Meillä on 13v murrosikäinen. Tällä hetkellä tuntuu etten osaa äitinä tehdä mitään oikein. Tyttäreni aloitti nyt 7lk seurustelun ja tietysti nyt haluaisi olla ja mennä kuten ns.aikuinen.
Tyttärelleni olen koittanut selittää tarkkoja sääntöjä mutta mikään mitä sanan tai teen menee hänen mielestään väärin.
Isäänsä hän vähän kuunteli joku aika sitten mutta nyt tuntuu olevan sama kohtelu myös isää kohtaan.
Puhe väleissä emme ole enää paljon ollenkaan. JOs kysyn häneltä läksyistä tai kokeista saan vastauksen takasin että Vittuko sen sinun persettä kaivaan…Pikku veljehään hän kohtelee huonosti ja joskus lyökin.
En tunnu pystyvän tekemään mitään millä saisin kurin tyttäreen.Kaikken tytär tekee seläntakana minun tietämättä.
Ja jos rangaistukseksi otan pariksi päiväksi puhelin liittymän pois niin siitä vasta saan kuullakin mummoilta.
Tuntuu että minun pitäisi antaa tyttären tehdä mitä tahtoo ja olla vaan hiljaa…koska kyllähän mummot osaa hänet parheiten kasvattaa.
Olen asian kanssa yksin koska tyttäreni molemmat mummot ovat tietenkin kaikessa tyttäreni puolella ja sen minkä minä kiellän he antavat periksi.
Oma äitini haukkuu minua huonoksi äidiksi…entinen anoppini haukkuu minua huonoksi äidiks ja tyttäreni mielestä olisi parempi jos kuolisin.
Olen miettinyt että menisin perheneuvolaan tyttären kanssa mutta pelkään että sielläkin tytär kääntää kaikki asiat minun syyksi ja minä saan tässä lopulta huonon äidinleiman.
Tekisi mieli vaan heittää hanskat tiskiin ja antaa mummojen kasvattaa tyttö. Kun ei vaan enää ole voimaa riidella ja tapella joka päivä ;(
Siis tuo on niin tuttua… meillä taas on niin päin, että mä olen tosi huono äiti (muka) mutta isä josta olen eronnut on niin hyvä ja taitava. Antaa tytölle kaiken mitä ikinä keksii pyytää tai siltä musta ainakin tuntuu. On vapautta ja rajattomuutta. On telkkarit ja tietokoneet joita saa käyttää milloin huvittaa. Yritä tässä sitten vetää jotkut rajat ja säännöt meidän kotiin.
Nyt tyttö on syyttänyt mua isälleen kaikesta semmoisesta mitä en ole edes tehnyt enkä sanonut. Siis todella törkeitä juttuja ja kun olen kyseenalaistanut niitä olen saanut sekä tyttäreltäni että tytön isältä kuulla että mä valehtelen. Tyttö on kanssa 13-v ja nyt hän ei edes halua enää puhua mun kanssa.
Mulla on semmoinen tunne että olen tosi yksin tän kaiken kanssa ja täällä pimeässä. Vaikka mulla on kaksi muutakin lasta niin silti tuntuu että tämä (kuitenkin niin rakas) murkku pystyy pimentämään koko maailman.
Olin täällä koulun sosiaaliohjaajaan yhteydessä ja hän on nyt jutellut tytön kanssa. Sieltä ajattelin nyt ekana että saataisiin jotain apua ja keskusteluyhteyttä. Mä olen kyllä kanssa miettinyt tuota perheneuvolaa tai muuta, mutta epäilen ettei tyttö lähtisi sellaiseen mun kanssa.
Yritä jaksaa ja voimia! muuta en pysty täältä toivottamaan! Haluan kuitenkin uskoa että aina kaikki jollain tavalla selviää ja ehkä jopa meidänkin tyttäret jonain päivänä kun saavat omia lapsia osaavat arvostaa meitä.
Hei!
Sinun tilanteesi kuulostaa kovin siltä, millaista meillä oli vuosi sitten.
