Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Olen 16-v pojan äiti. Poika puhuu tosi ilkeästi minulle. Olen puheista tosi masentunut. Tämä on lähes päivittäistä. Hän ei tekisi muuta kuin pelaisi tietokonepelejä. Läksyjä ei tee, ei lue kokeisiin. Lukuisia keskusteluja käyty opettajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Ei mistään apua. Tietokonekieltoja käytetty rangaistuksena. Ei auta. Olen tosi uupunut.
Joskus hän hyvin harvoin on paremmalla tuulella ja tulee viereen ja häntä pitää hieroa tai rapsuttaa.
Hei teinin äiti,
16 vuotias poika on vielä kovin raakile, mutta kuvittelee varmaan jo hallitsevansa elämäänsä. Tuon ikäinen ajattelee elämäänsä vain nenän verran eteenpäin ja se varmasti ärsyttää meitä vanhempia. Kuulostaa todella mukavalta, että poika kuitenkin vielä tulee viereen rapsutettavaksi. Se osoittaa sen, että teidän väliltä ei ole mitään vielä katkennut. Olet hänelle se turva-aikuinen, jonka luokse hän tulee, vaikka muuten mölisee, mitä milloinkin. On helppo sanoa, että älä masennu pojan puheista, koska me vanhemmat koetaan se loukkaavana. Parhaamme olemme yrittäneet jne. Poikasi pyristelee omilla keinoilla irti lapsuudesta matkalla aikuisuuteen ja usein ne keinot ovat lähimpiä loukkaavat.
Toivottavasti sinulla on kodin ulkopuolista tekemistä esim.harrastusten muodossa, että saat muuta ajateltavaa. Jonkin asteinen itsensä kovettaminen lapsen kommenteille on myös hyvää itsesuojelua. Ajattele, että kohkaaminen ei johdu sinusta vaan kuohunnasta lapsen sisällä. Näin se ei loukkaa sinua (ainakaan niin paljoa).
Tsemppiä keväälle. Joku kaunis päivä huomaat, että tilanne on rauhoittunut.
Hei
Tämä ikä pojilla on ehkä sitä pahinta äidistä irtiottoa. Mutta sinulla ei ole syytä masentua. Vaikka kaikki kuulostaa ikävältä ja masentuu. Nyt sinun kannattaa suunnata kokonaan huomio itseesi siten, ettet anna sen vaikuttaa mitenkään ja luottaa siihen, että vaihe menee kyllä ohi. Aina rapsutus hetkien aikana voisit kertoa, että olisi tärkeää tehdä jotain, ehkä ansaita sitä tietokone aikaa, parempi niin kuin rangaista siitä. Että kaipaisit nyt kipeästi apua jossain arkisessa asiassa. Tällä tavoin sain pikkuhiljaa herätettyä oman poikani aktivoitumaan. Alkuun se oli vähäistä mutta kun hän huomasi miten hyvä olo siitä tuli, alkoi muutkin asiat meillä sujumaan todella loistavasti. Pojat varsinkin kun heillä ei ole mahdollisuutta niin sanotusti ansaita hyvää, he menee siihen omaan maailmaansa. Joskus pyysin myös nähdä jotain pelaamista ja kehuin häntä kuin hyvin hän on oppinut kommunikoimaan toisten kanssa pelissä. Etsi kaikkea mahdollista positiivista ja keskity siihen. Läksyt alkaa jossain vaiheessa enemmän omaehtoisesti kiinnostamaan. Niistä tekemättömistä ei kannata edes tässä vaiheessa puhua. Nyt 17 vuotiaana poikani kysyy, tarvitko äiti jotain? Voinko auttaa? Se oma oivallus koulumenestykseen on parempi kuin siitä alituiseen nalkuttaa. Voit myös keskustella, onko se nyt oikea opin polku ja miettiä sitten kun olette puheväleissä sitä, että mitä kaikkea hyvää se tuo elämään kun opiskelee. Eli ei käännetä sitä katsetta epätoivoon ja hankaluuksiin vaan kaikkeen mitä voi saavuttaa. Käy lenkillä, uimassa, tee asioita mitkä tekee sinut hyvinvoivaksi. Ja tosiaan, sieltä voi tulla loukkausta ja ärinää. Kun keskustelet, älä yritä edes kontrolloida. Yksi hyvä hetki päivässä on jo mahtavaa ja aseta tavoitteeksi tuntua hyvälle hetkelle joka päivä. Pienin askelin, tämäkin mennään läpi. Mittään pahaa ei ehdi lapselle tapahtua vaikka joku koulu tässä hetkessä jää paitsioon. Se voi olla jopa ponnahduslautana uuteen tulevaan.