Hei.
Olen vielä vähän pökerryksissä äskeisestä. Tyttäreni (kohta 15) löi minua voimallisesti poskipäähän, silmälasit vääntyivät, syömäni näkkileivät putosivat kädestä lapseni huutaessa ”kuin hullu” että miksen minä voi tajuta: Siis tajuta sitä, että hän tahtoo nyt suihkuun. Olin siis sanonut hänelle jo ennenkuin suihkuunmenosta oli puhetta, että hänen täytyy siivota keittiö sotkuista, jotka he olivat aiemmin kaverinsa kanssa sinne jättäneet kun olivat koulun jälkeen meillä. Tyttö rupesi huutamaan niin´kovaa ja raivoissaan että en ole koskaan sellaista kuullut. Ja hän on huutanut aiemminkin. Ja sitten hän löi.
Pysyin rauhallisena, ehkä olin niin sanomattoman ällistynyt. Kehotin häntä yhä uudelleen siivoamaan keittiön. Ja hän siivosi, tosin heittäen lautaset siksinsokin ruoantähteineen koneeseen. Vaadin tekemään normaalia työtä eli täyttämään koneen kunnolla. Loppujen lopuksi hän oli tehnyt työn ja meni suihkuun, niin kuin oli alunperin sanottu: ensin siivoat keittiön ja sitten menet suihkuun.
Lapseni on ainoa lapsi, aina kauniiksi kehuttu, saa kaikki vaatteet mitkä haluaa, isä on ”lepsumpi” tai paremmin sanottuna armollisempi vanhempi. Ei vaan ollut isä tänä iltana kotona. Soitin hänelle kuitenkin tapahtuneesta.
Miten suhtaudun siihen, että hän LÖI minua ja lujaa. Pidempikin hän on kuin minä, mieleen hiipii pelko, että mitä jos hän TODENTEOLLA raivostuu, niin mitä hän minulle tekee.
Nyt kaipaan vain jonkun apua, olen ymmälläni ja myös peloissani, ehkä kuitenkin peloissani enemmän lapseni kuin itseni puolesta. Ja hänellä on aina ollut suht. vapaa kasvatus, nyt vasta opettelee esim. tiskaamaan itse. Ja isä keittää vieläkin aamupuuron kun tyttö lukee lehteä aamiaispöydässä. Olen tästä koittanut päästä eroon, mutta isä tahtoo tytölle tehdä hyvää (ja olen siitä iloinen) ja itse olen kai liian vaativainen äiti. Varsinkin kun vertaan miestäni ja minua vanhempina. Mutta että lapsi löi….se sattui fyysisesti ja mutta etenkin henkisesti. Pitäisikö ottaa yhteyttä kuraattoriin tms.? Poikaystävää tytölä ei ole,tyttökavereita on. Ja jo kauan tyttö on haukkunut minua läskiksi, vähän koulutetuksi ja vaikka millä nimillä. Tuli pitkä kirjoitus, mutta olen siis todella ymmälläni!
hei,
kirjoituksesi kosketti minua. Minun tyttäreni on lyönyt jo monta kertaa minua ja on nyt 15 v. Minä hain apua. Tosin hänellä oli muitakin ongelmia. Nyt on tutkimukset kesken, ja epäillään ADD:tä. On niin impulsiivinen, että tunteet leimahtaa hiukan yli. Suosittelen, että jos tapaus toistuu, niin haet apua, esim. psykologilta. Taustalla voivat olla psyykkiset tai neurologiset syyt. Väkivaltaisuus monesti lisääntyy ajan kanssa, jos asiaan ei puututa. Usein fyysistä väkivaltaa edeltää henkinen väkivalta. Voimia!
Sano tyttärellesi, että väkivaltaa et hyväksy, et nyt etkä tulevaisuudessa. Ilmoita hänelle, että mikäli väkivalta toistuu, haet perheneuvolasta apua. Ja sitä älä jätä uhkaukseksi vaan toteuta se, itsesi ja lapsen edun nimissä. Kerro hänelle tuntemuksesi, että väkivalta loukkasi sinua fyysisesti ja henkisesti, ja että et halua kokea hänen taholtaan väkivallan uhkaa. Tyttären on syytä ymmärtää, että teoilla on seurauksensa. Ehkä kannattaa mainita myös, että tämä asia on syytä oppia kotona, koska maailma on kova opettaja: yli 15-vuotias voi joutua toiseen ihmiseen kohdistamastaan väkivallasta rikosoikeudelliseen vastuuseen ja korvausvastuuseen.
