Euroopan unionin perusoikeudet
Euroopan unionin peruskirjassa määriteltyjä perusoikeuksia sovelletaan lapsiin joitakin poikkeuksia lukuun ottamalla. Perusoikeuskirjassa on myös vain lapsuuden aikana sovellettavia oikeuksia.
EU-oikeudessa perusoikeudet (fundamental rights) liittyvät EU:n sisäiseen oikeusjärjestykseen ja unionin sisäasioihin. Ihmisoikeudet-termiä (human rights) käytetään suhteessa kolmansiin maihin, eli unionin ulkosuhteissa.
Euroopan unionin perusoikeudet määritellään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Perusoikeuskirja on vuonna 2000 laadittu asiakirja, jonka kokosi yhteen jo tuolloin EU:ssa noudatetut perusoikeudet. Perusoikeuskirjassa vahvistetaan EU:n perusoikeudet, jotka perustuvat erityisesti jäsenvaltioille yhteisiin valtiosääntöperinteisiin ja kansainvälisiin velvoitteisiin, Euroopan ihmisoikeussopimukseen, Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston hyväksymiin sosiaalisiin peruskirjoihin sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön.
Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio antoivat perusoikeuskirjasta juhlallisen julistuksen Nizzassa vuonna 2000. Asiakirjalla ei vielä tuolloin ollut muodollista oikeudellista asemaa. Lissabonin sopimuksessa vuonna 2009 perusoikeuskirja otettiin osaksi unionin oikeutta. Perusoikeuskirja on julkaistu perussopimuksista erillisenä liitteenä, mutta sillä on sama oikeudellinen merkitys kuin perussopimuksilla. Tämä tarkoittaa sen olevan niin sanottua EU:n primäärioikeutta. Perusoikeuskirja syrjäyttää sen kanssa ristiriidassa olevat EU:n asetukset ja direktiivit. Perusoikeuskirja velvoittaa Euroopan unionin toimielimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioita silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta.
Perusoikeuskirjaan sisältyy johdanto ja 54 artiklaa, jotka on jaoteltu seitsemäksi luvuksi käsittäen ihmisarvoon, vapauksiin, tasa-arvoon, yhteisvastuuseen, unionin kansalaisten oikeuksiin ja lainkäyttöön liittyvät perusoikeudet. Perusoikeuskirjassa turvataan pitkälti samoja oikeuksia kuin Euroopan neuvoston kahdessa tärkeimmässä ihmisoikeussopimuksessa eli Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja uudistetussa Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta perusoikeuskirjassa turvattuja oikeuksia sovelletaan myös lapsiin (poikkeuksina esimerkiksi oikeus solmia avioliitto sekä äänioikeus ja vaalikelpoisuus).
Perusoikeuskirjassa on myös vain lapsuuden aikana sovellettavia oikeuksia. Perusoikeuskirjan 24 artiklaan on kirjattu keskeisiä lapsioikeudellisia periaatteita:
- Lapsen oikeus suojeluun (Lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon)
- Lapsen oikeus tulla kuulluksi ja lapsen näkemysten kunnioittaminen (Lapsen on saatava ilmaista vapaasti mielipiteensä. Lapsen mielipide on otettava huomioon häntä koskevissa asioissa, hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti)
- Lapsen edun ensisijaisuus (Kaikissa lasta koskevissa viranomaisten tai yksityisten laitosten toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu)
- Perheyhteyden periaate (Jokaisella lapsella on oikeus ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, jollei se ole lapsen edun vastaista)
Perusoikeuskirjan 32 artiklassa säädetään lapsityövoiman käytön kiellosta ja nuorten suojelusta työssä. 33 artiklassa turvataan perheen oikeudellinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen suoja sekä oikeus suojaan irtisanomiselta raskauteen ja synnytykseen liittyvän syyn vuoksi sekä oikeus vanhempainlomaan ja palkalliseen äitiyslomaan lapsen syntymän tai lapseksiottamisen yhteydessä.
Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) tarkoituksena on edistää perusoikeuksien suojelua koko EU:n alueella. Virasto tekee yhteistyötä EU:n toimielimien, kansainvälisten järjestöjen sekä kansallisten viranomaisten ja toimijoiden kanssa. Se tekee yhteistyötä muun muassa tietojen keruussa ja analysoinnissa, avunannossa ja asiantuntijaneuvonnassa sekä viestinnässä ja perusoikeuksista tiedottamisessa. Perusoikeusvirasto neuvoo EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita perusoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä erityisesti seuraavilla aloilla: syrjintä, oikeuden saatavuus, rasismi ja muukalaisviha, tietosuoja, rikoksen uhrien oikeudet sekä lasten oikeudet.