Perhekahvilan vapaaehtoinen Liisa rakentaa yhteisöllisempää lähiötä
Helsinkiläisen Liisa Kuoppalan reitti MLL:n perhekahvilan ohjaajaksi on melko tyypillinen. Perhe muutti uudelle asuinalueelle juuri ennen ensimmäisen lapsen syntymää, ja lähileikkipuiston perhekahvilasta löytyi vanhempainvapaalle seuraa ja tekemistä. Sitten joku pyysi vapaaehtoiseksi.
“Ajattelin, että miksi ei, kun joka tapauksessa kävin siellä oikeastaan joka viikko.”
Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, Liisa toimii MLL Pihlajamäen paikallisyhdistyksen hallituksessa tapahtumavastaavana sekä hoitaa tilastointia. Aamupäivisin kokoontuvaa perhekahvilaa kolmen oman ja yhden bonuslapsen äiti on ohjannut aina vanhempainvapaalla ollessaan. Tällä hetkellä nelipäiväinen työviikko yläkoulun opettajana mahdollistaa vapaaehtoisuuden perhekahvilassa myös töiden ohella.
“Käytännössä tehtäviini kuuluu käydä kaupassa ostamassa tarjottavat ja laittaa ne valmiiksi ja esille ennen kuin perhekahvila aukeaa”, Liisa kertoo.
“Perhiksen aikana yritän aina jutella kaikille paikalle saapuville lapsille ja vanhemmille, varsinkin niille, jotka tulevat ensimmäistä kertaa.”
Sitten siivotaan sekä kirjataan tulos, menot ja kävijämäärät.
Perhekahvilan ohjelma muotoutuu kävijöiden mukaan ja toiveesta. Pihlajamäessä perhekahvilassa käyvät lapset ovat pääosin pieniä, joten sen ihmeempää ohjelmaa harvoin kaivataan.
Vanhemmat ja muut lasten kanssa paikalle tulleet aikuiset toivovat perhekahvilalta etenkin vapaata keskustelua ja yhdessäoloa. Saman on huomannut myös Liisa.
“Mielestäni tärkeintä on se, että perheille on joku paikka, johon tulla matalalla kynnyksellä viettämään aikaa samanlaisessa elämänvaiheessa olevien kanssa.”
Toinenkin hitti Pihlajamäen perhekahviloissa tosin on: “Kahvi ja pulla ovat myös tärkeitä.”
Liisalle MLL:n vapaaehtoisuudessa parasta on se, että saa tuntea kuuluvansa osaksi “omaa lähiöyhteisöä” ja olla tuomassa hyvää mieltä alueen lapsiperheille.
Yksi esimerkki hyvän mielen tuottamisesta oli paikallisyhdistyksen ideoima kivikäärme, johon kaikki saivat tuoda jatkoksi itse maalaamansa kiven. Harmillisesti käärmeen pää hävisi ensimmäisellä viikolla, mutta parin päivän päästä joku oli onneksi tuonut sen takaisin – tosin ilman kieltä.
Lisää kiviä käärmeeseen maalattiin MLL:n pisteellä Pihlajamäen kyläjuhlilla, joihin paikallisyhdistys osallistuu joka vuosi.
“Syksyllä käärme oli melkein 50 metriä pitkä”, Liisa iloitsee.
Perhekahvilan vapaaehtoisena pääsee todistamaan iloa ja riemua, mutta koronan vaikutukset toimintaan olivat välillä turhauttavia.
“Oli lannistavaa suunnitella tapahtumia ja sitten joutua perumaan ne yksi toisensa perään”, Liisa muistelee.
“Toiminnan käynnistäminen uudestaan ei ollut mitenkään helppoa kaikkina poikkeusjärjestelyineen ja rajoituksineen.”
Samaan aikaan myös leikkipuisto, jonka tiloissa perhekahvilaa järjestettiin, suljettiin, kun kaupunki määräsi puiston työntekijät päiväkoteihin töihin. Väliaikaiset tilat löytyivät onneksi kirkon alakerrasta.
“Sulkemispäätös oli kyllä Helsingin kaupungilta läpimärkä rätti alueen lapsiperheille.”
Lämpimänä muistona mielessä on muutaman vakiokävijän kukkien ja suklaan kera antama kiitos viimeisellä perhekahvilakerralla ennen vanhempien paluuta töihin.
“Kiitokset tuntuivat vilpittömiltä. Että ihan oikeasti oltiin mahdollistettu omalta osaltamme mukavampi vanhempainvapaa-aika näille perheille.”
Kuvat: Liisa Kuoppala ja MLL Pihlajamäen paikallisyhdistys