Olen muuttanut miesystäväni ja hänen kahden lapsensa kanssa yhteen. Olemme hakeneet ongelmaan jo apua, mutta jakaisin mielelläni ajatuksiani. Perheen 12-vuotias tytär on hyvin fiksu ja määrätietoinen. Hän on alusta asti protestoinut minua. Mitään en ole hänelle tehnyt ja tilaa olen hänelle antanut. Hän elää niin , että hän on minut täysin pois sulkenut elämästään. vastaa, kun kysytään ja jos on vieraita pitää ns. kulisseja yllä. Alussa koin, että hänellä on ns. isänsä liian kiinteät välit.. Hän oli nainen talossa. Hänen käytöksensä muuttuu koko ajan ilkeämmäksi.Ja vaikka asiaan on haettu apua, mietin, että jaksanko. Esim. Jos hän lähtee johonkin hän hyvästelee halaamalla muut paitsi ei minua?? Olen tullut siihen tulokseen, että hän tekee kaikkensa, että saa minut lähtemään. Viimeksi tokaisten kai minä saan itse päättää ketä halaan. Kyllä jäin aika kurjana seisomaan.Toinen lapsista suhtautuu hyvinkin positiivisesti:) Mietin onko kysymyksessä lapsityränni ja lapsi, joka on tottunut ohjailemaan perheen arkea..
Hei,
12-vuotias tyttö on vielä lapsi ja on tulossa varhaismurrosikään, jossa alkaa ottaa etäisyyttää vanhempiinsa , kanssaihmisiin ja aikaisemmin niin tuttuihin ja turvallisiin sääntöihin ja tapoihin. – Tiedän sen itsekin kun kotona on samanikäinen kurttuotsainen ja kapinoiva nuori.
Nyt kun sinä olet tullut uutena jäsenenä perheeseen on tämän nuoren neidon helppo valita sinut henkilöksi, johon purkaa pahaa oloaan ja muita tunteitaan.
Uskon että hänen käytöksensä ei johdu sinusta persoonana tai toimintatavoistasi. – Olet selvästikin avoimesti yrittänyt luoda hyvää ja luottamuksellista suhdetta häneen.
Monessa uusioperheessä on vastaavia haasteita. Lapselle voi olla kova paikka kun alkuperäisen äidin/isän tilalle tulee henkilö, jota he eivät ole itse valinneet osaksi ydinperhettä. Sen vuoksi sinun kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen.
Uskon että tämä 12-vuotias tyttö jostain syystä pyrkii löytämään toimia,joilla saa sinun olosi kurjaksi. Itse pyrkisin sinuna pääsääntöisesti peittämään tunteitani/olla välittämättä hänen ilkeilyjistään. Jos tilanne äityy kovin pahaksi on tietenkin tytölle laitettava rajat hänen isänsäkin toimesta. Kun hän huomaa että et oikeastaan välitä hänen sinulle kohditamista epäsopivista toimistaan ne menettävät enenemmin tai myöhemmin merkityksensä.
Kerroit että olette hakeneet tähän asiaan apuakin. Se on varmasti järkevä tapa saada tähän tilanteeseen monitahoista näkökulmaa.
On hienoa että olet saanut luotua luottamuksellisen ja hyvän suhteen miesystäväsi toisen lapsen kanssa. Hänen ja miesystäväsi tuella uskon että sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä tämän tilanteen yli.
Sinä olet tärkeä osa uutta perhettä.
Pidä vain johdonmukaisesti omat rajasi ja toimi luotettavan aikuisen tavoin.
Onnea matkaan!
t. MLL:n päivystäjä, Kaarina
Hei Varaäiti,
Kirjoitat rohkeasti asiasta, joka on arkinen ja vaikea monessa uusperheessä.
Mustasukkaisuus ja luottamukseen liittyvät tunteet ja kysymykset ovat usein uusperheessä ajankohtaisia, niin ilmeisesti teilläkin. Tunteet on hyvä selvittää keskustelemalla, niitä ei tarvitse hävetä eikä niistä tarvitse kantaa syyllisyyttä.
Uusperheen lapset ovat kokeneet omien vanhempiensa eron, ja siitä toipuminen ja uusiin ihmissuhteisiin tottuminen vie ja sille tulee antaa aikaa. Murrosikäinen ei useinkaan halua itselleen uutta vanhempaa. Hän yleensä toivoo omat vanhempansa takaisin yhteen. Jos tämä on miehesi 12 –vuotiaan tyttären sielunmaisemaa on varsin luonnollista, että hän ei halua halata sinua ja on jopa ”sulkenut sinut pois elämästään”, kuten kirjoitat.
