Puran tämän nyt jonnekin, kun ei ole kuuntelijoita.
Olen 8 kk:n lapsen äiti, lapsi toivottu ja haluttu – yhdessä.
Lapsi ei edelleenkän nuku hyvin, hyvänä yönä pystyn nukkumaan 2×3-4 tuntia, kuudelta aamulla ylös. Näin on 1-2 viikossa. Muut yöt menevät moniin heräämisiin. Illalla makuhuoneessa täytyy olla tunnin verran, jotta lapsi jää nukkumaan, muuten hän herää nopeasti kun poistun huoneesta. Päivisin hän nukkuu 0,5-1 h kerrallaan, tunnin jos vaunut liikkuvat/minä nukun vieressä, muuten vähemmän.
Alan olla aika poikki. Lapsen syntymän jälkeen en ole monena yönä saanut nukkua yli 4 tuntia kerrallaan, joka aamu kuuden-seitsemän aikaan ylös. Lapsen ensimmäisen päivätorkut nukun yhdessä hänen kanssaan, mutta muita torkkuja en voi nukkua, sillä nykyään minulta menee yöunet jos nukun puolen päivän jälkeen päiväunia. Pyörin vain pari tuntia sängyssä illalla, kun en saa unta.
Mies ei herää yöllä lapsen heräämiseen. Jos lapsen heräämiseen ei reagoi, hän alkaa itkeä, jonka jälkeen saa tunnin-kaksi nukuttaa uudestaan. Kysyin mieheltä kuukausi sitten, voisiko hän edes yhtenä aamuna viikossa herätä tuolloin kuudelta, jolloin minä saisin nukkua pidempään. Mietti asiaa pari viikkoa ja sanoi ettei hän kyllä kuudelta ruve heräämään. Suostui parina aamuna viikossa heräämään n. 7.30 jolloin voi olla lapsen kanssa tunnin verran ennen kuin aloittelee aamuhommansa ja lähtee töihin.
Lapsen yöunille nukahtamisen kestämisen ja lyhyiden päiväunien takia meillä ei juuri ole kahdenkeskeistä aikaa. Seksihalut eivät kulje yhdessä. Monena iltana joudun tekemään kotihommia lapsen nukahtamisen jälkeen, kun päivällä en ole ehtinyt (lapsi kiipeää jo joka paikkaan, joten perässä täytyy koko ajan juosta). Miestä olen pyytänyt joku aamu laittamaan pesukoneen päälle, kun käy suihkussa, tiskaamaan kun nukutan lasta tms. Tekee joskus, mutta pääasiassa vastaus on että ”anteeks kun käyn töissä”. Joskus toimii se, että mies katsoo tunnin verran illalla lasta, että saan tehtyä jotain.
Olen miehelle sanonut, että minusta tämä on aika epäreilu tilanne tällä hetkellä. Voisiko edes vapaapäivinään autella, jos ei töiden jälkeen jaksa? En saanut muuta vastausta kuin että hänellä on nyt vähän vielä sulattelemista tästä uudesta tilanteesta. Kysyin, että onko mielessä ero, mutta sen hän kielsi, sanoi vain että tämä isyys vaatii vain hieman sulattelemista.
Ollaan sovittu, että mies alkaa kerran viikossa nukuttamaan lasta yöunille, jotta tottuisi muidenkin nukuttamiseen. Nyt kahteen viikkoon ei kuitenkaan ole sitäkään halunnut tehdä, vaikka sanoi että ilman muuta tehdään niin.
Haluaisin alkaa taas harrastamaan jotain, käydä vaikka kerran viikossa uimassa, kertaamaan ruotsia tms., mutta eihän se näissä olosuhteissa toimi. Mies tulee töistä 18.30, siitä tunnin päästä pitää olla jo iltapuuhissa lapsen kanssa, joten ei siinä minnekään kerkeä.
Neuvolasta uniongelmiin sanottiin vaan että antakaa itkeä, kyllä se joskus lopettaa ja että jos ette saa tätä toimimaan, niin keskussairaalalla on kyllä unikouluja, mutta kyllä te tiedätte mitä se sitten on.
