Lapsen harrastus tuo ystäviä myös vanhemmille
Kävin viikolla pikaisella kauppareissulla, jossa kohtasin puolitutun isän. Tervehdimme, vaihdoimme kuulumisia poikiemme jalkapalloharrastuksesta ja jatkoimme matkaamme tahoillemme. Tämä kohtaaminen herätti minussa iloa. Olen onnekas, kun olen saanut tutustua niin moneen vanhempaan paikkakunnallani lasteni harrastusten kautta.
Pohdin usein mielessäni sitä, mistä olisin jäänyt paitsi, jos lapseni eivät olisi harrastusta löytäneet jalkapallon parista. Ainakin paikallinen tuttavaverkostoni olisi huomattavasti köyhempi tai sitä ei juurikaan olisi. Olen saanut kentän laidalla jakaa muiden vanhempien kanssa arjen huolia ja ilonaiheita. Muita vanhempia kuunnellessa olen ymmärtänyt, että muillakin on välillä samanlaista. Yhdessä koetut turnausmatkat ja varainkeruut ovat synnyttäneet me-henkeä ja vahvistaneet paikkakuntani yhteisöön kuulumista. Rohkeus pyytää apua toiselta on kasvanut.
Vanhempien tärkein tehtävä on kannustaa lasta harrastuksessaan ja ilakoida yhdessä onnistumisista. Toinen vanhemmille lankeava tehtävä on harrastuksen kustantaminen. Eräs äiti harmitteli mielipidekirjoituksessaan taannoin syksyllä sitä, kuinka paljon vanhemmilta vaaditaan lapsen harrastukseen maksujen lisäksi vapaaehtoistyötä.
Tosiasiassa usein urheiluseurojen järjestämät harrastukset edellyttävät myös vanhemmilta vapaaehtoistyötä kuukausi- tai kausimaksujen lisäksi, jotta harrastusmaksut saadaan pidettyä kohtuullisina ja harjoittelu monipuolisena. Lisärahoitusta hankitaan muun muassa turnauksissa buffaa ja arpajaisia järjestämällä.
Monet vanhemmat toimivat myös vapaaehtoisesti valmentajina tai muissa ikäluokan vastuutehtävissä. Tämä voi tulla monelle vanhemmalle yllätyksenä ja tuntua juuri sillä hetkellä lisärasitteelta ja kuormittavalta. Olisi hyvä, jos vanhempi pystyisi oivaltamaan oman vapaaehtoispanoksensa hyödyn pitkällä kestolla niin lapselleen kuin itselle.
Mitä enemmän vanhemmat jaksavat kannustaa, kuskata ja olla mukana lapsen harrastuksessa, sitä varmimmin lapsi jatkaa myös harrastamista. Harrastaminen on kuin rahan pankkiin laittamista: liikunta edistää terveyttä, yhdessäolo luo turvaa ja synnyttää kaverisuhteita. Kun perusturva on kunnossa, pystyy paremmin selviämään myös vaikeimmista hetkistä. Niin lapsena kuin vanhempana.
Minulle lapsen harrastus on tuonut turvaverkon ja uskon, että se on kantanut monien vaikeuksien yli.
Tarja Satuli-Kukkonen
kehittämispäällikkö