Pitääkö tulevalle ekaluokkalaiselle hankkia oma puhelin?
Monessa perheessä pohditaan parhaillaan lapsen ensimmäisen puhelimen hankintaa ekaluokan lähestyessä. Osalle hankinta on itsestään selvä, eikä se aiheuta vanhemmille tai lapselle sen enempää harmaita hiuksia. Iso osa perheistä pysähtyy pohtimaan, minkälainen laite lapselle hankitaan ja tarvitseeko lapsi puhelimeen soittamisen ja viestien lähetyksen lisäksi muita toimintoja.
Osalla vanhemmista lapsen ensimmäinen puhelin herättää ristiriitaisia fiiliksiä ja epäröintiä, ehkä jopa ahdistusta. Moni miettii, onko puhelin välttämätön ja tarpeellinen? Pitääkö puhelin lapselle hankkia, kun muillakin on?
Koulun aloittamiseen liittyy niin lapsella kuin koko perheellä paljon uusia asioita ja suuria tunteita. Eskarimaailmasta hypätään aimo harppaus koulumaailmaan, jossa lapsen pitää omaksua paljon uutta. Lisäksi koulu tuo mukanaan uudenlaista vastuuta.
Puhelin voi tuoda uudessa elämäntilanteessa koko perheelle turvallisuuden tunnetta, kun koululainen opettelee kulkemaan itsenäisesti ja on arkisin kotona ennen muuta perhettä. Samaan aikaan voi pohdituttaa altistaako oma puhelin lapsen liian aikaisin tilanteisiin, joihin lapsella ei ole vielä valmiuksia ja tarvittavaa kypsyyttä.
Onko oma lapsi nyt ainoa, jolle ei osteta kännykkää? Onko hän ainoa, jolla ei ole älypuhelinta? Onko väärin, että isompi sisarus sai aikoinaan oman puhelimen, mutta nyt nuoremmalle ei sitä hankita? Puhelimen omaavat kaverit saavat kännykän kuulostamaan ihan mahtavalta leikkikalulta. Toiset aikuiset voivat hehkuttaa, miten nopeasti oma lapsi oppi käyttämään puhelinta.
Puhelimeen pätee samat lainalaisuudet kuin kaikkiin muihinkin tavaroihin: kaverilla on aina hienommat ja kaikilla muilla on jotain mitä itsellä ei. Kaverilla saattaa olla uudet hienot lenkkarit, joita ei kuitenkaan sännätä kaupasta ostamaan vaikka ”kaikilla muilla” ne olisi. Samaa puntarointia kannattaa tehdä puhelimen kohdallakin.
Onko oma puhelin välttämätön vai tullaanko toimeen ilman vielä hetki? Jokainen lapsi on yksilö ja elämäntilanteet vaikuttavat päätöksentekoon. Vaikka perheessä olisi ostettu puhelin aikoinaan sisarukselle ekaluokan kynnyksellä, on tilannetta hyvä arvioida jokaisen lapsen kohdalla erikseen. Jos lapsi ei kulje ja joudu olemaan yksin koulun jälkeen, tarvitseeko hän puhelinta? Osaako hän huolehtia kalliista laitteesta? Jos lapsen taidot viestiä puhelimella eivät ole kovin hyvät, voiko puhelin aiheuttaa kaverisuhteissa enemmän eripuraa kuin hyvää?
Joskus puhelimen käyttöön tarvittavia taitoja on hyvä vahvistaa ennen sen ostamista. Lapselle voi perustella miksi juuri tässä asiassa menetellään toisin kuin aiemmin. Samalla voi kertoa, että jossain muussa asiassa toimitaan taas toisin päin. Aikuisen tehtävä on miettiä mikä on lapsen etu ja paras. Ja kestää lapsen pettymys, jos tilanne sitä vaatii.
