, että luotettavia aikuisia ja yhteisöjä on olemassa – kannattelemme tässä elämässä, pienissä ja isoissa hetkissä, kaikki toinen toisiamme. Ei tarvitse olla aina reipas tai pärjätä itse. Näin lapsi ja nuori pääsee irti ja kasvamaan turvallisesti ja luottaen siihen, että turvaverkko on olemassa.
Leirille lähdön aamu koittaa, ja tarkkaan pakattu, lähes lapsen itsensä kokoinen rinkka selässään hän talsii kavereiden perässä kohti bussia kättään heilauttaen.
- Jaa lapsen lähtöön liittyvät huolesi toisen aikuisen kanssa. Omien huolten jakaminen toiselle tunnetusti auttaa. Ei kannata jäädä ajatuksineen yksin, vaan hakea rohkeasti tukea ja apua silloin, kun huolet valtaavat mielen. Esimerkiksi Vanhempainpuhelimessa ja chatissa voit keskustella anonyymisti ja luottamuksella huolistasi.
- Selvitä leirin käytännön asiat – kun olet selvillä käytännöistä, mielen ei tarvitse turhaan askaroida niiden kimpussa.
- Asetu kuuntelemaan lapsen ajatuksia ja mahdollisia huolia ja jännitystä leirille lähtöön liittyen. Juttele lapsen kanssa läpi mitä tehdä, jos ikävä iskee tai jotakin tapahtuu.
- Luo lapselle luottamusta siihen, että kokemuksesta tulee ikimuistoinen ja hyvä. Kun lapsi on luottavainen, voit itsekin olla rauhallisemmin mielin.
- Hanki itsellesi jotain mielekästä tekemistä lapsen leirin ajaksi!
Anna Weckström
asiantuntija, Auttavat puhelimet ja digitaaliset palvelut