Lapsen oikeuksien sopimus

Lasten ihmisoikeuksien kannalta erityisen merkittävässä roolissa on yleissopimus lapsen oikeuksista eli YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Lapsen oikeuksien sopimus on sisällöllisesti laaja-alainen ja se velvoittaa sopimusvaltiota ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimiin sopimuksessa turvattujen oikeuksien toteuttamiseksi. Lapsilla tarkoitetaan alle 18-vuotiaita henkilöitä.

Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989. Sopimusta oli valmisteltu yli kymmenen vuotta. Sopimuksen taustana olivat vuosina 1924 ja 1959 annetut lapsen oikeuksien julistukset. Vaikka suppeat julistukset eivät olleet oikeudellisesti sitovia, ne kuitenkin vaikuttivat siihen, että lapsen oikeudet nousivat tietoisuuteen ja keskusteluun. Vuonna 1978 Puola teki ehdotuksen lapsen oikeuksien sopimuksesta, joka olisi oikeudellisesti velvoittava. Aloite liittyi siihen, että seuraavana vuonna vietettiin YK:n kansainvälistä lasten vuotta.

Alun perin oli tarkoituksena, että lapsen oikeuksien julistus muutettaisiin ihmisoikeussopimuksen muotoon. Valmistelussa kuitenkin todettiin, että tavoitteen tulee olla kunnianhimoisempi. Julistuksen sisältö oli liian suppea turvaamaan lasten hyvinvoinnin ja kehityksen tarpeet. Sopimuksen valmistelua hidastivat myös valtioiden väliset yhteiskunnalliset ja taloudelliset eroavaisuudet sekä kulttuurierot. Erityisesti kysymykset lapsuuden ajankohdan alkamisen määrittelystä, uskonnonvapaudesta ja adoptiosta herättivät erimielisyyttä.

Sen jälkeen, kun lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa, se otettiin hyvin vastaan. Kansainvälisesti sopimus tuli voimaan syyskuussa 1990. Tällä hetkellä se on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Maailman valtioista vain Yhdysvallat on jättäytynyt sen ulkopuolelle. Suomessa lapsen oikeuksien sopimus tuli voimaan heinäkuussa 1991.

Rakenteellisesti lapsen oikeuksien sopimus koostuu sopimuksen taustaa kuvaavasta johdanto-osasta ja kolmesta varsinaisesta sopimusosasta (sopimuksen luvusta), jotka sisältävät yhteensä 54 artiklaa.

Ensimmäinen osa (artiklat 1-41) on sopimuksen ydin, sillä siinä määritellään lapsen oikeuksien sopimuksen turvaamat oikeudet. Sopimuksen toinen osa (artiklat 42–45) sisältää määräykset sopimuksen noudattamista valvovasta lapsen oikeuksien komiteasta, sen tehtävistä ja menettelytavoista sekä sopimusvaltioiden raportointivelvollisuudesta komitealle. Sopimuksen kolmas osa (artiklat 46–54) käsittelee sopimukseen liittymistä ja siitä irtisanoutumista, sopimuksen voimaantuloa ja sopimuksen muuttamista.

Moniin muihin ihmisoikeussopimuksiin verrattuna lapsen oikeuksien sopimus on sisällöllisesti laaja. Siinä turvataan sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia että erityisiä lapsen kehitystä ja suojelua koskevia oikeuksia. Lapsen oikeuksien sopimus sisältää paljon samoja oikeuksia kuin muut ihmisoikeussopimukset. Näitä ovat esimerkiksi syrjinnän kielto, oikeus elämään, oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan, ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, oikeus suojeluun väkivallalta, oikeus sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

Suurin muutos aiempaan ajatteluun on, että lapsen oikeuksien sopimus korostaa lasta oikeuksien haltijana ja aktiivisena toimijana. Sopimuksessa määritellään yleisten ihmisoikeuksien lisäksi yksinomaan lapsille tarkoitettuja ihmisoikeuksia. Näitä ovat esimerkiksi lapsen edun ensisijaisuus, oikeus kehitykseen, oikeus erityiseen suojeluun, lapsen näkemysten kunnioittaminen ja oikeus leikkiin.

