Leikkipäivä tulee - onko kaikki kyydissä?
Lähijuna ja alkuilta. Istun junan keskiosassa. Vastapäisellä, sivuttaisella penkkirivillä kaksi alle kouluikäistä lasta ovat penkeillä polvillaan, kasvot kohti ikkunaa. Naurunkiherryksen keskeltä hihkutaan: ”Hei, noikin on kyydissä!” Huomaan olevani tarkkailijana leikissä, jossa katsotaan, mitkä junavaunun asiat näkyvät ikkunaan heijastuvassa peilikuvassa. ”Onko lamppu kyydissä?” Lapsi kääntyy vaunuun päin, osoittaa sormellaan kattovaloja ja kääntää katseensa takaisin ikkunaan. ”Kato, lamppukin on kyydissä!” ja naurukohtaus yltyy. Matka jatkuu ja lapset luettelevat yksitellen junan kalusteita. Ja kun ovat tarkistaneet, että ne näkyvät myös ikkunassa, raikuu vaunussa iloisesti ”Kaikki on kyydissä!”
Tänä vuonna Leikkipäivän teemana on leikki yhteisenä kielenä. Elekielestä, toisen tarkkailusta tai matkimisesta voi koska vain alkaa yhteinen leikki. Junaleikin idean ymmärsin seuraamalla toppahanskan osoittelua ikkunan ja junavaunun välillä. Kunpa me aikuisetkin vain heittäytyisimme leikkimään lasten kanssa!
Sain kerran lapseltani viestin, jossa hän pyysi lupaa mennä ystävälleen kylään koulun jälkeen. Jouduin tuottamaan pettymyksen ja kieltämään kyläilyn sinä päivänä, koska illalla olisi jalkapallotreenit. Tiesin, että tulisieluinen lapseni suuttuu, mutta hänen vastauksensa yllätti. Pian sain viestillä kuvan tunnin oppimateriaalista.
Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus lepoon, vapaa-aikaan ja leikkiin.
Nauratti ja samalla olin hyvin ylpeä lapsestani. Häneltä tämä oli nokkela roustaus ja sisälsi vain tosiasioita. Lapsen oikeuksien sopimukseen on todellakin kirjattu edellä mainitut asiat. En silti muuttanut mielipidettäni, sillä minä vain huolehdin, että lapsi pääsee ajoissa viettämään ohjattua vapaa-aikaansa jalkapalloilun merkeissä. Kaverin tapaaminen toisena päivänä oli ok ja leikkiminen tietysti aina. Mutta kieltämättä se jäi kaihertamaan mieleni perukoille, että muistanko vanhempana tarjota lapsilleni tarpeeksi vapaata aikaa leikkimiseen.
Mitä sitten tarkoitetaan leikillä? Määritelmiä on monenlaisia, ihan niin kuin leikkijöitä ja leikkejäkin. Minulle leikki on hyvin laaja käsite. Se on vapaaehtoista tekemistä, jonka parissa ajantaju häviää. Leikki voi olla yhden kerran tapahtuva. Tai se on leikki, joka jatkuu uusin kääntein. Tai se on leikki, joka toistuu samanlaisena. Leikki on mielen vapautta, heittäytymistä hetkeen. Se voi olla anarkistista itseilmaisua, jonka puitteissa voi tehdä mitä huvittaa, turvallisessa tilassa ja ilmapiirissä tietysti. Leikkiä ei suoriteta. Leikkiminen tekee hyvää ihan meille jokaiselle, keventää mieltä – sekä lapsen että aikuisen!
Lapsiperheissä arki on usein aikamoista säätöä, kun taiteillaan aikataulujen, yhteisten ruokailujen, siirtymien, läksyjen, töiden, hammaslääkäriaikojen ja kauppalistojen keskellä. Leikkihetket hulinan keskellä tarjoavat suvantopaikkoja erilaisista vaatimuksista, joita pienet ja isot elämissään kohtaavat.
Leikkiviikkoa vietetään 17.4. – 22.4. Viikko huipentuu Leikkipäivään, jota juhlitaan lauantaina 22.4. Silloin eri puolella Suomea järjestetään leikkisiä tapahtumia, jotka ovat maksuttomia ja avoimia kaikille. Tervetuloa mukaan! Miten sinä leikit Leikkipäivänä? Olisiko paikallaan pistää pystyyn lautapelisessiot perheen kanssa? Tai tuijotuskisa?
Karolina Lamroth
Leikkipäivä-ohjelman koordinaattori