Tästäkin voi siis selvitä :)
Muista, että sinä olet tyttäresi äiti ja päätät hänen kasvatuksestaan. Liittoudu miehesi kanssa ja ottakaa vahva yhteinen linja siitä, että TE päätätte mitä teidän perheessä tapahtuu. Isovanhemmat voivat olla tukemassa TEIDÄN tapaanne kasvattaa. Jos ovat erimieltä, pyydä heitä pitämään se omana tietonaan. Huomasin, että tyttäremme käytti hyväksi sitä, jos olimme mieheni kanssa eri linjoilla kasvatuksellisissa asioissa. Tietysti se tiukempi vanhempi on tyhmä jne…
13- vuotias ei ole vielä kovinkaan kypsä päättämään omista asioistaan ja kun siihen vielä lisätään murrosiän myrskyt, ei ratkaisutkaan ole kovin järkeviä aina.
13-vuotiaankin kuuluu noudattaa perheen yhteisiä sääntöjä, ketään ei lyödä jne. Vapautta ei ole koskaan ilman vastuuta ja ilman luottamusta on vaikea antaa vapautta.
Stemppiä arkeenne. Kyllä se siitä vielä helpottaa. Jaksa vain olla johdonmukainen ja tiukka, sinähän olet kuitenkin se aikuinen.
Rohkaisuksi vielä ajatus: Jos lapsi uskaltaa kiukutella ja ilmaista tunteitaan sinulle. Hän luottaa sinuun.
Jaksamista sinulle tyttäresi kanssa. Omanikin oli aivan mahdoton tuossa yläasteaikaan ja sain kuulla kunniani jatkuvasti. Sanoi välillä minulle, ”että et merkitse mulle mitään yms.” ja välillä jopa saattoi tönäistäkin. Kaikenlaiset paheet tulivat kuvioihin, ja meillä myös määrättiin rangaistuksia: tietokoneen takavarikointia ja kieltoja lähteä iltaisin kaverien kanssa ulos. Kännykkä joskus myös otettiin pois, mutta se kyllä ”iski omaan nilkkaan” kun sitten ei saanut yhteyttä tyttöön, joten sitä en oikein suosittele. Nyt on välit tyttöön (tällä hetkellä 17 v.) varsin hyvät (ainakin useimmiten). Vääntöä eri asioista toki on edelleen, mutta moni asia menee ihan hyvin.
Se mitä suosittelen niin yrittää löytää jotain yhteistä tekemistä, ei nyt mitään ihmeellistä, esim. vaan Salkkarien katsomista TV:stä. Tosin voi olla, että tyttösi ei nyt suostu edes siihen. Tai entäs jos sopisi yhden rauhoitetun tunnin illassa, jolloi kellään ei ole lupa nalkuttaa tai riidellä; ei puhua koulusta tai muusta ”ikävästä” – muuten tulee sakkoa.. En tiedä toimiiko, mutta jälkikäteen ajatellen olisi saattanut toimia meillä.
Tuo 13-14 v. on kyllä niin hankala ikä sellaisella nuorella, jolle murkkuikä iskee täysillä päälle, että sitä pitää mennä päivä kerrallaan ja ajatella, että taas on päässyt päivän lähemmäksi rauhallisempia aikoja.
Monella meidän tytön kavereilla oli noita tosi aikaisia seurusteluja, ja tuli abortteja ym. Sitä nuorten seurustelua on kyllä varsin mahdotonta valvoa. Kenties tyttösi kuuntelisi kouluterveydenhoitajan neuvoja? Voisithan tehdä hieman taustalla työtä ja jutella terveydenhoitajan kanssa ja pyytää olemaan yhteydessä tyttöösi ja keskustelemaan seurustelu ja kenties muistakin asioista? Monet kuuntelevat tuossa iässä kyllä neuvoja muilta aikuisilta kuin vanhemmiltaan.
Noiden mummojen asenne on kyllä aika haastava! Toisaalta olisi hyvä jos tyttärelläsi pysyisi välit kunnossa heihin, hyvä jos välillä viihtyy heidän luonaan. Saisit vähän lepoaikaa sillä välin ja kenties tyttäresi olisi silloin erossa kavereistaan. Toisaalta jos mummot antavat tytön mennä miten tahtoo, niin parempi varmaan sitten pitää pois mummolasta.
