Vanhempien ajatuksia turvallisesta liikuntaharrastuksesta

Vanhempien tulee olla läsnä ja kuunnella, kun lapsi kertoo harrastuksesta ja treenikerrasta. Tsempata omatoimiharjoitteiden tekemiseen. Tukea harmituksen hetkinä. Jos menee liian vakavaksi touhuksi, ohjata rennompaan otteeseen. Korostaa liikkumisen iloa elämäntapana. Kuljettaa tarvittaessa treeneihin. Osallistua vanhempaintoimintaan ja talkoisiin, luo osaltaan ryhmähenkeä. – Kilpaurheilevan nuoren vanhempi

Edellä oleva lainaus tiivistää hyvin ne ajatukset, joita vanhemmat kertoivat vastatessaan tammikuussa 2019 kyselyymme, jolla selvitimme vanhempien näkemyksiä ryhmän ilmapiiristä, osallisuuskäytännöistä ja kiusaamisen ehkäisemisen ja siihen puuttumisen käytännöistä.

Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille. Mukana oli kiinnostavia tarinoita muun muassa siitä, mitä lapset ovat saaneet harrastuksista ja miten on ratkottu hankalia tilanteita kuten kiusaamista tai yhtäkkisiä lopettamisajatuksia. Nyt valmiina on urheilua ja liikuntaa harrastavien lasten ja nuorten vanhempien vastauksista koottu raportti ja jatkoa seuraa.

Useimmat vanhemmat kertoivat kyselyssä, että heidän lapsensa ovat saaneet kokeilla useampaa harrastusta ja etsiä itselleen kiinnostavaa lajia. Keskimäärin vanhempien mielestä sopiva määrä lasten harrastamiselle olisi 3–5 kertaa viikossa. Suurin osa vanhemmista on myös tyytyväisiä lapsensa harrastusryhmään ja valmentajien tapaan pitää yllä ryhmän myönteistä ilmapiiriä. Harrastus on mukava lisä arkeen, ja sen lisäksi ehditään myös tavata kavereita ja levätä.

Keskimäärin vanhemmat kertoivat lastensa saaneen urheiluharrastuksesta ystäviä ja tuttavia, kaveritaitoja, reippautta ja itseohjautuvuutta sekä terveellisiä elämäntapoja. Parhaimmillaan liikuntaharrastuksesta löytyy hyviä ystäviä, joiden kanssa harjoitellaan ja reissataan alakouluiästä varhaiseen aikuisuuteen asti.

Siksi on kipeä kokemus, jos lapsi jää ystäväpiirin ulkopuolelle. Lapselle saatetaan tiuskia ”mitä se sulle kuuluu”, pukuhuoneen penkille ei millään mahdu muiden viereen, lapselle ei kerrota valmentajien antamia ohjeita tai haukutaan suorituksia. Pahimmillaan lapsi jää ulkopuolelle jopa harjoittelutilanteessa. Tätä on tapahtunut esimerkiksi palloilulajeissa niin, että hänelle ei vain syötetä palloa tai voimistelulajeissa niin, että nuoret valmentajat keskittyvät muutamaan harrastajaan ja muut saavat harjoitella keskenään jossakin sivussa.

Parasta olisi, jos kiusaamiseen puututtaisiin heti, kun se huomataan. Joskus vanhemmasta voi tuntua hankalalta ottaa asiaa puheeksi. Kokemus siitä, että omaa lasta on kiusattu, saattaa herättää vanhemmassa surun, pettymyksen, häpeän ja vihan tunteita. Ulkopuoliseksi jättäminen sattuu ja oman lapsen ulkopuolelle jättäminen sattuu kipeimmin. Moni miettii, vaikuttaako asian puheeksi ottaminen lapsen mahdollisuuksiin jatkaa harrastuksessa tai seuraako siitä jotain pahempaa. Toisaalta asiat eivät muutu, jos niitä ei oteta puheeksi.

Urheiluseuroissa yleensä on olemassa ohjeet kiusaamisen puuttumiseen ja kiusaamistilanteiden selvittämiseen. Lapsilla on oikeus suojeluun kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Siksikin kiusaamisen kokemukset pitää aina selvittää. Useimmiten sitä tehdään valmentajan, vanhempien ja osapuolina olleiden lasten yhteisillä keskusteluilla. Samalla sovitaan, miten jatkossa toimitaan, ettei kiusaaminen enää toistu.

Miten vanhemmat ja valmentajat vaikuttavat siihen, että harrastuksesta tulee lapselle myönteinen kokemus. Vanhemmat kuvaavat heidän omaksi tehtäväkseen esimerkiksi seuraavia:

• ”Kannustamalla omaa lasta ja koko joukkuetta. Osoittamalla, että koska harrastus on tärkeä lapselle, se on tärkeä myös vanhemmalle.”
• ”Olla mukana ja kiinnostuneita. Rohkaista ja kannustaa. Osoittaa empatiaa. Oma nuori sanoo, että kun on mennyt huonosti, niin hän ei halua kuulla, et hyvinhän se meni ja seuraavan kerran sitten. Vaan olisi hiljaa ja lohduttaisi. Tulisi myös antaa lasten levätä ja muistaa, että se on harrastus, ei koko elämä. Pitää välillä taukoa, jos huomaa, että lapsi väsyy.”
• ”Kehumalla, tukemalla, kysymällä kuulumisia ja ajatuksia. Mutta niin, että ei kehuta muita mollaamalla (esim. sinä kyllä pelasit tänään paljon paremmin kuin Sanni-Elmeri).”

Valmentajilta toivotaan esimerkiksi seuraavia asioista:

• ”Kohtelemalla lapsia reilusti ja tasapuolisesti. Muistamalla lasten nimet. Kysymällä mielipiteitä.”
• ”Omalla esimerkillä ja innostuneisuudellaan.”
• ”Auttaa asettamaan realistiset tavoitteet ja opastaa tietä niiden saavuttamiseksi. Kannustaa.”
• ”Valmentaja on vaativa, mutta kannustava.”
• ”Heidän pitää olla kannustavia, sytyttää tai ylläpitää ja voimistaa sitä sisäistä paloa, mikä ajaa lasta urheilemaan. Heidän pitää olla oikeudenmukaisia ja positiivisia. Haasteita tulee olla sopivasti, että homma kiinnostaa.”
• ”Joukkuehengen luomiseen panostamalla. Kaverisuhteita tukemalla. Myönteisellä palautteella!”
• ”Valmentajan tulee nähdä lapsi ihmisenä, eikä vain satunnaisena harrastajana ja luoda häneen kontakti. Tulee myös kiinnittää huomiota ryhmähenkeen ja yhteisiin pelisääntöihin ja ryhmäyttää porukka hyvin, muutenkin kuin vain lajin kautta. Jos lapsi viihtyy porukassa, hän myös pysyy harrastuksessa todennäköisemmin.”

Kyselyn mukaan lähes kaikki vanhemmat kuljettivat lapsensa harrastukseen. Hyvin moni teki jotain muutakin harrastuksen eteen, kuten toimi joukkueenjohtajana, toimitsijana kilpailuissa tai piti buffettia tai leipoi sinne. Kiinnostavaa on, että 87 prosenttia vanhemmista tunsi itsensä tervetulleeksi seuran toimintaan ja 83 prosenttia viihtyy muiden vanhempien seurassa. Nämä vanhemmat kertoivat saaneensa uusia ystäviä ja tuttavia seuratoiminnan kautta. Osa taas ei joko halua tai ehdi osallistua, tai sitten he eivät koe pääsevänsä vanhempien joukkoon mukaan.

Vanhemmista 64 prosenttia koki, että valmentajat kuuntelevat heidän mielipiteitään. Tässä asiassa saattaisi siis olla kehittämistä. Miten vanhempien mielipiteitä kysytään? Ehtiikö harjoitusten jälkeen jutella valmentajan kanssa? Tässä muutama vanhempien ajatus asioista, joista vanhemmat tarvitsevat tietoa, jotta yhteistyön sujuisi seuran ja valmentajan kanssa:

• ”Mitä vanhemmilta ja pelaajilta odotetaan, mitkä tapahtumat sisältyvät maksuun ja mihin tarvitaan erillistä rahoitusta, aikataulut, ohjeet varusteista, vaatteista, eväistä ja ravinnosta sekä muut joukkueen/seuran käytännöt.”
• ”Meillä on ollut säännöt niin lapsille kuin aikuisille, miten kannustetaan ja ollaan toiminnassa mukana. Ne ovat olleet ok.”
• ”Kehityksestä, tavoitteista. Kisakokoonpanon syistä.”
• ”Työnjaosta vanhempien ja valmentajien kesken. Kannustavasta käyttäytymisestä kisoissa. Välillä on hyvä muistuttaa vanhempia, että alaluokkalaisten kanssa vanhempien vastuulla on se, että lapsi on ajallaan harjoituksissa ja että hänellä on asianmukaiset välineet mukana.”

Viime aikoina julkaistuissa laajoissa tutkimuksissa on kerrottu, että monet nuoret lopettavat ohjatun liikuntaharrastuksen yläasteikään siirtyessään. Se on harmi, sillä harrastuksessa hankitaan yleiskuntoa ja saadaan kavereita, joskus elinikäisiä ystäviä. Tässä kyselyssä erityisesti 13–19-vuotiaiden vanhemmat arvioivat lapsensa itsetunnon kohentuneen liikunnan harrastamisen myötä (kilpailevat 70 prosenttia, ei-kilpailevat 92 prosenttia).

Saman ikäryhmän vanhemmista 52 prosenttia arvioi nuorensa mielialan kohentuneen kyseisessä liikuntaharrastuksessa. Tämäkin kyselytulos kertoo siitä, että kannattaa panostaa siihen, että murrosikäiset pysyisivät harrastuksissa mukana. Vaikka ei kilpatasolla, niin siten, että harrastuksessa olisi tavoitteellista tekemistä ja kavereita.

Nyt tehdyssä kyselyssä selvitettiin 7–19-vuotiaiden urheilua ja liikuntaa harrastavien lasten vanhempien ajatuksia ja näkemyksiä. Kyselyyn vastasi yhteensä 478 vanhempaa. Heistä 379 oli urheilevien lasten ja nuorten vanhempia. Yhdistimme raporttiin myös valmentajakyselystä saamamme 104 vastausta. Näin raportista tuli mielenkiintoinen vuoropuhelu harrastuksissa mukana olevien aikuisten ajatuksista.

Kyselyt ovat osa Turvallinen ja viihtyisä harrastusryhmä -hanketta, jota Mannerheimin Lastensuojeluliitto toteuttaa yhteistyössä Folkhälsanin, Suomen Palloliiton sekä Salibandyliiton kanssa. Hankkeen tavoitteena on tukea lasten ja nuorten urheiluharrastuksia ohjaavien taitoja luoda turvallinen ja toimiva ilmapiiri ryhmään sekä tunnistaa ja ehkäistä loukkaavaa kohtelua ja kiusaamista.