Meidän suhde alkoi melko nopeasti molempien erottua. Itselläni jo isot lapset mutta puolisolla tuli kaksi pientä lasta hänen mukanaan. Aluksi kaikki meni hyvin, puolin ja toisin toistemme lapsien kanssa. Minulla oli mukava touhuta puolisoni lapsien kanssa ja kerroinkin heille usein että ovat minulle todella tärkeitä. Sitten suhdettamme ja yhteistä perhe elämäämme alkoi varjostaa puolison exä.
puolison toisen lapsen vanhemman kanssa välit ovat todella hyvät, mutta toinen on jotain aivan muuta. Hän yrittää myrkyttää meidän suhdetta ja lapsen/vanhemman suhdetta sen minkä kerkeää.
Nyt tämä on valitettavasti alkanut näkyä arjessa, minun suhtautumisena puolisoni lapsiin.
Kauhulla odotan viikkoa jolloin puolison toinen lapsi on meillä koko viikon. Toinen lapsista käy harvemmin (tämän lapsen vanhempi on juuri se joka koettaa myrkyttää kaiken).
En halua tai jaksa touhuta lapsen/lapsien kanssaan mitään. Tekeminen on pakko pullaa. Minua ahdistaa ja väsyttää lapsen olo meillä. Kerään mahdollisimman paljon töitä ettei minun tarvitsisi koton olla tai keksin verukkeita jotta voin poistua kotoa.
Minua ärsyttää ja ahdistaa että tämä toisen vanhempi on saanut minulle aikaan tunteen etten voi touhuta kummankaan lapsen kanssa, vaikka alussa sitä kovasti halusin ja tykkäsin tehdä.
Miten tässä tulisi jatkaa eteen päin, mistä löytäisin taas innostuksen touhuta puolisoni lapsien kanssa enkä kokisi heitä taakkana. He kuitenkin tulevat kuulumaan meidän elämään koko loppuajan.