Sukulaisilta/tuttavilta ei apuja heru, asuvat yli kahden tunnin ajomatkan päässä.
Ymmärrän hyvin tilanteesi, meillä poju 1v2kk ja just yritetään jälleen unikoulua, sairaalan unikoulukin on edessä jos ei kotona onnistu, kyllä neuvolasta mulleki vähän sanottiin että voi olla traumaattinen lapselle eikä välttämättä auta mut pakko kokeilla kaikki kun en vaan enää jaksa. Välillä poika on nukkunu kokonaisia öitäkin pienen jakson, nyt taas jo toista viikkoa herää kolme tai neljä kertaa.
Meillä onneksi mies kyllä herää yöllä useinkin nukuttamaan poikaa ja hoitaa muutenkin. Musta on tosi törkeetä ettei miehesi auta enempää, vaikka käy töissä pitäisi myös sen hoitaa olethan säkin koko päivän lapsenhoitajana. Mä olen käynyt nyt sairaanhoitajalla juttelemassakin omasta jaksamisesta, suosittelen.
Vinkkejä on paha antaa voimia sulle!
Mieleeni nousee ensimmäisenä huoli sinusta. Olet todella väsynyt. Olisiko mahdollista, että ottaisitte esim. MLL tarjoamaa lastenhoitoapua vastaan joksikin aikaa, jotta saisit itse nukuttua univelat pois. Olet todella hyvä ja välittävä äiti. Uni on niin tärkeää. Hoitaja voisi lähteä pikkuisen kanssa ulos ja sinä saisit nukuttua. Saat voimia itsellesi ja jutteleminen ymmärtävän vertaistuen kanssa auttaa.
Hei,
Tilanteesi kuulostaa tosi väsyttävältä, ei ihme että koet olevasi pian loppu. Myös oma lapseni nukkui jossain vaiheessa todella huonosti, ja muistan miten mahdottomilta päivät välillä tuntuivat. Tilanteesta on varmasti tehnyt kannaltasi vielä vaikeamman se, ettei miehesi tunnu ajattelevan, että te yhdessä olette nyt tässä uudessa tilanteessa ja teillä molemmilta varmasti vaaditaan paljon sopeutumista ja joustamista. Hän ei ole ainoa, joka joutuu ehkä puristuksiin. Sinä olet samassa haastavassa elämänvaiheessa, lisäksi taakkanasi on jatkuva univaje. Lapsi ja vanhemmuus on yhteistä, ja toivon, että miehesi kuulisi avunpyyntösi. Uskon, että myös neuvolan kehoitus ”antaa lapsen vain huutaa”, on ollut todella turhauttava.
On varmasti teille kaikille hyvä, jos miehesi vähitellen yrittäisi lisätä kahdenkeskeistä aikaansa lapsen kanssa. Vaikka ensin sen yhden illan viikossa. Lapsenne oppisi olemaan myös isän kanssa kahden, isä oppisi nauttimaan ajasta lapsen kanssa ja oppisi luottamaan vanhemmuuteensa, ja sinä saisit pienen huoahdushetken arkeesi. Jos keskustelut kahdenkesken miehesi kanssa eivät tuota tulosta, kannustan sinua ottamaan yhteyttä esim. neuvolapsykologiin tai perheneuvolaan. Vaikka nämä tahot eivät voi suoraan auttaa univajeeseesi, voi ajatusten purkaminen jollekin kuitenkin auttaa. Ehkä ajan kanssa miehesikin voisi lähteä käynnille, jotta voisitte yhdessä miettiä keinoja siihen, miten voisitte toisianne tukea,ja mikä auttaisi teitä molempia jaksamaan paremmin.
Suoraa apua arkeen voi saada noinkin rankassa tilanteessa myös lastensuojelulta. Tiedän esim., että lastensuojelun kautta saatava perhetyö/kotipalvelu voi auttaa lapsiperheiden arjessa monella tavalla ihan konkreettisin keinoin (esim. kotityöt, lastenhoito jotta äiti saa vaikka nukkua hetken). Lastensuojeluun voi olla ihan itse yhteydessä.
