Hei,
Olemme saaneet ”vain” yhden lapsen, joka aloitti nyt syksyllä ensimmäisen luokan. Kyseessä on poka, joka on energinen ja kova liikkumaan. Harrastaa nyt talvella salibandya ja jääkiekkoa. Kesällä pelasi jalkapalloa. Huoleni on oikeastaan tuo ”vain yksi lapsi” kuvio. Asumme paikassa missä ihan naapurissa ei ole suomenkielisiä lapsia. Lähes naapurissa asuu kyllä saman ikäisiä, mutta puhuvat vain ruotsia. Leikkimiset ovat jääneet kovin vähällä tuon ”kieliongelman” vuoksi.
Suren tätä oikeastaan sen takia, että kaveria ei löydy pihasta vaan aina pitäisi lähetä viemään jonkun luo tai kutsua omaan kotiin joku kavereista. Tuntuu lisäksi, että minä olen kutsuja lähes aina ja meidän poikaa vähemmän kutsutaan kavereiden luo. Lohduttaudun sillä, että muissa perheissä on myös enemmän lapsia ja kun arkena kotiudutaan niin, ei varmasti ensimmäisenä ole toisilla äideillä mielessä ketään lapsen kaveria erikseen kotiinsa kutsua. Teen itse vielä töitä osa-aikaisena, joten aikaa minulla on siten enemmän.
Miten muut yhden lapsen vanhemmat ovat vastaavaa ratkaisseet? Mitä palstan ylläpitäjät ovat asiasta mieltä? Surenko vain turhaan, koska kavereita kuitenkin on? olemme asuneet tässä nyt kaksi vuotta ja olen jopa miettinyt muuttoa alueelle missä on koulukavereita naapurissa. Onko siinäkään mitään järkeä?
Miten poikasi reagoi yksilapsisuuteen? Puhuuko hän kaverikaipuusta tms.?
Jos sinulla on auto käytössä, niin miksei todellakin niin, että kaverin luona vuorotellen? Eihän tuo ole ongelma, vaan järjestelykysymys.
Itselläni vain 1 tyttö, asuinkuviota vastaavanlaiset. Mut kuskaan häntä tarpeentullen ja toisinpäin kavereiden vuoksi.
Ovat yleensä la-su päivät ja yökylässä kerralla n. kerran kuussa joko meillä tai heillä.
Hei.
Viestisi kuulostaa niin tutulta. Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon. [Osa viestistä poistettu. Julkaisemme yhteystietoja vain Uusia ystäviä -palstalla. Terveisin Vanhempainnetin ylläpito]
Kiitos vastauksestasi.
Kyllä poika kaipaa sisarusta ja puhuu siitä aika ajoin. Ikävä kyllä emme saa enempää lapsia. Kaverikaipuu on lähes joka päivä kun haen koulun ip kerhosta. Leikkii siellä kuitenkin pari tuntia, joten on sekin jotain.
Auto on käytössä ja kyllä tulee kuskattuakin. Tuntuu kuitenkin siltä, että aina me pyydetään kaveria ja huomattavasti vähemmän meidän poikaa pyydetään. Lohduttaudun sillä, että meidän on vaan niin paljon helpompi kutsua kun teen lyhempiä työpäiviä ja aina viikolla on yksi vapaa päivä lisäksi. Meidän poika menee edelleen kovin aikaisin nukkumaan, joten illatkin on niin lyhyitä. Normaalista työssäkäyvät kotiutuu joskus neljän jälkeen ja ennen kuin ruoka on syöty niin kello on ainakin jo viisi. Meillä taas syödään jo neljältä… iltatoimet alkaa jo puoli seitsemän aikaan. Poika ollut aina sellainen, että pitää päästä nukkumaan jo puoli kahdeksan/kahdeksan aikaan.
Meidän poika ei ole ollut kaverin luona yökylässä lainkaan. Nyt koulun alun jälkeen meillä on ollut kaksi eri poikaa ja kumpikin kerran.
Murehdin edelleen näitä kaverijuttuja.
Laitoin tuossa aikaisemmassa viestissä e-mail osoitteeni, mutta tällä palstalla ei voikaan ilmoittaa yhteystietoja.
Tuntui vaan niin hyvin samanlaiselta tuo teidän tilanne kuin meidän. Meillä myös ”vain yksi lapsi”, ekaluokkalainen energinen lätkää harrastava poika. Kavereita on koulussa ja harrastuksissa, mutta ei oikein lähinaapureissa. Meillä ihan sama tilanne, tuntuu että aina ME pyydämme kavereita meille. En kehtaa kysyä kavereitten vanhemmilta että voisiko meidän poika välillä tulla teille? Minä myös usein suren tätä tilannetta. Ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Olen kuitenkin tyytyväinen että pojallamme on kavereita. Olisi ollut kiva kirjoitella kokemuksista kanssasi enempi.
Hei Pinja71,
Laita e-mail osoitteesi tuonne uusia ystäviä palstalle, niin olen sinuun yhteydessä :).
Oma e-mail osoitteeni on omalla nimellä, niin en halua sitä heti sinne suoraan laittaa.
Hei.
Itse asiassa meili osoitteeni löytyy ”uusia ystäviä” palstalta, päivämäärä 14.9. Mulla on ilmoitus nimimerkillä äiti71 ”kavereita 7-v pojalle…”