Ihanaa, että ”eksyin” näille sivuille. Opin ymmärtämään, että niin monella aikuisella on lastensa kanssa ties minkälaisia ongelmia vaikkei niistä aina tule puhuneeksi esim. kavereiden tai työkavereiden kanssa. (Ystäviä minulla ei taida pahemmin olla.) Itselläni on kohta 12-v. täyttävä poika, jolla on ollut kastelu- ja tuhrimisongelmia koko ikänsä. Niiden kertomiseen ja eri hoitoihin menisi aikaa joten kysyn vaan neuvoa tämän hetkeen ongelmaan. Hän on alkanut valehtelemaan missä on, mihin menee jne. Joskus on myös huomattu että hän on varastanut rahaa meiltä vanhemmiltaan ja isosiskoltaan, ei isoja summia, mutta esim. 2 euroa silloin tällöin. Koulun jälkeen hän jää ilman lupaa ”johonkin”, kävelee kotiin tunnin vaikka asumme ihan lähellä koulua ja sulkee puhelimensa jos hänelle soitetaan. Kotona hän vaan kertoo ettei huomannut ajan kulumista. Mitkään arestit tai puhumiset eivät auta. Muuten hän on kiltti, koulu O.K. ja hän todella osaa olla kiltti ja fiksu kun sille päälle sattuu. Kaipa tämä jotenkin liittyy alkavaan murrosikään, mutta mitä te muut olette tehneet ettei tilanne pahene. Pelkään tulevaisuudessa esim. varastelua kaupoista jne. Voimia teille kaikille!
Kirjoituksesi perusteella voisi ajatella, että kastelu- ja tuhrimisongelmia voi aiheuttaa pojallesi suuria paineita ja pahaa oloa. Ne vaikuttavat helposti itsetuntoon ja sitä kautta ovat riski sille, että murrosikää lähestyvä alkaa käyttäytyä ei toivottavilla tavoilla.
Sen sijaan murrosikäisen valehtelu ja pienien rahasummien varastelu perheenjäsenilta, ei minusta sinänsä kuulosta katastrofilta. Murkut myös haluavat ”kulkea omia teitään” – heille on tärkeää ottaa etäisyyttä ja edes jollakin tapaa kokea olevansa itsenäisiä. Kuljeskelu ja puhelimeen vastaamattomuus voivat olla merkkejä murkkuikään tulemisesta.
Tietenkin varasteluun pitää puuttua. Paras lähestymistapa olisi varmaankin se, että keskustelet rauhallisesti siitä miksi hän näin tekee. Jos hän ei osta rahoilla tupakkaa, eikä pelaa tai lainaile rahaa, niin hyvä. Ehkä hän ostaa karkkia tms? Se ei ole kovin paha rikos – ainakaan minun mielestäni.
Pojallani alkoi samanikäisenä ilmetä yllättävää rahanmenoa. Aikaisemmin hän oli hyvin säästeliäs ja hänellä olikin säästöpossussa monta sataa euroa. Puolessa vuodessa kaikki hävisi. Selvisi että hän ostaa karkkia, limpsaa ja pelikoodeja (nettipelejä varten). Sovimme hänen kanssaan niin, että en anna hänelle enää rahaa mitään varten (esim. välipalaraha kun menee suoraan koulusta harrastukseen, kuoro- ja urheiluleirien aikana omat pikkukulut, kaverien synttärilahjat, karkit yms.). Sen sijaan maksan hänelle palkkaa muutamasta asiasta (läksyt tehty kun tulen töistä kotiin, harrastuksissa käynti, roskapussin vieminen, vessan siivous, oman huoneen siivous, erikseen sovittavat muut kotityöt ; lisäksi hän saa rahana erotuksen jos puhelinlasku on alle 25€/kk). Näin hän tienaa 5-25€ per viikko. Tuolla rahalla hän maksaa omat yllä mainitut kulunsa. Systeemi on toiminut aika hyvin. Purnausta on tullut vain muutaman kerran kun hän on ollut vaikkapa flunssan takia poissa harrastuksista yms.
Samat on elkeet meilläkin joskin kaikki on vaan pahentunut. Itselläni on 13 v poika joka oppi valehtelemaan ja varastelemaan 5:llä luokalla. Nyt eivät enää kolikot riitä ja valehtelee että tekee läksynsä silloin kun olen pois kotoa. Koulu menee erittäin huonosti jopa matematiikka jossa oli alakoulussa hyvä. Perheneuvolassa ollaan käyty jos 3:n vuoden ajan ja koululla käydään keskusteluja. Kaikkein eniten minua loukkaa rahan varastaminen itseltäni ja nyt ei enää kolikot. Seteleitä on lähtenyt viimeisen kk:n aikana 10€, 30€ jonka sain yöllä haettua takaisin mutta aamulla poika vaati ettei hän lähde kouluun jollei saa rahoja ja valehteli että on ne muka säästänyt! Eilen oli sitten hävinnyt nimipäiväni kunniaksi loput 20:stä ilmeisesti oli valvonut sen verran että olin nukahtanut ja ”pöllinyt” lähes 9€. Ei tämä kovin mukavalta tunnu kun olen hänen eteensä paljon yrittänyt. Maksoin musiikkitunnit koko alakoulun ajan,(+urheiluharrastukset varusteineen) ja hän pääsi jopa musiikkiluokalle mutta ei se ole mitään. Luokalle jäänti on edessä ja ehkä siirto johonkin muuhun kouluun. Välillä tuntuu ettei voi elää enää tuollaisen nuoren kanssa joka heti tilaisuuden tullen vie ne pienetkin rahat jotka osapäiväisenä tuon kotiin.
