Marsun kuolema

Kun luottoystävä on poissa, kouraisee yksinäisyys ennen kokemattomalla tavalla. Olo on tukala ja uudella tavalla tyhjä. Myös oma kuolema on alkanut pohdituttaa.

Lemmikkien kuolemasta puhutaan Lasten ja nuorten puhelimessa usein. Se on monesti yhtäkkinen ja ennakoimaton tapahtuma, joka paiskaa lapsen keskelle tuntematonta ja ennen kokematonta surua. Lapsille, jotka ovat saaneet elää ilman suurempia huolia lapsuutensa, tapahtuma on monesti ensimmäinen iso menetys, jonka he kohtaavat. Ensimmäinen kosketus kuoleman lopullisuuteen.

Puhelimeen yhteyttä ottaneet lapset ovat monesti jääneet surunsa kanssa yksin. Ehkä aikuisten omat murheet ovat ajaneet lapsen kokemuksen ohi. Ehkä aikuinen on ymmärtämättömyyttään pyrkinyt poislohduttamaan lapsen tunnetta: pyytänyt lopettamaan itkemisen ja kiinnittämään huomion hyviin asioihin. Ehkä lapsen suru on alkanut ahdistaa liikaa.

Tunnetaidot ovat tämän hetken trendikäsite, eikä syyttä. Kyky tunnistaa ja säädellä omia tunteita on merkittävässä roolissa toimivien ihmissuhteiden muodostamisessa ja elämässä selviytymisessä. Tunnesäätelyn perustukset valetaan lapsena. Tunteiden tunnistamisesta, sanoittamisesta ja validoimisesta viliseekin ohjeistuksia vanhemmille. Myös päiväkodeissa ja kouluissa lapsia treenataan tunnistamaan omia ja toisten tunteita.

Kaiken tunneopastuksen keskeltä unohtuu joskus se tärkein: lasta tai nuorta ei voi jättää selviytymään tunteidensa kanssa yksin! Lapsen tunnekokemusta ei voi myöskään ohittaa. Kun lasta kohtaa mihin tahansa elämänsä osa-alueeseen liittyvä suru, parasta tunnekasvatusta on se, että vanhempi ymmärtää lapsen kokemuksen ainutkertaisuuden, eikä ohita sitä nopeasti. Lapsen surua ei myöskään tarvitse pelätä ja yrittää piristää pois. Lapsi selviää, kun aikuinen pysyy vierellä ja antaa surulle luvan.

Surukokemusten vastaanottaminen on lapselle tärkeä kehys tulevaisuutta varten. Se määrittää osaltaan sitä, mitä tunteita lapsi uskaltautuu kokemaan ja mitä niitä kohdatessaan toisilta odottaa. Kannattaako puhuminen? Kuinka tunteisiini vastataan? Tulenko ymmärretyksi ja kuulluksi? Parhaimmillaan lapselle muodostuu luottamus siihen, että isojen tunteiden jakaminen toisten kanssa helpottaa oloa.

Kyky selviytyä vastoinkäymisistä itseen ja toisten tukeen luottaen, voimistuu. Huonoimmassa tapauksessa lapsi oppii säilömään kielletyiksi tai toisille kuormittaviksi koetut tunteensa ja yrittää selviytyä niistä yksin. Kun tunnesäiliö jossain vaiheessa täyttyy, voivat sinne pakatut tunteet alkaa tihkua ulos hallitsemattomasti. Olo voi muuttua yleisesti tuskaiseksi.

Suremattomilla suruilla on riskinä kääntyä jossain elämän vaiheessa masennukseksi. Lapsen surut ovat terveydelle vaarallisia ohitettavaksi.

Kuva: Colourbox

Tatjana Pajamäki

Auttavien palvelujen päällikkö, psykoterapeutti