Siirrä hyvää eteenpäin, älä pahaa

Turun perjantai-iltaiset, käsittämättömät väkivaltarikokset ovat tekijänsä vastuulla. Meidän muiden ja erityisesti aikuisten vastuulla on, miten nyt puhumme tapahtumista lasten ja nuorten kanssa tai heidän kuultensa. Puheemme vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millaisia yhteiskunnallisia seurauksia näillä teoilla on, sillä aikuisten puhe muokkaa lasten ja nuorten asenteita ja arvomaailmaa. Meidän kannattaa puheissamme ja teoissamme aina tavoitella rauhaa ja vakautta, ja edistää tasa-arvoa ja ihmisarvoa. Se palauttaa luottamusta välillemme ja on tärkeää silloin, kun turvallisuuden tunnettamme on haavoitettu.

Kenen tahansa kokemus epätasa-arvoisesta ja epäoikeudenmukaisesta kohtelusta edistää syrjäytymistä ja rikkoo lopulta yhteiskuntarauhaa. Vihapuhe on yksi epäoikeudenmukaisuutta ruokkiva tekijä. Itse näen keskeisenä, ettei lisävahinkoa koituisi enää siitä, että lapsiin kohdistuu ikätovereiden taholta syrjintää päiväkodeissa, kouluissa ja vapaa-ajalla, näiden kaikkia järkyttäneiden tapahtumien vuoksi. Lasten ja nuorten kanssa keskusteltaessa on tärkeä tuoda esiin tapahtumiin liittyviä tosiasioita huhujen sijaan. Kyse on rikollisesta toiminnasta, eikä siitä epäilty henkilö edusta kaikkia maahanmuuttajia tai kaikkia islaminuskoisia. Vastakkainasettelu ja aikuisten kiihkeä ja vihamielinen suhtautuminen lisää herkästi lasten pelkoja ja epävarmuutta. Se ei edistä heidän toipumistaan. Aikuisen on hyvä puhua toisen aikuisen kanssa omasta ahdistuksestaan.

Se, että tavoittelee rauhaa ja kaikille mahdollisimman tasa-arvoista yhteiskuntaa ei tarkoita rikollisen toiminnan hyväksymistä. Se on sivistyneen yhteisön mahdollisuus selvitä mahdollisimman pienin ja lyhytaikaisin vaurion kammottavista tapahtumista, jotka joka tapauksessa jättävät jälkensä. Toivon, että tämä viesti välittyy myös lapsille ja nuorille. Jos terroriteosta epäillyt saavat aikaiseksi sen, että lapsemme ja nuoremme eivät pysty toimimaan eri lähtökohdista olevien ihmisten kanssa ja kasvavat vihaamaan tai pelkäämään heitä, olemme hukassa.

Rauhaa pitää tahtoa ja sen tahtomista voi opettaa eteenpäin seuraaville sukupolville. Pidetään yhdessä huoli siitä, että välitämme puheissamme seuraavalle sukupolvelle hyvää, ei pahaa. Lapset tarvitsevat lohdutusta ja toisia ihmisiä, aikuisen rauhallista läsnäoloa ja luottamuksen palauttamista arkeen ja tulevaisuuteen.

Ajatukseni ovat iskussa menehtyneiden, loukkaantuneiden ja heidän omaistensa luona, eikä mikään osanottoajatus tunnu riittävältä. Ajattelen myös tilanteessa auttaneita sivullisia sekä tilanteen hyvin ja rauhallisesti hoitaneita viranomaisia sekä kaikkia meitä muita, joiden maailma muuttui. Paha ei lopu kierrättämällä pahaa eteenpäin. Pahuuden vastavoima ovat hyvät puheet ja teot.

Linnea Karlsson

MLL:n puheenjohtaja, dosentti, lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri