Suomen perustuslain turvaamat lasten perusoikeudet
Perustuslaki on kansallisen oikeusjärjestyksen normihierarkian ylimmänasteinen säädös, joka määrittelee oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän perusteet sekä yksilön perusoikeudet. Lähes kaikkia perusoikeuksia sovelletaan lapsiin. Tärkeimmän poikkeuksen muodostavat vaali- ja äänioikeudet, jotka koskevat vain 18 vuotta täyttäneitä.
Perusoikeudet ovat kansallisessa perustuslaissa valtion oikeudenkäyttöpiirissään oleville henkilöille takaamia oikeuksia. Perusoikeuksille on ominaista niiden perustuslaintasoisuudesta johtuva erityinen pysyvyys ja oikeudellinen luonne. Perusoikeuksia pidetään myös perustavanlaatuisina, yksilölle erityisen tärkeinä oikeuksina. Perustusoikeuksista säädetään Suomen perustuslain 2 luvussa.
Ihminen tulee perusoikeuksien haltijaksi syntymänsä hetkellä ja on perusoikeuksien suojan piirissä kuolemaansa saakka. Oikeusjärjestys antaa eri tavoin suojaa myös ennen syntymää. Osittain tämä toteutuu äidin perusoikeusturvan välityksellä. Valtiosäännön perusarvoihin on kirjattu ihmisarvon loukkaamattomuuden turvaaminen. Näin ollen esimerkiksi sikiöön tai alkioon kohdistuvat, ihmisarvoa loukkaavat lääketieteelliset ja tieteelliset kokeilut ovat perustuslain vastaisia.
Perusoikeudet kuuluvat myös lapsille. Vain vaali- ja äänioikeudet on sidottu täysi-ikäisyyden saavuttamiseen. Perustuslaissa on myös erityissäännöksiä lasten perusoikeuksista. Lapsia on perustuslain 6.3 §:n mukaan kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Julkisen vallan on perustuslain 19.3 §:n mukaan tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Lasten erityinen suojan tarve on otettu huomioon myös perustuslain 12.1 §:ssä, jonka mukaan lailla voidaan kuvaohjelmille säätää lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Lasten perusoikeuksien toteutumisen kannalta on keskeistä, kuka käyttää perusoikeutta koskevaa puhevaltaa. Lapsen henkilökohtaisessa asiassa lapsen puhevaltaa käyttävät lapsen huoltajat, jotka määräytyvät lapsenhuoltolain säännösten mukaisesti. Perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, että lainsäädäntöön voi sisältyä perusoikeuksien osalta erilaisia järjestysluonteisia, vajaavaltaista koskevia sääntelyitä. Perusoikeuksien rajoitukset on kuitenkin voitava perustella perusoikeussuojan kannalta hyväksyttävällä tavalla.
Lapsen tulee, kuten perustuslain 6.3 §:ssä säädetään, saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Tämä perustuslain säännös tulee ottaa huomioon säänneltäessä lapsen oikeutta tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa. Esimerkiksi lapsenhuoltolain 4.2 §:n mukaan huoltajan tulee keskustella lapsen kanssa ennen kuin huoltaja tekee päätöksen lapsen henkilökohtaisessa asiassa, jos se lapsen ikään ja kehitystasoon sekä asian laatuun nähden on mahdollista. Päätöstä tehdessään hänen on otettava huomioon lapsen mielipide ja toivomukset.
Perusoikeudet sitovat ja velvoittavat ensi sijassa julkista valtaa. Valtion lisäksi julkiseen valtaan kuuluvat muun muassa kunnat, kuntayhtymät, hyvinvointialueet, hyvinvointiyhtymät, Ahvenanmaan maakunta, evankelis-luterilaisen kirkko sekä julkisoikeudellisten laitosten ja viranomaistoimintaan rinnastettava yksityisten oikeussubjektien toiminta. Yksityisten keskinäisiin suhteisiin perusoikeudet vaikuttavat yleensä tavallisen lainsäädännön välityksellä. Esimerkiksi laissa lapsen elatuksesta on asetettu vanhemmille vastuu lapsen elatuksesta ja lapsenhuoltolaissa määritellään huoltajan oikeudet ja velvoitteet.
Perusoikeudet eivät yleensä ole siten ehdottomia, etteikö niitä voitaisi millään edellytyksillä tai missään laajuudessa rajoittaa tai niiden käyttöä säännellä. Esimerkiksi yksityiselämän suojan perustella sananvapautta on monissa tilanteissa mahdollista rajoittaa.
