Meillä on vanhin tytär lukiolainen. Ollut aina rauhallinen ja hiljainen, hieman ujo lapsi, yksinäinen. Pärjännyt koulussa aina hyvin. Lukion toisella, keväällä alkoi oireilemaan ahdistuneesti kouluun. Lopuksi täytyi hakea psykiatrilta apua, että pystyi viemään jakson kevennetysti loppuun. Koulu ymmärsi ja auttoi. Odotettiin, että kesä parantaisi ja syksyllä olisi helpompaa. Ei onnistunut. Siirtyi opiskelemaan iltalukioon, mutta nyt tuntuu hankalalta olla sielläkin.
Tytär on kovin yksinäinen. Mutta ei halua seuraa, koska ahdistuu? Istuu huoneessaan ja netissä. Aiemmat urheilu-harrastukset jääneet. Kertoo,ettei pysty olemaan toisten seurassa. Ystäviä ei ole, ja olen erittäin huolestunut, koska suhtautuu kovin negatiivisesti tulevaisuuteen. Ei usko pystyvänsä hakeutumaan enää koskaan opiskelemaan. Kysyttäessä kertoo tunteistaan, keskustelu-yhteys on, muttei halua vastaanottaa neuvoja, eikä ”nousta suosta”. Tuntee, että syyllistetään. Itse tunnen olevani kovin yksinäinen tämän kanssa, en ymmärrä missä mentiin vikaan. Mieheni ei oikein tule tyttären kanssa toimeen. Riitelevät usein, eivät keskustele. Pikku-siskojen kanssa vanhin tytär kyllä tulee toimeen, vaikkei heidän kanssaan mitään ihmeitä puuhailekkaan.
Itse ”sairastuin” paniikkihäiriöön 17-vuotiaana. Koulussa kaikki esiintymiset ahdisti aivan sairaalloisesti ja lopetin koulun kesken. Silloin kukaan ei ymmärtänyt ongelmaani ja oikeastaan salasinkin sen muilta. Vain yhdelle opettajalle kerroin. Jos edes olisin tiennyt, että siihen on olemassa jotain lääkettä. Murrosiässä ihminen on herkässä iässä.
Onneksi nykyään ongelmista voi puhua avoimesti ja ollaan suvaitsevaisempia.
Mitä itse tekisin äitinä. Yrittäisin luoda hyvän keskusteluyhteyden lapseeni. Vaikka nuori ei itse puhu, hän kyllä kuulee mitä sinä hänelle puhut ja pohtii niitä asioita. Siinä voi kestää aikaa muutamakin päivä. Kannattaa pyytää asiantuntija apua esim. koulukuraattorilta, perheneuvolasta, mielenterveystoimistosta ym. Itsekin voit mennä juttelemaan tytön tilanteesta yksin jollekin.
Tärkeintä on saada miehesi mukaan keskustelemaan tytön tilanteesta. Älä syyllistä asiasta itseäsi. Nyt katse tähän päivään ja huomiseen! Kysy tytöltäsi mitä hän haluaisi tehdä vaikka sinun kanssa kahdestaan. Anna hänelle aikaa ja kuunteleva korva.
Koulun tytär voi käydä myöhemminkin. Nyt olisi aika saada apua hänen masennukseensa. Eikö nykyään ole myös nettiterapeutteja (varmista pätevyys) ja puhelinterapeutteja, jos tyttösi pääsisi niillä alkuun.
Uskon, että hänen tilanne on ohimenevää. Tsemppiä ja voimia teille!
Asiantuntija-apua on saatavilla mielenterveysongelmiin. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistushäiriöt ovat yleisempiä kuin luullaankaan, myös ja etenkin nuorilla.
Kuten joku oli jo vastannutkin:sosiaalisten tilanteiden pelko ja siitä johtuva ahdistus. Ei pysty keskittymään tekemiseen kuten esim.opiskeluun, koska ei kestä olla toisten seurassa.
Apua kannattaa ja pitää hakea mielenterveystoimistosta. Ei toki tarvitse olla taustalla mitään traumaattista kokemusta tai esim.kiusaamista. Nykymaailma on aika vaativaa ja odotukset korkealla. Menestyä pitäisi joka sektorilla:opiskelussa,harrastuksissa ja ystävien parissa.
Anna hänen keskittyä nyt toipumiseen, itsensä löytämiseen. Opiskella kyllä ehtii myöhemminkin.
Ei ole hyvä jäädä yksin. Oisko jokin kiva paikka jossa hän tykkäisi käydä,vaikkapa mummola. Ja mukavaa tekemistä, vaikka käsitöitä tai elokuvan katsomista.
Miten saada täysi-ikäinen tytär mielenterveystoimistoon. Tyttö valvoo yöt vaellelen huoneissa,tvtä katsellen ja netissä. Käsipyykinpesukin suoritetaan yöllä vaikka talossa olisi pesutupa, jossa pyykin voisi pestä. Normaali kanssakäyminen tapahtuu huutaen. Myöskään mitään mikä on hänen ostamaansa en voi saada lainaksi hetkeksikään. Kaikki päivät tyttö on kotona,ilmeisti nukkuen koskapa ei tee kodin hyväksi mitään.
Apua, en jaksa olen yksin näiden huolien kanssa. Lapsen isästä ei ole apua. Olemme eronneet. Erosta asti n.viisi vuotta on juostu nuorisopsykiatrisella ym. alaikäiselle vielä sai haettua hoitoa, vaikkakin huonolla menestyksellä koska hän kieltäytyi niistä.
Miten hän selvitytyy elämässä. Ei ystäviä ja kotona jatkuvasti.Olen sanonut, sinulla on vain yksi nuoruus älä anna sen mennä ohi nauttimatta siitä
Voit mennä yksin puhumaan esim perheterapeutille. Kuulostaa hankalalta ja raskaalta tilanteelta, mutta apua on varmasti saatavilla.
Tyttäresi kuulostaa kovin ”murrosikäiseltä” vielä. Ei ota huomioon tunteitasi ja on tyypillisesti kovin itsekäs.
Ei kannata radikaalisti alkaa kieltämään, esim nettiä tms, ettei tilanne yht`äkkiä räjähdä. Siksi sinun jaksamisesi on tärkeää.