Ilman kännykän käyttöön tarvittavia taitoja ja kypsyyttä voi puhelin aiheuttaa arjessa monta tilannetta, jossa lapsi ei kykene yltämään odotuksiin, joita puhelimen käytölle ja huolehtimiselle usein asetetaan. Voi olla stressaavaa muistaa huolehtia, että puhelin pysyy tallessa ja ehjänä ja että siinä on akku ladattuna. Aikuiselle puhelin on arkinen käyttötavara, josta huolehditaan huolellisesti ja käytännönläheisesti.
Pienelle koulun aloittaneelle puhelin voi olla kuin leikkikalu. Aina ei muista mihin lelu viimeksi jäi ja toisaalta muut kivat asiat voivat viedä huomion toisaalle. Jos oma puhelin on asia, minkä tiimoilta lapsi saa usein aikuiselta moitetta ja palautetta, voi olla, että lapsi ei ole vielä riittävän iso kantamaan puhelimeen liittyviä vastuita.
Jääkö lapsi jostain paitsi, jos puhelinta ei ole? Mitä jos lapsi on aivan huono ja erottuu muista, kun koulussa aletaan harjoitella digitaalisten laitteiden käyttöä? Ei huolta!
Vaikka kaikki koulutaivaltaan aloittavat ovat saman ikäisiä, kehittyy jokainen omaan tahtiin. Mediataidot voivat olla saman ikäisillä lapsilla hyvin erilaisia. Osa voi kaivata aikuisen tukea, opastusta ja läsnäoloa enemmän kuin toinen.
Lapset ovat nopeita oppimaan, ja kun aika on oikea pystyvät he omaksumaan uutta tietoa vaivatta. Vanha kunnon polkupyörävertaus on omiaan tässä. Pienelle lapselle on turha antaa harjoitteluun aikuisten pyörää. Kun lapsi ja pyörä ovat toisilleen oikeankokoiset ja hetki oikea, on oppimiselle hedelmälliset edellytykset.
Blogi on julkaistu 17.6.2019 ja päivitetty 3.8.2022
Paula Aalto
Kouluyhteistyön ja digitaalisen nuorisotyön päällikkö
Ladattavat materiaalit
Aiheeseen liittyvät
- Lapsen ensimmäinen puhelin
- Tietoturva lapsiperheessä
- Mediankäyttöä rajaavat sovellukset ja laitteiden ruutuaika-asetukset
- Hyvän tavan mukaisen kuvaamisen harjoittelua
- Lapsi sosiaalisessa mediassa
- Lasten omat laitteet ja ruutuaika
- Hyvä alku koulutielle -sivusto
- Hyvinvointia digiajassa
- Nettikiusaaminen
Comments
Ei pidä hankkia, vaikka kaverillakin on ja isosiskollekin ostettiin, ja vaikka naapurin kissallekin olisi kyseinen vehje hankittu. Perustelut:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikkoahonen/252313-lasten-terveyden-vaarantavat-virheet-sateilyturvakeskuksen-toiminnassa/
Tässä kaikki kirjoitukset:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/author/mikkoahonen/
Hei,
Kiitos kommenteista. Langattomien verkkojen säteilyvaikutuksista on maailmanlaajuisesti yllättävän vähän julkista keskustelua. Välillä on vaikeaa muodostaa mielipidettä asiasta ja saada tutkimukseen perustuvaa tietoa ilmiöstä. Varmasti paras suhtautumistapa digimedioiden käyttöön on ylipäänsä kohtuullisuus ja se, että lapsi viettää aikaa myös verkon ulkopuolella.
Terveisin,
Paula
mediakasvatuksen suunnittelija
MLL
Ei tarvitse eikä pidä hankkia älypuhelinta, koska pikkukoululaiselle on tärkeää vielä saada leikkiä ja liikkua vapaasti vapaa- ajallaan eikä joutua kännyorjuuteen ja kantamaan muassaan jatkuvasti säteilyn lähdettä, joka langattomana laitteena on monenlainen terveysuhka pienen ihmisen elinten terveelle kehittymiselle ja niiden koko eliniän toiminnoille.
