Koulutus on tärkein tekijä työllisyysasteen nostamisessa
Viime kuukausien keskeinen keskustelun teema politiikassa on ollut työllisyysaste ja keinot, miten sitä voidaan nostaa. Hallituksen tärkeimpänä talouspoliittisena tavoitteena on nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin. Työllisyysaste on tällä hetkellä noin 73 prosenttia. Työllisyysasteella tarkoitetaan työllisten prosenttiosuutta tietystä väestöryhmästä. Työllinen on henkilö, joka on ansiotyössä, eikä ole työttömänä työnhakijana tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Koko väestön työllisyysaste lasketaan 15-64-vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena samanikäisestä väestöstä.
Työllisyysasteen nostamisessa tärkein yksittäinen tekijä on koulutuksen ulkopuolelle jäämisen ehkäiseminen. Erityisen tärkeää on varmistaa, että mahdollisimman moni nuori suorittaisi toisen asteen opinnot. Ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa yksilön työmarkkina-asema on heikko ja työura jää lyhyeksi ja katkonaiseksi. Vuonna 2015 peruskoulun varassa olevien ihmisten työllisyysaste oli 43 prosenttia, toisen asteen tutkinnon suorittaneiden 67 prosenttia ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden 86 prosenttia.
Uusi hallitusohjelma sisältää paljon hyviä toimia nuorten kouluttautumisen turvaamiseksi. Hallitusohjelmaan sisältyvästä oppivelvollisuusiän pidentämisestä on puhuttu paljon, mutta se ei vielä yksin riitä. Tarvitaan oppimisen ja hyvinvoinnin tukea varhaiskasvatuksesta alkaen koko koulupolun ajan. Onkin ilahduttavaa, että monia näitä toimia sisältyy hallitusohjelmaan. Varhaiskasvatuksen leikkaukset perutaan ja varhaiskasvatukseen kehitetään kolmiportaisen tuen malli perusopetuksen tapaan. Hallitusohjelmassa luvataan muun muassa lisätä opettajia ammatilliseen koulutukseen, vahvistaa opiskelun tukea, opintojen ohjausta ja oppilas- ja opiskelijahuollon palveluja kaikilla koulutusasteilla sekä parantaa maahanmuuttajataustaisten nuorten jatko-opintovalmiuksia.
Koulutuksen ulkopuolisuuden torjunnassa myös mielenterveyden tukeminen ja mielenterveyspalvelut ovat tärkeässä roolissa. Mielenterveyden häiriöiden vuoksi monen nuoren koulupolku jää kesken ja moni nuori aikuinen jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä.
Yksi merkittävä riskitekijä mielenterveydelle on kiusaaminen. Kiusaamista on ehkäistävä ja siihen on puututtava tehokkaasti päiväkodeissa, kouluissa ja harrastuksissa. Monet mielenterveyden pulmista kärsivät lapset ja nuoret jäävät myös vaille tarvitsemaansa tukea ja hoitoa. He tarvitsevat helposti saavutettavia matalan kynnyksen palveluita ja nykyistä intensiivisempiä avohoidon palvelumuotoja. Lasten ja nuorten koulupolkua tukevat hallitusohjelmaan sisältyvät kiusaamisen ja yksinäisyyden torjuntaan panostaminen sekä mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantaminen.
Kotihoidon tuki on nostettu perhevapaauudistusta koskevassa keskustelussa ongelmaksi työllisyyden kannalta. Työnantajajärjestöistä on tehty esityksiä kotihoidon tuen huomattavaksi leikkaamiseksi. Kotihoidon tuki ei kuitenkaan ole sellainen ongelma, kuin väitetään. Ensinnäkin äitien työllisyysaste nousee pikkulapsiperhevaiheen jälkeen korkeaksi. 20-59-vuotiaiden äitien, joiden nuorin lapsi oli 3-6-vuotias, työllisyysaste oli yli 79 prosenttia vuonna 2016, kun lapsettomien samanikäisten naisten työllisyysaste oli alle 77 prosenttia. Äitien, joiden nuorin lapsi oli 7-17-vuotias, työllisyysaste oli lähes 86 prosenttia.
Toiseksi kotihoidon tuen käyttö on käyttö vähentynyt huomattavasti 2000-luvulla. 9 kk-2-vuotiaista lapsista 58 prosenttia hoidettiin kotihoidon tuella vuonna 2000. Vuonna 2017 osuus oli enää alle 45 prosenttia. Pitkään kotihoidon tukea käyttäneiden perheiden määrä on laskenut erityisen paljon.
Kolmanneksi pitkään kotihoidon tukea käyttävien äitien koulutustaso on usein matala. Monelta puuttuu kokonaan peruskoulun jälkeinen tutkinto. Kotihoidon tuen leikkaus lisäisi vain vähän työllisyyttä. Kotihoidon tuen leikkaaminen ei tuo matalasti koulutetulle äidille töitä, vaan tarvitaan työpaikka. Koulutus edistää ratkaisevasti työpaikan saamista. Erityisesti tarvittaisiin joustavia mahdollisuuksia ja erilaisia opintopolkuja suorittaa toisen asteen ammatillinen koulutus. Tätä koulutusta tulisi myös aktiivisesti markkinoida äideille, joilta puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto.
Esa Iivonen, johtava asiantuntija, lasten oikeudet ja lapsi- ja perhepolitiikka
Esa Iivonen
Vaikuttamistyön johtaja