Jotkut perusoikeussäännökset on kuitenkin muotoiltu täsmällisiksi ja ehdottomiksi kielloiksi. Näitä säännöksiä ovat: syrjintäkielto (6.2 §), kuolemanrangaistuksen, kidutuksen ja ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kielto (7.2 §), kielto puuttua mielivaltaisesti kenenkään henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja mielivaltaisen vapaudenriiston kielto (7.3 §), taannehtivan rikoslain kielto (8 §), kielto estää Suomen kansalaista saapumasta maahan ja kielto karkottaa maasta (9.2 §; Lailla voidaan kuitenkin säätää, että Suomen kansalainen voidaan rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten taikka lapsen huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi luovuttaa tai siirtää maahan, jossa hänen ihmisoikeutensa ja oikeusturvansa on taattu.), ulkomaalaisen luovuttamisen rajoitus (9.4 §) sekä lakiin perustumattoman työstä erottamisen kielto (18.3 §).
Yhdenvertaisuus (6 §)
Perustuslain 6 § sisältää vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta sekä tavoitteen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Pykälä sisältää yleisen yhdenvertaisuuslausekkeen (1 momentti), syrjintäkiellon (2 momentti), säännöksen lasten kohtelemisesta tasa-arvoisesti yksilöinä ja säännöksen lasten oikeudesta saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti (3 momentti) sekä säännöksen sukupuolten tasa-arvon edistämisestä (4 momentti).
Perustuslain 6.3 §:n säännöksillä lasten tasa-arvoisesta kohtelusta korostetaan, että lapsia tulee kohdella aikuisväestöön nähden tasa-arvoisina ihmisinä yhtäläisin perusoikeuksin sekä keskenään yhdenvertaisesti. Säännöksen ajatuksena on, että jokaista lasta tulee kohdella yksilönä ja aktiivisena toimijana ja oikeuksien haltijana, ei pelkästään passiivisena toiminnan kohteena. Säännöksillä lasten kohtelusta luodaan myös perusta lasten tasa-arvoisen aseman turvaamiseksi. Säännös muodostaa myös perustan lasten vajaavaltaisena ja aikuisväestöä heikompana ryhmänä tarvitsemalle erityiselle suojelulle ja huolenpidolle.
Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (7 §)
Perustuslain 7 § sisältää säännöksen oikeudesta elämään sekä säännökset oikeudesta henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen (1 momentti), kuolemanrangaistuksen, kidutuksen ja muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kiellon (2 momentti) sekä säännökset suojasta laitonta ja mielivaltaista vapaudenriistoa vastaan samoin kuin oikeusturvasta vapaudenmenetyksen yhteydessä (3 momentti).
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (8 §)
Perustuslain 8 § sisältää rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen keskeiset tekijät, joita ovat vaatimus rikoksina rangaistavien tekojen määrittelemisestä laissa, taannehtivan rikoslain kielto, rikoslain analogisen soveltamisen kielto, vaatimus rikoksesta seuraavien rangaistusten määrittelemisestä laissa, tekohetkellä säädettyä ankaramman rangaistuksen käytön kielto ja vaatimus rikosoikeudellisten normien laintasoisuudesta. Suomessa rikosvastuuikäraja on 15 vuotta. Tästä säädetään rikoslaissa.
Liikkumisvapaus (9 §)
Perustuslain 9 § sisältää yleissäännöksen maan sisäisestä liikkumisvapaudesta ja oikeudesta valita asuinpaikka (1 momentti), säännöksen oikeudesta lähteä maasta (2 momentti) sekä säännökset Suomen kansalaisten (3 momentti) ja ulkomaalaisten (4 momentti) valtakunnan rajat ylittävästä liikkumisesta. Lapsenhuoltolain mukaan lapsen asuinpaikasta päättävät lapsen huoltajat.
Yksityiselämän suoja (10 §)
Perustuslain 10 § sisältää yksityiselämän suojaa koskevan yleislausekkeen (1 momentti) sekä säännökset kunnian ja kotirauhan suojasta (1 momentti) samoin kuin luottamuksellisen viestin salaisuudesta (2 momentti). Lisäksi se sisältää säännöksen henkilötietojen suojaamisesta lailla (1 momentti) sekä kotirauhaa ja luottamuksellisen viestin salaisuutta koskevan rajoituslausekkeen (3 momentti).
