Tyttäreni on 14v. Hänellä on ollut poikaystävä yli puoli vuotta. Poikaystävä on tällä hetkellä 17v.
Ongelma on siinä, että tämän pojan vanhemmat ovat eronneet. Pojalla ei ole omaa sänkyä kummankaan vanhemman luona. Äitinsä luokse ei ole edes avaimia, joten jos aikoo päästä sinne, hän joutuu odottamaan että joku on kotona ja tulee avaamaan oven. Äiti otti pojaltaan avaimet pois jonkun pienen riidan jälkeen eikä ole palauttanut niitä.
Isänsä luona ei ole koskaan tilaa kun isän uusi naisystävä ja muita.
Eli mielestäni poika on täysin heitteillä. Heitteilejättö sanoisin.
Tyttäreni on ikäänkuin adoptoinut pojan, eli ainoa paikka missä poika voi oleskella ja nukkua on tyttäreni sänky ja hänen huoneensa.
Asuntoni on pieni. Itse nukun olohuoneessa. Olen aika kyllästynyt siihen, että omaa tilaa ei ole ja vieras lapsi on meillä. Vaikkakin on oman lapseni poikaystävä.
Olen yrittänyt ymmärtää tilannetta ja tuntuu todella pahalta pojan puolesta. Muutamia kertoja viikossa ymmärrän jos tulee meille yöksi. Mutta viisi tai kuusi yötä on jo liikaa.
Mitä ihmettä voisin tehdä. Pitääkö alkaa hankkimaan pojalle ja tyttärelleni oma vuokrakämppä jostain. Pitäisikö tehdä ilmoitus pojan heitteillejätöstä ? jonnekin.
En vain jaksa tätä tilannetta enää kovin kauaa. Olen nykyisin hermostunut ja huudan pienestä vaikka yritän tätä välttää.
Olen puhunut ongelmasta tyttäreni kanssa. Hän ymmärtää hyvin mielialani. Kuitenkaan ei ole oikeastaan mitään tehtävissä.
Katsoa läpi sormien pojan oman paikan puuttumista ja ns. kodittomuutta, sitä en voi tehdä. Eikä näinkään voi jatkua.
Huh, mikä tilanne mutta tunnut kyllä todella ymmärtäväiseltä- ja toisaalta ihana tilanne, että nuorilla on joku paikka missä olla mutta… Eikai tilanne näin voi jatkua. 14 ja 17- vuotias ei osaa elämänkokemiksensa perusteella tehdä ratkaisuja asian suhteen.
Itse ajattelen, että en lähtisi nuorille asuntoa hankkimaan mutta voisit omalla tavallasi kertoa omalle tyttärellesi ne asiat joille sinä voit tehdä jotakin eli sille, että tästä eteenpäin tarvitset omaa rauhaa ja että yökyläilyjen pitää vähentyä ja aikaa yhteiselle ajalle löydyttävä jotenkin muualta. Olet tähänkin asti jaksanut olla nuorten tukena, niin varmasti pienen tunnemylläkän jälkeen tyttäresi ymmärtää mistä on kysymys, tai sitten myöhemmin…
Juttelisin myös tilanteesta sosiaaliviraomaisen kanssa. Sinulla on kuitenkin huoli pojan, alaikäisen huolenpidosta mikä kuuluu vielä vanhemmille. Toivotan jaksamista, olet mielestäni ihan syystä väsynyt ja huolissasikin. Tsemppiä!
Mielestäni ongelma ei ole sinun. Poika on alaikäinen ja hänellä on vanhemmat, jotka ovat hänestä vastuussa.
Voitko ottaa yhteyttä pojan vanhempiin?
Ellei se onnistu, on sosiaalitoimi toinen vaihtoehto.
Tyttökin on kovin nuori…
