Hei. Täällä bonus isä. Menin yhteen naisen kanssa jolla on poika 13v, aikaisemmasta suhteesta. Nyt meillä on myös 2 yhteistä lasta ,4 ja 6 vuotiaat. Bonus lapsella todettu adhd. On kuitenkin hyvä luonteeltaan, ei mitenkään hankala. Ja koulukin sujuu pää osin hyvin, saa hyviä numeroita. Mutta, en voi käsittää miksi minun on niin vaikeaa yrittää olla hänelle se hyvä bonus isä. Näiden vuosien aikana(7) ei ole vieläkään tullut läheistä suhdetta hänen kanssaan. Koetan parhaani yrittää olla hyvä isä puoli, mutta se on äärimmäisen kuluttavaa ja vaikeaa. Hän on kokoaikaisesti meidän perheessä, ei ollenkaan oman isän luona. Vaikeutta vielä lisää se kun huomaan kuinka valtava ero on verrattuna omiin lapsiini. Heitä rakastan ja ovat minulle todella tärkeitä. Mutta oikeastaan mitään samoja tunteita ei minulla ole bonus lasta kohtaan. Ainoastaan helpottunut olo silloin kun hän on poissa kotoa. Silti kyllä haluan hänelle kaikkea hyvää, ja koetan kaikkeni olla hyvä hänelle. Mutta näistä vuosista huolimatta en ole edistynyt bonus isänä. Minulle tämä aiheuttaa suurta ristiriitaa ja syyllisyyttä. Ja aivan syystäkin, kun en pysty parempaan. Olen miettinyt paljon, mistä tämä vaikeus johtuu.