Tsemppiä sinulle olet mielestäni oikealla tiellä, kun pyrit asettamaan rajat!
Ymmärrän kyllä täysin tunteitasi, vaikka itelläni poika on vasta 7v, alan miettiä mitä keinoja sen kanssa käyttää kun mikään ei tunnu tehoavan. Mun mielestä ainakin vanhempi ansaitsee lapsen kunnioituksen ja ottaisin tonkin ikäseltä kaikki puhelimet ym vapaudet pois. Hyvät neuvot on kyllä tarpeen lasten kasvatuksessa koska vaikeeta on, meilläkin uusperhe ja poika on mielellään isänsä luona koska siellä kaikki on kivaa.
Voimia sulle!
Mielestäni olet toiminut ihan oikein, jatka vain samaan malliin! Jonkun täytyy ilman muuta asettaa rajat tuon ikäiselle lapselle ja pitää kiinni sääntöjen noudattamisesta. Esimerkiksi lyömistä ei pidä hyväksyä missään tapauksessa, vaan siihen pitää puuttua esim. pitämällä lyöjää topakasti kädestä kiinni. Koettakaa miehesi kanssa puhaltaa yhteen hiileen! Mummojen asian ei taas ole puuttua teidän yhdessä päättämiinne sääntöihin.
Onko tyttärelläsi joku juttu mistä hän pitää? Esim. shoppailu? Saisitko hänet jonkun tuollaisen jutun varjolla mukaasi vaikkapa kaupungille muutamaksi tunniksi? Jos onnistut, niin tuon yhteisen hetken aikana koeta sitten välttää nalkuttamista :)
Tuo perheneuvola voisi olla ihan hyvä idea. Varmasti siellä tällaiset ongelmat ovat tuttuja eikä sinua varmasti siellä – kuten ei täälläkään – tuomita tai arvostella. Olet oikein hyvä äiti, siitä on todiste jo se että olet kirjoittanut tänne. Tsemppiä!
Hei!
Nyt todellakin soittoa kuraattorille ja perheneuvolaan. He ovat ammattilaisia ja ei todellakaan sinua ala syyttelemään. Huomionhakuisuutta selkeästi ei muuta. Älä niistä vanhemmista välitä ku ei ne sinun tyttöäsi kasvata saati hänen kanssaan joudu elämään.
Teet hänelle palveluksen ottamalla yhteyttä ammattiauttajaan, usko pois hän kiittää sinua vielä myöhemmin.
Minäkin kiitin
-tyttö 21v
Oma lapseni on vielä pieni, mutta ystäväni kävi juuri läpi melkoiset murrosiänmyrskyt tyttärensä kanssa. Tyttären uhmakkaasti vastustaessa sääntöjä, äiti selitti lapselleen asiat mm. siten, että hän on äitinä lapsensa huoltaja siihen asti kun lapsi täyttää 18-vuotta. Jos säännöt ei maistu, voi väläyttää sivulauseessa siitä miten sitten käy jos äitinä pitää olla huolissaan lapsen liikkumisesta esim. öisin. Sinun pitää soittaa poliisille tai sosiaalitoimeen kun lapsi on vielä niin nuori. Ehkä se hiukan jo pelottaa lasta?
Jos asettaa säännöt, niitä pitää noudattaa ja uhkaukset (puhelin pois) toteuttaa, siihen se teho myöhemmin perustuu. Mummot ei voi sekaantua tähän teidän perheen kasvatustyöhön. Pitäköön he ajatuksen omana tietonaan.
Mene perheneuvolaan. Hanki itsellesi keskusteluapua ja tukea. Siellä sinua ei tuomita siitä että olet huolissasi lapsestasi. Ja tyttö mukaan. Kannattaa käydä välillä yksinkin. Ja jos asioitanne hoitava ihminen ei osaa käsitellä asioitanne, pyydä vaihtoa.