Uskonnon ja omantunnon vapaus (11 §)
Perustuslain 11 §:ssä turvataan uskonnon ja omantunnon vapaus (1 momentti) ja täsmennetään sen ulottuvuuksia (2 momentti). Lapsen kuulumisesta uskonnolliseen yhdyskuntaan säädetään uskonnonvapauslaissa. Lapsen osallistumisesta uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetukseen säädetään perusopetuslaissa ja lukiolaissa.
Sananvapaus ja julkisuus (12 §)
Perustuslain 12 §:n 1 momentti sisältää sananvapautta koskevan yleislausekkeen, säännöksen sananvapauteen luettavista oikeuksista, näiden oikeuksien käyttämistä koskevan ennakkoesteiden kiellon, lakivarauksen eli vaatimuksen sananvapauden käytön sääntelyn toteuttamisesta lailla ja valtuuden lailla säätää lasten suojelemiseksi välttämättömistä kuvaohjelmia koskevista rajoituksista.
Pykälän 2 momentti sisältää pääsäännön viranomaisen hallussa olevien tallenteiden julkisuudesta, valtuuden välttämättömistä syistä lailla säätää tallennejulkisuuden rajoituksista ja säännöksen jokaisen oikeudesta saada tieto julkisesta tallenteesta.
Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus (13 §)
Perustuslain 13 §:n 1 momentti sisältää kokoontumis- ja mielenosoitusoikeutta koskevat yleiset säännökset. Momentilla turvataan oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä oikeus osallistua niihin. Pykälän 2 momentissa on yhdistymisvapautta koskeva yleislauseke, säännökset yhdistymisvapauteen sisältyvistä oikeuksista ja yleislauseketta täsmentävä erityissäännös ammatillisen yhdistymisvapauden turvasta. Pykälän 3 momentti sisältää lakivarauksen eli vaatimuksen kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käytön sääntelyn toteuttamisesta lailla.
Kokoontumislaissa ja yhdistyslaissa asetetaan ikään liittyviä edellytyksiä yleisen kokouksen järjestäjälle sekä yhdistyksen perustajille, äänioikeuden käyttämiselle yhdistyksen kokouksessa sekä hallituksen jäsenille. Kokoontumislain mukaan yleisen kokouksen saa järjestää täysivaltainen henkilö, yhteisö ja säätiö. Vajaavaltainen, joka on täyttänyt 15 vuotta, saa järjestää yleisen kokouksen, jollei ole ilmeistä, että hän ei kykene vastaamaan järjestäjälle lain mukaan kuuluvista velvoitteista. Yhdistyslain mukaan yhdistyksen perustajana olevan tulee olla 15 vuotta täyttänyt henkilö. Jollei yhdistyksen säännöissä ole toisin määrätty, jokaisella 15 vuotta täyttäneellä jäsenellä on äänioikeus ja jokaisella äänioikeutetulla yksi ääni yhdistyksen kokouksessa. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan tulee olla 18 vuotta täyttänyt henkilö. Hallituksen muiden jäsenten on oltava 15 vuotta täyttäneitä.
Vaali- ja osallistumisoikeudet (14 §)
Perustuslain 14 § sisältää perusoikeussäännökset äänioikeudesta valtiollisissa vaaleissa ja kansanäänestyksessä (1 momentti), Euroopan parlamentin vaaleissa (2 momentti) sekä kunnallisvaaleissa ja kunnallisessa kansanäänestyksessä (3 momentti). Vaali- ja äänioikeudet koskevat 18 vuotta täyttäneistä henkilöitä.
Pykälän 4 momentti sisältää julkiseen valtaan kohdistuvan perustuslaillisen toimeksiannon edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua muulla tavalla yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Tämä säännös koskee myös lapsia. Esimerkiksi kuntalain 22 §:n ja hyvinvointialueesta annetun lain 29 §:n mukaiset osallistumisen ja vaikutusmahdollisuuksien tavat koskevat myös lapsia.
Omaisuudensuoja (15 §)
Perustuslain 15 § sisältää omaisuudensuojan yleislausekkeen (1 momentti) ja pakkolunastuslausekkeen (2 momentti). Yleislausekkeen perusteella arvioidaan lähinnä omistajan käyttöoikeuksien ja omistajan määräämisvallan erilaisia rajoituksia. Tällaisiin omaisuudensuojan rajoituksiin sovelletaan perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä. Pakkolunastuksesta voidaan säätää lailla vain, jos omaisuutta lunastetaan yleiseen tarpeeseen ja täyttä korvausta vastaan.
