Ei enää aamukaaosta meille, kiitos!

Tunnen, miten hiki valuu selkää pitkin ja olo on tukala. Kiukuttaa, mutta yritän hengittää syvään ja pidättäytyä puhumasta mitään, etten sanoisi pahasti.

On aamu, ja olemme lasten kanssa eteisessä tekemässä lähtöä päiväkotiin. Kolmevuotias on päättänyt vaihtaa vaatteet vielä kerran ja pelleilee peilin edessä. Esikoululainen on unohtunut vessaan keräilykorttikansionsa kanssa. Täytyykö lähtemisen todella olla tällaista kaaosta, mietin.

Samassa muistan, miten vain hetki sitten jäin heräämisen jälkeen sänkyyn selaamaan puhelinta. Tiesin kyllä, että tuo loikoiluun käytetty vartti olisi arvokas kohta, kun ryhtyisin herättelemään lapsia. Loikoilin silti.

Kun pikku kiireessä sain viimein lapset ylös sängyistään, yksi heistä uppoutui leikkeihinsä. Toinen siirtyi sohvalle torkkumaan. Kumpaakaan oli vaikeaa saada vessaan, saati pukemaan. Aikaa kului.

Toki tiesin, että hoputtaminen ja hampaiden kiristely eivät ainakaan auta tilannetta, mutta hoputin ja kiristelin silti. Niinpä tunnelma oli pilalla jo ennen ulko-ovea ja ikävä olo seurasi koko päivän. Tunsin kyllä, ettei aamusta jäänyt hyvää mieltä lapsillekaan.

Tämän erityisen takkuisen aamun jälkeen päätin, että jatkossa jotain on tehtävä toisin.

Seuraavana päivänä laitoin herätyskellon soimaan 15 minuuttia normaalia aiemmin. Laskin näin aamun aikatauluun hässäkkävaran. Aina tulee kuitenkin jotain, mikä viivästyttää lähtöä. Ennakoin tulevan aamun käänteitä myös vaatteiden osalta. Tarkistin säätiedotuksen ja valitsin lapsille sopivat ulkovaatteet valmiiksi.

Aamulla herättyäni tein omat aamutoimeni ensiksi. Sen jälkeen herätin lapset laittamalla heidän sen hetkisen lempibiisinsä soimaan.

Yritin olla puuttumatta vetkutteluun. Sen sijaan kokeilin harhautustekniikkaa: pelasimme arvauspeliä. Tiedätkö? Sitä, jossa yksi valitsee jonkin eläimen tai asian ja toiset koettavat arvata, mistä on kyse.

Samalla, kun arvuuttelimme, autoin lapsia aamutoimissa. Pääsimme ulos ovesta aikataulussa tulevan viikonlopun suunnitelmista jutellen.

Tällaisia uuden aikakauden aamuja on toteutettu meillä jo jonkin aikaa. Lähdöt sujuvat nyt aiempaa paremmin. Toki muutosten tekeminen vaati itseltäni alussa ekstratsemppausta, mutta se kannatti. Notkahduksia rutiineissa tulee totta kai välillä, ja silloin pistetään juoksuksi.

Yhtä lailla tulee myös aamuja, joina yllätyn iloisesti, kun lapset pukevat omatoimisesti tai saavumme päiväkodin pihaan etuajassa. He tosiaan oppivat hiljalleen uudet tavat ja tarvitsevat vähemmän ohjausta toimissaan!

Aamukaaosten hälveneminen on osoittanut minulle, että asiat voivat oikeasti muuttua paremmiksi. Näin käy, kun jaksaa tehdä edes pieniä muutoksia totuttuun – ja ajaa niitä sisään johdonmukaisesti pari viikkoa. Kaupanpäällisinä saattaa saada paremman olon omasta vanhemmuudestaan sekä mukavia hetkiä lasten kanssa.

Koetaanko teidän perheessänne koskaan hien pintaan nostattavia aamuja tai uuvuttavia iltahärdellejä? Jos näin on, et ole yksin. Työmme vanhemmuuden parissa on osoittanut, että vastaavien tunnelmien kanssa tasapainoillaan varsin monessa kodissa. Vinkkejä tilanteiden tyynnyttämiseen kysytään usein.

Jotta lapsiperheiden arki olisi jatkossa mahdollisimman sujuvaa ja mukavaa, kokosimme vinkit aamukaaoksen kesyttämiseen ja iltasirkuksen rauhoittamiseen kaikkien saataville. Lue tärpit linkeistä tämän kirjoituksen lopussa tai poimi suosikkisi uusilta vinkkivideoiltamme.

Ota sopivat keinot käyttöön ja kokeile pari viikkoa. Jos kaipaat tukea muutokseen, tavoitat meidät MLL:n Vanhempainpuhelimesta tai chatista.

Tsemppiä matkaan!

Anna Puusniekka

suunnittelija, vanhemmuuden digihanke