Lapsen oikeuksien sopimuksessa edellytetään, että valtio saattaa sopimuksen yleisesti sekä aikuisten että lasten tietoon. Oikeudet eivät toteudu eikä niistä ole hyötyä, jollei niitä tunneta. Tämä edellyttää lapsen oikeuksien sopimusta koskevaa koulutusta ja tiedotusta. Lapsen oikeuksien komitea korostaa kattavan tiedotusstrategian merkitystä. Vanhemmille tulee kertoa lapsen oikeuksista ja niiden merkityksestä. On tärkeää, että sopimus sisältyy koulujen opetukseen ja niiden henkilöiden koulutukseen, jotka työskentelevät lasten kanssa tai tekevät lapsia koskevia ratkaisuja.

Lapsen oikeuksien komitea on määritellyt neljä sopimuskohtaa niin sanotuiksi yleisperiaatteiksi, jotka tulee ottaa huomioon kaikkien sopimuskohtien tulkinnassa. Yleisperiaatteet ovat:

• Syrjimättömyys: velvollisuus kunnioittaa ja taata yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille lapsille ilman minkäänlaista erottelua
• Lapsen edun ensisijaisuus: lapsen edun ottaminen ensisijaisesti huomioon kaikissa lapsia koskevissa toimissa
• Lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen: velvoite taata lapselle elämän, henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti
• Lapsen oikeus tulla kuulluksi ja lapsen näkemysten kunnioittaminen: Lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

Sopimuksen neljällä yleisellä periaatteella on itsenäinen merkitys, minkä lisäksi ne ohjaavat sopimuksessa turvattujen muiden oikeuksien tulkintaa. Lapsen oikeuksien sopimusta luettaessa on syytä muistaa, että lapsen oikeudet ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Esimerkiksi, on lapsen etu (3 artikla), että hänen näkemyksensä otetaan huomioon (12 artikla) ilman syrjintää (2 artikla), mikä tukee hänen kehittymistään (6 artikla).

Lapsen oikeuksien sopimusta on täydennetty kolmella valinnaisella pöytäkirjalla. Valinnaiset pöytäkirjat täydentävät lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattuja oikeuksia. Valinnaiset pöytäkirjat ovat voimassa niissä sopimusvaltioissa, jotka ovat ne ratifioineet eli saattaneet kansallisesti voimaan. Kaikki valinnaiset pöytäkirjat ovat voimassa Suomessa.

1. Ensimmäinen valinnainen pöytäkirja koskee lapsen suojelemista aseellisissa selkkauksissa.
2. Toinen valinnainen pöytäkirja koskee lapsen suojelemista 1) toimilta, jolla henkilö tai henkilöryhmä luovuttaa lapsen toiselle palkkiota tai muuta vastiketta vastaan, 2) hänen käytöltään seksuaaliseen toimintaan palkkiota tai muuta vastiketta vastaan sekä 3) todelliseen tai jäljiteltyyn ilmeiseen seksuaaliseen toimintaan osallistuvan lapsen esittämistä millä tahansa keinolla tai lapsen sukupuolielinten esittämistä ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa.
3. Kolmas valinnainen pöytäkirja koskee yksilövalitus-, valtiovalitus- ja tutkintamenettelyitä.

Lapsen oikeuksien sopimuksessa ja sen valinnaisissa pöytäkirjoissa turvattujen oikeuksien noudattamista valvoo sopimuksella perustettu YK:n lapsen oikeuksien komitea. Lapsen oikeuksien sopimuksen määräysten noudattamisen kansainvälinen valvonta perustuu sopimusvaltioiden raportointivelvollisuuteen. Lisäksi lapsen oikeuksien sopimuksen kolmannella valinnaisella pöytäkirjalla mahdollistetaan yksilövalitukset, valtiovalitukset ja tutkintamenettely.

Lue lisää lapsen oikeuksien komitean toiminnasta