Ainakin oman jaksamiseni ja mielenterveyteni kannalta on ollut tosi tärkeää hakeutua hoitovapaan aikana myös paikkoihin, joissa tutustuu muihin äiteihin (myös me kun asumme kaukana sukulaisista ja ystävistä). Käymme puistoissa ja avoimessa päiväkodissa. Varmasti seurakunnan perhekerhot ja mll:n perhekhvilat ovat myös mainioita paikkoja.
Älä jää yksin. Toivon, että saat tukea pian ympäriltäsi. Kuulostat tosi ihanalta ja ajattelevaiselta äidiltä ja puolisolta. Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi!
Tällä hetkellä siitä, että joku katsoo lasta päivällä jotta minä saan nukkua, on vain haittaa. Mikäli aamun jälkeen otan päiväunia esim. lapsen nukkuessa, pyörin illalla sängyssä unta hakien… Keho on ilmeisesti tottunut siihen että saa vähemmän unta. Kiitos ideasta, mutta minun päivänukkumiseni aiheuttavat tällä hetkellä vain huonon kierteen, kun sitten en illalla enää saa unta silloin kun pystyisin.
Huomasin että kerroit vauvan nukkuvan omassa huoneessa.
Siinä voi olla se syy miksi et saa nukuttua.
Joudut usein pomppimaan keskellä yötä toiseen huoneeseen
ja vauva myös tuntee eristäytyneisyyttä aikana, jolloin
pitäisi turvallisuudentunteen kehittyä.
Itse pidin vauvaa vierihoidossa ja ongelmia ei ollut,
ei myöskään nukkumisen suhteen.
Tietysti joskus väsymys tuntui.
Mieti asiaa.
Hei Anne!
Kirjoitin ehkä epäselvästi, lapsi kyllä nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa, pinnasängyssä aivan kiinni meidän sängyssä. Siirsimme jo kuukausia sitten hänet näin, koska söi rintaa silloin monta kertaa yössä enkä uskaltanut enää kävellä hän sylissä unenpöpperössä kun pari kertaa meinasin kaatua väsymyksestä.
Poistun siis meidän yhteisestä makuuhuoneesta syömään iltapalaa ja tekemään muita iltahommia.
Kiitos kuitenkin vinkistä.
Olisiko aivan mahdoton ajatus antaa lapsen nukkua vieressä? Perhepeti siis. Meidän tyttö (nyt 4,5v) nukkui aina lyhyitä päiväunia eikä tyyntynyt omaan sänkyyn. Yritin jonkin aikaa jaksaa nousta aina imettämään/silittelemään kunnes totesin etten kykene enää; olin täysin uupunut. Otin vauvan ( silloin 7kk vanha) viereeni ja mies nukkui aluksi sitten eri huoneessa. Nukuimme kaikki paljon paremmin, lapsi sai tarvitsemansa läheisyyden ja minä hyvät yöunet. Eikä erihuoneissa nukkuminen vaikuttanut ollenkaan negatiivisesti parisuhteeseemme, päinvastoin. Uni on elintärkeää ja lapselle läheisyys myös kehityksen kannalta tärkeää. Uskon että vierihoidossa oppii tuntemaan lapsensa paremmin. Sitä jostain syystä Suomessa vierastetaan ja aliarvioidaan. Itse en ole koskaan ymmärtänyt miksi pienen ihmisen pitäisi osata nukkua yksin?!
Miehet voivat usein ehkä tuntea epävarmuutta vaiva-aikana kun lapsi on niin äidissä kiinni mutta kuulostaisi siltä että miehesi varmaankin aidosti haluaa auttaa. Ehkäpä hän kaipaa rohkaisua ja sinä ehdottomasti lepoa ja unta. Jokatapauksessa, toivottavasti tilanteenne helpottuu tavalla tai toisella!