Siskoltani olen saanut vertaistukea ja hän on ehdottanut koulukotia ja olen itsekin sitä mieltä että poikani pitäisi saada koulukotiin. Siellä on pakko käydä koulu ja oppia kunnolla elämään ennenkuin on myöhäistä. Koulu ja sosiaalityöntekijät vain uskovat keskusteluihin joita edelleen käydään minä en enää!
Toivon vinkkejä miten saisi nämä typeryydet loppumaan.
Hyvä että on jäänyt kiinni ihan pienistäkin rikkeistä, sillä on yleensä vaikutusta että ei sama toistu. Meillä on ollut vastaavia ongelmia tytön kanssa, ja kun asiaan on aina heti puututtu, niin on loppunut – ainakin pitkäksi ajaksi. Joka kerta on jäänyt kiinni ja on palautettu kauppaan pari kertaa tavaroita. ja kyse on ollut vielä pienistä ”tilaisuus teki varkaan” ja lapsi oli pieni, mutta jos tapahtuisi jotain vielä teini-iässä, kyllä pakottaisin kauppaan ja palauttamaan tavarat, mutta sosiaalinen kasvatus on mennyt perille. ei varmaan elämässään enää suostu siihen että äiti vie kaupaan ja pitää pyytää tyhmyyksiä anteeksi, yms. Anna vapautta joissain asioissa joissa voit luottaa poikaan, että hän voi välillä tuntea itsensä jo isommaksi pojaksi, ja pidä tiukkaa linjaa tärkeissä asioissa, eli että vastaa puhelimeen, tulee kotiin kun on luvannut ym.s . itse tein välillä sen virheen että soittelin perään liian usein, muksu on jo kyllä vanhempi, mutta en enää soita niin usein ja hyvin tulee kotiin.
En osaa sanoa auttaako tässä, mutta voisi ehkä kokeilla tilannetta, jossa varastaminen – ainakaan kotoa – ei ole mahdollista.
Olen tehnyt tietokone, tv- ja pleikka-asioissa joitakin kertoja näin. Poika pelaa tai katsoo telkkaria kielloista huolimatta/ jättää läksyt jatkuvasti tekemättä. Uhkaus: jos vielä kerran läksyt tekemättä, jos ei 5 minuutin kuluttua pelaaminen lopu, tv/tietokone/pleikka menee lukkojen taakse.
Olen myös toteuttanut uhkauksen sen enempää jäkättämättä. Kannan tavarat varastoon, jonne vain minulle on avain. Jos murkku käy ihan kuumana, olen kantanut tavarat varastoon kun poika on koulussa tai harrastuksessa.
Takaisin tavaran saa vain korjaamalla käytöksensä JA tekemällä erikseen sovitun hyvän työn per lukkojen takan oleva tavara.
Aina on toiminut. Joskus murkku on ollut viikonkin ilman tavaroitaan ennen kuin on ymmärtänyt, että kannattaa toimia oikein.
Voisiko rahan kanssa toimia samalla tavalla? Kotona ei olisi senttiäkään varastettavaa. Murkku saa rahaa vain tekemällä töitä sen eteen
hei
SANOT…kastelu- ja tuhrimisongelmia koko ikänsä…tämä herättää kysymyksen,,,tiedätkö miksi? oletko lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuuttaa…suosittelen…yleensä on jokin pielessä, pelkoja …syy siihen että näin toiminut…ja tämä kapinointi jatkuu nyt on vaan ns, muuttanut muotoaan…HAKISIN kyllä apuja koska jos pystyy varastaa läheiseltään miksi ei varastaisi vieraalta…vielä ei ole liian myöhäistä…voimia
Ei välttämättä liity lapsen henkisiin ongelmiin lainkaan tällaiset yökasteluongelmat. Yökastelija on usein lapsi, jolla ei tavallisessa kehitysvaiheessa ole tullut heräämistä pissahätään yöllä. Se tulee sitten myöhemmin se ”kuivaksi oppiminen” näin pikkulapsitermejä käyttäen. Ikävä häiriöhän tällainen yökasteluvaiva on, mutta minunkin perheessäni siitä on jouduttu selviämään ja selvittykin. Lapseni ei kastellut öisin enää 16-vuotiaana. Sitä ennen vahinko tuli melkein joka yö.
Mukavaa, että löysin kaltaisiani!!!
Murkkutytöt jäivät kiinni viikko sitten varastelusta ja valehtelusta, otimme mieheni kanssa käyttöön kovat kovaa vastaan… ja ihan yksissä tuumin. Molemmille kotiaresti, tietokonekielto, sovitun huvipuistoretken peruutus, varastetun tavaran korvaaminen työllä ja anteeksipyynnöt kaupalta ja meiltä. Varmasti muistavat!!!