Aikuisen tietoinen etukäteen perehtyminen laitteeseen – ja sen moninaisiin terveydellis- sosiaalis-ympäristöllis-inhimillisiin kokonaisvaikutuksiin- jota lapselleen harkitsee hankittavaksi, on välttämätöntä ennen päätöksen tekemistä.
Kännykkä vie salakavalasti huomiota yhä enemmän ympäröivän maailman ilmiöistä kuten luonnosta ja ihmiskohtaamisista, autioittaa versovaa ihmissielua mielikuvanmuodostus-, ja empatiakyvyn kuihtuessa, supistaa lapsen luonnollista liikunnantarvetta, vääristää ryhtiä ja rangan liikkuvuutta, aiheuttaa päänsärkyä ja likinäköisyyttä, keskitymishäiriöitä, lyhytjännitteisyyttä ja ihka oikeaa riippuvuutta.
Säteilyn aiheuttamat vauriot kulkeutuvat aina perintötekijöihin asti ylisukupolvisesti, vovat aiheuttaa lapsettomuutta ja altistaa pahanlaatuisille kasvaimille
Mitä myöhemmäksi kännykän hankintaa perheissä voidaan lykätä kohti nuoruusvuosia ja näin turvata on kasvu- ja kehitysrauha, sen vahvempia ja tahdonvoimaisempia, itsenäisesti ajattelemaan kykeneviä, sielullisesti ja ruumiillisesti terveitä aikuisia heistä kasvaa.
Ja koulussa oppimisrauha.
Hei,
Kiitos kommentistasi. Lapsen tasapainoinen, hyvinvointia sekä oppimista edistävä mediankäyttö vaatii vanhemmalta mediataitojen opettelua ja tukemista yhdessä lapsen kanssa sekä myönteistä uteliaisuutta ja kiinnostusta lapsen mediankäyttöä kohtaan. Lisäksi tarvitaan yhteisiä keskusteluja ja sopimuksia sekä tarvittaessa myös mediankäytön rajaamista. Kohtuudella käytettynä sekä ikärajoista huolehtien digimedioista voi olla myös hyötyä ja iloa. Jokainen perhe ja lapsi on erilainen ja kaikki ovat erilaisia mediankäyttäjiä. Tärkeää on pohtia mitä lapsi medioiden äärellä tekee ja että lapsen arki on kasvun ja kehityksen kannalta monipuolista. Aikuisen tehtävä on suojella lapsia ja nuoria on erilaisilta mediankäytön haittavaikutuksilta ja ongelmilta sekä minimoida niihin liittyviä riskejä.
Terveisin,
Paula
mediakasvatuksen suunnittelija
MLL
Kun otetaan huomioon, että kännykkäsäteily imeytyy lapsen kehoon jopa 10-kertaisesti aikuiseen verrattuna, niin en todellakaan suosittele annettavaksi lapselle omaa puhelinta. Mikäli puhelin on pakollinen yhteydenpitoon, hankkisin ”dumb phonen” ja neuvoisin lapsen pitämään sen irti kehosta myös soittaessa. Puhelimen pitäminen taskussa 4G-verkolla ja bluetoothilla varustettuna on varma tapa tehdä lapsesta hedelmätön. Kännyköiden aiheuttamasta altistuksesta ei Suomessa puhuta eikä STUK näitä asioita valvo, vaikka niin väitetäänkin. Tästä viimeisimpänä todisteena se, että Ranskasta asti kerrotaan Nokian puhelimien ylittävän SAR-arvot melkein tuplasti. Eikös STUK:in olisi tämä pitänyt huomata ja puuttua asiaan? Heidän pitäisi ymmärtääkseni suojella kansalaisia säteilyltä, ei varmistaa, että säteilyä saadaan? 🤔