Murrosikäinen ei ole aina edes halukas tapaamaan vanhempansa uutta kumppania, jos suhde on ollut olemassa jo eron aikana tai ero on tuore. Tätä haluttomuutta on kunnioitettava. Nuoren on saatava surra pettymyksensä perheen hajoamisesta ennen kuin hän pystyy käsittelemään uusia asioita. Samalla hän saattaa ottaa etäisyyttä myös omasta vanhemmastaan ja pitää välimatkaa niin kauan kuin vanhempien eroon liittyvä kipuilu on kesken.
Sinun on viisasta pyrkiä olemaan lapselle aikuinen ystävä ja suhtautua arvostavasti hänen omiin vanhempiin, myös hänen äitiinsä. Lapselle on hyväksi, että hänellä on mahdollisimman paljon yhteyksiä omaan äitiinsä. Murrosikäinenkin hyväksyy lopulta helpommin sinut, jos annat hänelle mahdollisuuden säilyttää hyvät suhteet molempiin vanhempiinsa.
Vaikka parisuhde on aikuisten keskinäinen asia, murrosikään ehtineitä lapsia on viisasta kuunnella monessa asiassa. Kärsivällisyys, lasten herkkä kuunteleminen ja lasten tahdissa eteneminen tuovat mukanaan arvokkaan palkinnon. Tällöin lapsi saa kaksi hyvää kotia ja useita rakastavia aikuisia.
Vaikka tilanne on sinulle varmasti vaikea, voit ehkä lohduttautua sillä, että 12 –vuotiaan protesti sinua kohtaan on normaalia ja johtuu siitä, että sinä olet ”uusi”; se ei siis johdu siitä että sinä olet juuri sinä. Niin hankala kuin tilanne varmasti onkin, kannustan sinua yrittämään olla ”Aikuinen” ja kaikesta huolimatta asettamaan tuon syvästi tuntevan 12 –vuotiaan tytön tunteet ja surun etusijalle.
Jos haluat, voit myös soittaa MLL:n Vanhempainpuhelimeen , ja jatkaa tilanteesta keskustelua koulutetun päivystäjän kanssa. Tavoitat meidät numerosta 0600 122 77. Päivystysajat ovat
ma 10-13 ja 17-20, ti 10-13 ja 17-20, ke 10-13, to 14-20.
Kiitos kovasti vastauksestasi. TILANNE kärjistyi ja välillä helpotti. Olen joutuntu todella tiukille tämän murrosikäisen kanssa. Mikään, mitä sanon tai ehdotan ei saa hyväksyntää. Välillä mietin jo pois muuttamista.
Meillä onn myös parisuhdeongelmia, joihin olen saanut apua. En koskaan voinut kuvitella joutuvani tällaiseen tilanteeseen. Olen aina tullut hyvin toimeen lasten ja nuorten kanssa. Perheemme nuorempi on edelleen hyvin sydämellinen minua kohtaan.Hän selvästi kaipaa varaäitiä. Olen keskusteluissa luonut hyvin avoimen ilmapiirin lasten äitiin ja lasten kuullen en häntä enkä lapsia ole koskaan loukannut tai puhunut epäsopivasti. Olen aina käytettävissä, kun lapset minua tarvitseavt. Itseäni unohtamatta.
Lasten vanhempien erosta on jo aikaa, joten en ole milläänlailla osallinen siihen.
Lähinnä ihmettelen tämön murrosikäisen poissulkevaa tylyä käytöstä. Olen myös itse ottanut häneen etäisyyttä. Hoidan kodin ja arjen. Yritän tyynellä käytökselläni osoittaa, että välitän. Kuorman olen ikävää käytöstä saanut niskaani. Keskustelemme vain välttämättömimmät asiat. Toinen lapsi on taas eriasia..hän uskoo minulle asoitaan huomio ja nauttii seurastani.
Lasten isä on väsynyt tähän ja luulen hänen harkitsevan vakavasti eroa. En yksin jaksa kantaa harteillani ns. lähes vieraan lapsen oikuttelua ja kaipaisin siihen tukeaa, mutta jos sitä toiselta siihen pyydän..hän alussa tuki, mutta on vain väsynyt. Tässä jotain ajatuksiani.