Holhoustoimilain nojalla alle 18-vuotiaat ovat vajaavaltaisia, mikä tarkoittaa sitä, että heidän oikeuttaan päättää omaisuutta ja taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa on kokonaan tai osittain rajoitettu. Päätösvalta näistä kuuluu lapsen edunvalvojille, joina useimmiten toimivat lapsen huoltajat.
Sivistykselliset oikeudet (16 §)
Perustuslain 16 §:ssä turvataan maksuton perusopetus (1 momentti), muun opetuksen yhtäläinen saatavuus (2 momentti) sekä tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus (3 momentti).
Perustuslaissa säädetään jokaiselle subjektiivinen oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Opetusta on siten voitava saada ilman opiskelijalle aiheutuvia kustannuksia. Opetuksen ohella myös välttämättömien opetusvälineiden, kuten oppikirjojen, on oltava ilmaisia. Lisäksi maksuttomuus kattaa myös tarpeelliset koulukuljetukset ja riittävän ravinnon.
Oppivelvollisuudesta säädetään perustuslain 16 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan lailla. Pykälän ensimmäinen ja toinen virke ovat yhteydessä toisiinsa siten, että perusopetukseksi katsotaan se opetus, joka kuuluu oppivelvollisuuteen. Näin laajennettaessa oppivelvollisuutta laajeni myös velvollisuus antaa maksutonta opetusta.
Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin (17 §)
Perustuslain 17 § sisältää säännökset suomen ja ruotsin kielen asemasta kansalliskielinä (1 momentti). Lisäksi pykälä sisältää säännökset jokaisen oikeudesta käyttää omaa kieltään, suomea tai ruotsia, tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa samoin kuin säännöksen julkiseen valtaan kohdistuvasta velvollisuudesta huolehtia suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan (2 momentti).
Pykälän 3 momentissa säädetään saamelaisten, romanien ja muiden suomalaisen yhteiskunnan vähemmistöryhmien yhteisöllisestä oikeudesta ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Momentissa todetaan erikseen saamelaisten asema maan ainoana alkuperäiskansana. Momentin sisältämän sääntelyvarauksen mukaan saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Lisäksi momentti sisältää säännöksen viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkkaus- ja käännösapua tarvitsevien oikeuksien turvaamisesta lailla.
Oikeus työhön ja elinkeinovapaus (18 §)
Perustuslain 18 § sisältää säännökset työn, ammatin ja elinkeinon valinnan vapaudesta (1 momentti), julkisen vallan velvollisuudesta huolehtia työvoiman suojelusta (1 momentti) sekä edistää työllisyyttä (2 momentti) samoin kuin toimeksiannon säätää lailla oikeudesta työllistävään koulutukseen (2 momentti). Lisäksi pykälässä säädetään kiellosta erottaa työstä ilman lakiin perustuvaa syytä (3 momentti).
Lasten hyvinvointia, kehitystä ja koulunkäyntiä suojellaan asettamalla rajoituksia heidän työssäkäynnilleen. Nuorista työntekijöistä annetulla lailla rajoitetaan alle 18-vuotiadien ottamista töihin sekä asetetaan ehtoja heidän työskentelylleen. Työ ei saa vahingoittaa nuoren terveyttä tai kehitystä eikä haitata hänen koulunkäyntiään.
Oikeus sosiaaliturvaan (19 §)
Perustuslain 19 § sisältää säännökset jokaisen subjektiivisesta oikeudesta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon (1 momentti), oikeudesta lailla järjestettävään perustoimeentulon turvaan säännöksessä tarkoitetuissa sosiaalisissa riskitilanteissa (2 momentti) samoin kuin julkisen vallan velvollisuudesta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään (3 momentti) sekä tukea lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu (3 momentti). Lisäksi pykälässä säädetään julkisen vallan tehtävästä edistää jokaisen oikeutta asuntoon (4 momentti).
Vastuu ympäristöstä (20 §)
Perustuslain 20 § sisältää ympäristöä koskevan perusoikeussääntelyn. Siinä säädetään jokaiselle kuuluvasta ympäristöön kohdistuvasta vastuusta (1 momentti) sekä asetetaan julkisen vallan perustuslailliset velvollisuudet koskien ympäristöä (2 momentti).
Oikeusturva (21 §)
Perustuslain 21 § sisältää perussäännöksen jokaisen oikeudesta saada asiansa käsitellyksi ja ratkaistuksi tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Pykälän 2 momentti koskee oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon muita ulottuvuuksia. Se on yhteydessä 1 momenttiin, jolla niin ikään turvataan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon.