Kohta 14 v. poika on tullut mahdottomaksi. Koulunkäynti on sujunut tähän asti erinomaisesti, hän saa 8, 9 kokeista. Mutta tunnilla ei jaksa olla ja käyttäytyä siivosti. Ei tykkää kaikista opettajista ja silloin kun on ei mielyttävä omasta mielestään, hän höpöttelee ja kiusaa kavereiden kanssa opettajaa. Ei esimerkiksi tykkää ruotsin opettajasta ja silloin ei sitten lueta ruotsin kokeisiinkaan.
Eilen poika tuli koulusta ihan ok. Kysyi minulta luvan ostaa jotakin tietsikka juttuja. Lupasin keskustelun jälkeen sillä ehdolla, että lukee ruotsin kokeeseen tänää, huomenna ja sunnuntaina, aina vähän kerrallaan, koska sunnuntaina on harrastusta(josta ei voi olla pois) koko päivän ja kokeet on maanantaina. Perjantai iltana kun houkuttelujen jälkeen sain hänet lukemaan, lukeminen oli koko ajan ruotsinkielen mollaamista ja opettajan haukkumista, eli siitä ei tullut mitään. Minä suutuin ja pauhasin jne. Siitäpä soppa oli valmis. Poika raivosi, huusi (asumme rivarissa) kävi käsiksi tavaroihin, ei kuitenkaan rikkonut mutta uhkasi. Eli sai raivokohtauksen tälläisesta asiasta. Siis tässä yksi esimerkki mistä poika raivostuu…..mitä teen? Antakaa minulle neuvoja. Tämäkö on murrosikää?
Murrosikääpä hyvinkin. Tutulta kuulostaa, ihan kuin meillä :). Älliä löytyisi meidänkin murkulta (14 v), mutta koulu ja opettajat ottaa päähän, ja selvästi jotkut opettajat enemmän kuin toiset. Käytöshäiriöitä on myös jonkun verran, ja tuntiväsymystä.
Ruotsin kieli ja ruotsin opettajat eivät ole varmaankaan millään yläasteella niitä suosituimpia… vähän kuin puoliluvallisia sylkykuppeja, ikävä kyllä. Kun jotain pitää inhota, niin inhotaan sitten ruotsia. Ja jotkut opettajat vaan kertakaikkiaan saavat murrosikäisten poikien niskakarvat pystyyn (anteeksi vaan opet). En silti puolustele huonoa käytöstä, se on tietenkin ehdottomasti väärin.
En osaa antaa neuvoja. Itse lähinnä odottelen että pojan murrosikä menee ohi:). Yritän suht kevyellä otteella peesata läksyissä ja muissa. Silloin tällöin varmistelen että kokeeseen on luettu ja läksyt tehty. Jos koe on mennyt huonosti (siksi ettei ole lukenut siihen), sanon että seuraava menee sitten paremmin, ja yleensä on niin käynytkin. Kuulemma kasiluokka on pahin, ysillä alkaa yleensä jo pikkuisen järki voittaa (näin sanoi poikamme kokenut luokanvalvoja).
Ja olen huomannut että kannattaa todella valita hetkensä milloin näistä ikävistä asioista nuoren kanssa puhuu. Jos on tunteet jo pinnassa ja myrsky päällä, silloin ei kannata isommin ”härnätä”. Kun on tasaisempi hetki ja rennompi olo molemmilla, viestikin menee helpommin perille.
Voisin ehdottaa, että mitäpä jos antaisit pojan ottaa itse vastuuta ruotsin (ja muistakin) opinnoistaan, meni syteen tai saveen. Jos hän on aikaisemmin saanut 8ja ja 9jä kokeista, varmasti numeroiden huononeminen tuntuu ikävältä (vaikka ei sitä myöntäisikään). Näin oppii syyn ja seurauksen lakeja. Ja ilmeisesti hän on nyt kasilla, joten ysillä voi vielä tarvittaessa tehdä korjausliikkeitä.
Ja aina kun vaan aihetta on, kiitosta kehiin. Se ei koskaan mene hukkaan, vaikka siltä voi joskus vaikuttaa. Voimia!
