Hei!
Olen aika huolissani meidän nuorimmasta tyttärestä, nyt toisella luokalla. Kun koulu alkoi taas syksyllä, tytön ajatukset ovat olleet todella outoja ja aika ahdistavia. Kun haen hänet iltapäiväkerhosta juttujen kertominen alkaa. Hän haluaa kertoa kaiken mahdollisen minulle, mutta todellisuus ja mielikuvitus sekottuu niissä. Hän saattaa kertoa, että toivoi jonkun opettajan oksentavan tai onko hän ottanut pepustaan kuvia. Erittäin paljon puheissa on seksiin liittyvää ns. pornoa. Melkein jokaisissa lauseissa toistuu sanat ”ehkä” tai ”en ole varma”. Hän kertoi minulle olleensa siskonpoikansa (poika on 3 v) kanssa sängyssä ja poika kosketteli häntä alapäästä. Osa jutuista on aika pelottaviakin, hän haluaisi esimerkiksi minun kuolevan. Olen keskustellut hänen kanssaan näistä asioista päivittäin ja olen ollut myös koulun psykologin kanssa yhteydessä. Hänen ohjeet olivat vain lisää juttelua. Mutta tätä on jatkunut nyt 4 kuukautta ja siis joka ikinen päivä. En ymmärrä mihin minun iloinen tyttöni on hävinnyt ja alan olla oikeasti huolissani ja väsynyt. Kenellekään muulle aikuiselle hän ei näitä kerro, vain minulle. Mitä minun pitäisi tehdä? Voisiko kunnallisesta perhepsykologista olla parempaa apua?
Mielestäni sinun pitäisi hakea apua tyttärellesi viipymättä ja itsellesikin työkaluja, etenkin kun puheet ovat jatkuneet jo noinkin pitkään. Katso paikkakunnan avuntarjonta tai yritä saada lähete lastenpsykiatriselle lääkärin kautta. Tietysti on hyvä juttu, että puhuu sinulle mielessä pyöriviä asioita. Mutta voisiko olla että jotenkin hänen omia rajoja on kenties rikottu? Onko nähnyt jotain sopimatonta tai onko voinut tapahtua jotain pahempaakin? Vai mistä jutut kumpuaa?
