Vielä pari vuotta sitten luin tätä palstaa saadakseni tukea todella vaikeassa tilanteessa. Tyttäreni eli silloin pahinta murrosikäänsä ja meillä todellakin tuli eteen kaikki kurjuus, mitä murrosikä voi mukanaan tuoda. Jouduimme itse tekemään tyttärestämme lastensuojeluilmoituksen, poliisit etsivät häntä useamman kerran ja lopulta hän vietti jaksot sekä nuorten vastaanottokodissa että psykiatrisella osastolla.
Nyt hän on avoliitossa mukavan pojan kanssa, käy ahkerasti töissä ja odottaa vauvaa. Olemme saaneet takaisin iloisen ja puheliaan tyttäremme, mutta ripaus rankkojen kokemusten mukanaan tuomaa elämänkokemusta hänen olemuksestaan kyllä löytyy. Haluan kirjoittaa tämän viestin kaikille niille, jotka elätte nyt tätä hirveän raskasta murkkuaikaa lapsenne kanssa. Uskokaa tulevaisuuteen ja luottakaa siihen, että kun ikää tulee lisää, lapsenne varmasti vielä muuttuu. Ei kannata vaipua epätoivoon. Stressaa vain niillä asioilla, joihin oikeasti voit itse vaikuttaa.
hyvä on kuulla tämä tarina
toivoa on – aina ei kuitenkaan tarinat jatku hyvin eikä onnellista ja tasapainoista jatkoa näy – kuten tytölläsi ja siitä varmaan olet kiitollinen
raskasta on oman lapsen aiheuttamat murheet
ja se kun lapsi ei voi asua omassa kodissa omien toilailujensa takia
oma tyttö on vastaanottokodissa ja koko arviointi jakso on mennyt pieleen koska tyttö jatkuvasti palaa sinne päihtyneenä
ja nyt on kadoksissa jo toista päivää
ei ole toivoakaan saada häntä takaisin omaan kotiin
jatkosta ei ole edes tietoa
ja tytön kesätyökin jäi kesken vaikka oli siitä innostunut
mutta dokailu vei
ja vie
en ole mistään löytänyt edes tukiryhmää vanhemmille joilla on vastaavaa – Joku isovanhempien ryhmä on mutta kyllä vanhemmat tarvitsisivat tukeamyös
Hyvä kuulla että joku on onnistunut pääsemään yli vaikeiden aikojen. Minulla kaikki on alussa vuosi käyty perheneuvolassa ja nyt pitäisi pistää piste pelaamiselle tai ainakin rajoittaa sitä koska pelikone kulkee mukana joka paikkaan johtoineen ja konsoleineen. Puhelinlaskut ovat säännöllieseti ainakin 50 euroa/kk ja peleihin tarvittava laajakaistamaksu 15,50 eli pakolliset joka kuukausi. Puheaikaa on mutta minulle hän ei soita koskaan jollei pyydä jos sittenkään. Kyllä itsessäkin vikaa varmasti on mutta ei vanhemmatkaan kaikkea voi ennekoida. Pelaamista on aikaisemmin rajoitettu mutta tahti kiihtyy yhä. Isä oli sitten kuulemma epähuomiossa ostanut k18 pelin jota nyt hakataan joka päivä. Olen pyytänyt poikaa keskustelemaan peliriippuvuudesta mutta luuri tulee korvaan eikä häntä kiinnosta tulla.
Kyllä vanhempien vertaisryhmät olisivat tarpeen! Voitaisiin vaikka järjestää matkoja niin kauas ettei pelit ja vempaimet toimi siellä, siis elämysmatkoja! Meillä on ainakin valitettu kun ei päästä ulkomaille. Vaikka oli hän viikon Alicantessa kesäkuun alussa, mutta sielläkin täytyi olla X-box mukana.
Mukava kuulla tällainen tarina jolla onnellinen loppu.
Meillä sijoituksen jälkeen kaikki näytti hetken aikaa hyvälle. Nuori käyttäytyi kotona hyvin, päihteet jäi. Innostui olemaan ihan perheen kanssa, kävimme reissussa.
Jouluksi kotiin – tää oli tavoite .. nyt sitten heinäkuusta saakka jatkuvasti rikkonut sääntöjä ja ollut päihtyneenä, lusmunnut yhellä kämpällä ja sieltä haettu poliisien kanssa pois. Nyt nuori lähtee sit kauemmas, et pääsee tosta porukasta irti ja saa päihdeapua .. tuntuu ihan toivottomalle tilanne, että MIKSI kun oli jo niin lähel päästä kotiin.
Lisäks nyt tuli väkivaltaisuus joka kohdentuu minuun (äitiin) jota ei aikaisemmin ole ollut, lähinnä tilanne jossa en päästä lähteen kotoo (jos on mokannu edellisen illan tms. niinkuin pelisääntöihin on kirjattu!!!)