Hei.
Olen paininut ongelman kanssa johon haluaisin vähän ulkopuolisen apuja.
Eli meidän taloyhtiössä on eräs äiti joka puuttuu lasten leikkeihin ja riitoihin huutamalla ja sättimällä muita kuin omia lapsiaan.
Meidän tyttö on tullut kotiin monet kerrat itku silmässä kun kyseinen äiti käy haukkumassa ja huutamassa kun leikit eivät ole menneet ns putkeen.
Lapsi pelkää kyseistä äitiä eikä uskalla mennä ulos jos hän on siellä.
Kyseisen äidin lapsi osaa mennä siis kertomaan äidlleen kun ”muut eivät ota leikkiin” tai ”se ja se sanoi sitä ja tätä” tai muuta vastaavaa.
Todellisuus saattaakin olla jotain muuta.
Lapsi käyttää hyväkseen tätä äitinsä käytöstä ja uhkailee kavereitaan että jos ei nyt leikitä tätä niin mun äiti tulee sanomaan teille.
Tänään yritin mennä puhumaan asiasta kyseisen äidin kanssa ja huutamiseksihan se meni.
Hän ei kykene näkemään oman lapsensa vikoja eikä pysty ymmärtämään että omassa lapsessaan voisi olla joskus jotain vikaa.
Keskustelu jäi siihen kun ilmoitin hänelle että minun lapselle ei huudeta eikä äksytä,asiasta saa mennä sanomaan mutta senkin nätisti.
Itse olen ottanut sellaisen linjan että jos lapseni tulee kielimään minulle muista lapsista ja asia vähäpätöinen,olen sanonut että teidän lasten tulisi selvittää pikkuriidat keskenänne tai lopettaa leikit ja jatkaa vaikka huomenna.
Miten minun tulisi suhtautua lasten keskinäisiin tilanteisiin?
Teinkö oikein kun menin puolustamaan lastani?
Miten saisin lapseni kaverin äidin lopettamaan huutamisen ja puuttumisen joka pieneenkin asiaan?
Hei,
mielestäni olet toiminut ihan oikein tilanteessa. Jotkut pienet kinat ovat asioita, joita lapset voivat ratkoa keskenään ja näin he myös oppivat yhteisöllisyyttä, jakamista, empatiaa ja oman vuoron odottamista.
Se, että aikuinen ihminen ”hyökkää” lapsen kimppuun huutamalla ja haukkumalla, ei ole kovinkaan rakentavaa ja voi olla lapselle hyvin pelottava kokemus.
Minusta on hyvä, että pystyt toimimaan itse rauhallisesti ja rakentavasti asioista keskustellen, pidä tämä linja. On turhaa kuluttaa omaa energiaansa asioihin, joita ei voi muuttaa. Et voi muuttaa ko.äidin ajatusmaailmaa tai käyttäytymistä, muutos lähtee jokaisesta itsestään.
Minulla heräsi myös kysymys, että millainen kuvailemasi äidin ja hänen perheensä tilanne mahtaa olla?
Kuvauksen perusteella saattaa hänen kotona olla kuormittunut tilanne; uupumusta tai masennusta tai jotain muuta arkea kuormittavaa. En nyt tällä kommentilla halua antaa äidille ”alibia käyttäytyä huonosti” ja huonona roolimallina lapsille, mutta tilanne kuulostaa aika ikävältä.
Sinun tilanteessasi ratkaisusi pitää hieman välimatkaa (”voitte jatkaa leikkejänne huomenna”) kuulostaa hyvältä ja toimivalta.
Minusta voit myös jatkossa ihan reilusti ja lempeän päättäväisesti sanoa lapsesi kaverin äidille, että lapsenne saavat leikkiä yhdessä, mutta toivot ja odotat asiallista ja rauhallista suhtautumista jatkossa, jos ilmenee ristiriitoja ja riitaa leikeissä.
Hyvää syksyä perheellenne!
