Olen kolmen lapsen yksinhuoltaja äiti. Lapset ovat 4v. 13v. ja 15v. Vanhemmat lapset repii hermot hajalle. Onneksi minulla on tämä 4v. joka pitää elämässä kiinni. 13v. ei vielä ole niin vaikea kun 15v. Puoli vuotta sitten tämä 15 v. oli iloinen naurava tyttö, joka oli kiltti. Sitten alko seurustelu, jonka jälkeen tyttö on muuttunut totiseksi ja tehnyt ny puolen vuoden aikana niin paljon kaikkea murhetta, että välillä tuntuu että en jaksa. Kaikki alkoi, ku hän särki linja-auton ikkunan ajon aikana, kun ei kuulema tajunnut, mikä vasara se on ja kaveri oli käskenyt sillä lyödä ikkunaa. Sen jälkeen muutama kuukausi ajoi kaverin skootterin ilman korttia lunastukseen. Onneksi tytöt eivät kumminkaa loukanneet itseään, eli peltivaurioilla mentiin. Sekään ei hetkauttanut olenkaan. Nyt on sitten käyty läpi abortti, kun tuli raskaaksi. Sekään ei tunnu tytöllä tuntuvan missään…. pillereitä on alkanut nyt syömään, kun muistaa. Eli olen automaattinen pillerin muistuttaja myös. Kotona ei tee mitään kotihommia apuna ja aukoo vaan päätään. Tiedän, että teini on teini, mutta missä on raja. Koulupoissaolot on nyt 87 tuntia tälle syyslukukaudelle. Toikkari on tosi huono, alle 7 ja ei tajua, että ei pääse välttämättä mihinkään jatkokouluun. Koulu kuraattorin kans on asiasta jo keskusteltu ja tyttö ei halua 10 luokallekkaan. Haluaisin vinkkejä, että mitä tehdä, koska en kohta enää jaksa… Erosta on nyt yli vuosi, ja lasten kanssa kun ollaan juteltu, niin eivät minusta välttämättä reagoi enää siitä.
Hei, minulla oli muutama vuosi sitten poikani kanssa samanlaisia ongelmia, kuvaan tulivat vielä viina ja jotain huumeen tapaista. Kotona hän rikoi jatkuvasti – siis vuosia -tavaroita ja joskus uskon hänen impanneenkin. Ensin tunnustin itselleni, että tarvitsen apua (olen yh) ja minun on rohjettava katsoa asiaa silmiin, oma uupuminen oli niin lähellä. Otin yhteyttä mm. nuorisoasemalle, sosiaaliväkeen ja kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Pyysin myös kahdelta ystävältäni apua. Kun ulkopuolisia tuli mukaan kuvaan, asiat jossain määrin helpottuivat. Erään viikon kestävän ryyppyputken jälkeen hänet toimitettiin sairaalaan itsetuhoaikeiden vuoksi. Poikani oli äärettömän ahdistunut. Yksi syy, joka edelleen vakeuttaa eläämäämme on isän läsnäolon puute. Nyt kuitenkin tiedän itse hakea apua. 18-vuotias poikani kärsii nyt alkoholin liikakäytöstä, mutta muuten hän on hoitanut koulunsa ja tehnyt työtäkin siinä sivussa. Ota siis yhteyttä ulkopuolisiin auttajiin. Tarvittaessa pyydä jotain muuta ihmistö auttamaan sinua ihan kotona rajojen asettamisessa. Saattaa olla, että tyttö avautuu ulkopuoliselle helpommin ja uskoo tätä. Muista myös joka päivä kiittää häntä jostain pienestäkin asiasta. Se mikä on tärkeintä, on yrittää säilyttää oma jämäkkyys ja tyyneys kovassakin paikassa. Älä jää yksin.
Oman poikanikin yläasteen todistus oli todella huono, alle 7 ka. Sitten hän alkoi paikata aikuislukiossa aineitaan, ja nosti keskiarvoaan. Hän aikoo nyt keväällä kirjoittaa osan yo-tutkintoa ja syksyllä loput. Eli koulutusmahdollisuuksia on olemassa myöhemminkin. Murrosiässä nuoren aivot kehittyvät ja mm.hormonit saavat aikaan käsittämätöntäkin käyttäytymistä. Mutta silti rajat on heille asetettava heidän oman itsensä vuoksi.
