Hei!
Minulla 5 vuotias poika joka noin kaksi vuotta joutunut seuraamaan ajottain sivusta isänsä juomista ja minuun kohdistuvaa haukkumista ja uhkailua. Olen kylläkin yksinhuoltaja ja isä käynyt tapaamassa poikaa minun luona (uhkailut lähinnä puhelimitse). Nyt tilanne kuitenkin kärjistyi niin pahaksi että hais isälle lähestymiskiellon ja sossu antoi valvotut tapaamiset isälle 2xkk. Lapsi joutui todentamaan sen kun poliisit veivät isää poliisiauton perään ja kuinka hän uhkasi tappaa minut. Olen ollut perheneuvolaan yhteydessä ja siellä psykologilla kerittiin käymään noin kolme kertaa. nyt alkoi kesäsulku joten pääsemme sinne seuraavan kerran vasta syksyllä.
Pojan käyttäytyminen on todella holtitonta minua kohtaa, hakkaa potkii, pissaa lattialle tekee aivan kaiken mistä tietää ettei saisi tehdä. Olen kokeillut hyvä käytös tauluja jne mikään ei tunnu auttavan? Onko kellään kokemusta samankaltaisesta tilanteesta, alan olemaan väsynyt pelkkään kieltämiseen ja ojentamiseen, poika vaan nauraa kun yritän keskustella onko sinulla paha olo miksi käyttäydyt noin. Eilen sanoin että minulla on semmoinen tunne että sinut äiti pitää tappaa. Purskahdin itkuun.
Hoidossa taas ei ole käyttäytymisen kanssa minkäänlaista ongelmaa. Voisiko tämä olla vaan isi ikävää ja purkaa sen minuun? Isänsä ei koskaan ole ollut elämässämme säännöllisesti vaan mennyt ja tullut katsomaan poikaansa kun haluaa saattanut olla kolmekin viikkoa väliä. Minä siis olen käytännössä kasvattanut lapsen yksin.
Jakakaa kokemuksianne jos teillä on :) Toivottavasti tämä tilanne helpottaisi jollain muotoa.
Hei!
Varmasti tosi raskas tilanne, ja olet kyllä pitkään jo jaksanut. Olisiko sukulaisista apua? Voisiko esim mummi jutella pojan kanssa? Mietin myös voisiko siitä olla apua, että poika olisitte seurassa jossa muut ihmiset arvostavat sinua ja tuovat sen jopa ylikorostetusti esiin niin että poika huomaa.
Tsemppiä!
Pitkä on aika syksyyn, kun tilanne on noinkin tulehtunut. Ota yhteyttä asuinpaikkakuntasi lastensuojeluun. Minusta olisi todella tärkeää, että juttelisit sosiaalityöntekijän kanssa ja yrittäisit saada sitäkautta asiallisen keskusteluyhteyden poikasi isän kanssa. Provosoida ja kärjistää tilannetta ei kannata. Omaan jaksamiseesi liittyen kannattaisi myös pyytää apua avohuollon tukitoimena, että lastensuojelun perhetyöntekijä kävisi teillä juttlemassa tilanteestanne ja viettäisi aikaa lapsen kanssa. Nyt on tärkää pitää huolta sekä sinun jaksamisestasi, että pojan hyvinvoinnista. Yksityiskohtaisempia neuvoja on vaikea antaa, kun en tunne tarkkaan tilannettanne, mutta apu varmaan löytyy, kun otat yhteyttä lastensuojeluun.
Hei.
Siskoni ja minun varhaisnuoruutta varjosti alkoholisti isä. Äitimme jaksoi isäni törttöilyjä ja välillä väkivaltaista menoa kunnes minä olin 6 ja sisareni 9 vuotias. Vuosiin mahtui yöllisiä lähtöjä mummulaan karkuun isäni riehumisia. Myös poliisit hakivat isämme ja ryyppyporukan pois meidän kotoa äidin ollessa töissä.
Elämä rauhoittui kun vanhempamme erosivat.
Sisareni sai pahoja raivokohtauksia vuosia ja äidin jaksaminen oli kovilla. Kävimme myös perheneuvolassa muutamia kertoja. Sisareni raivokohtaukset olivat heidän mukaansa täysin normaalia ja hyvä että hän osasi näyttää tunteensa kotona. Kaikista lapsuuden vuosista jäi turvallinen olo äidin rakkauden ansiosta. Emne koskaan käyneet isällä yökylässä vaikka muutamia selviä kausia olikin. Äiti kasvatti meistä tunnolliset, menestyvät ja vahvat naiset ja äidit.
Muista kertoa lapsellesi että alkoholismi on sairaus eikä johdu pojastasi laisinkaan.
Voimia sinulle selviytyä ja jaksaa kasvattaa poikas ja kuunneella hänen surut ja murheet. Matka voi tuntua pitkältä, kiviseltä ylämäeltä mutra muista että ylämäen jäljeen tulee aina alamäki.
Luvin tätä ihan itku kurkussa. Itse olen 3 vuotiaan pikku neidin äiti ja meillä on yhteishuoltajuus mutta lapsi on pääsääntöisesti mulla ja isä tapaamiset on miten sattuu epäsäännöllisesti. Minäkin olen ajatellut että lapeni purkaa vihaamaan minuun kun ei nää isää. On potkimista ja läpsimistä ja tämä kohdistuu vaan minuun. Muille lapsi on ihan kiltti. Olen kans väsynyt ja en tiedä mitä voisin tehdä toisin. Raskasta aikaa kun lapsi haluis olla isän Kaa mutta aina se ei vaan onnistu. Tsemppiä sulle arkeen ja et ole yksin .