En löytänyt sopivaa otsikkoa tälle keskustelulle, joten laitoin sen tähän, vaikka lapset ovat jo aikuisia.
Olemme uusperhe. Mieheni molemmat lapset ovat jo aikuisia (19 ja 20) ja asuvat omillaan.
Ongelmamme on ollut jo pitkään se, että he hakevat meiltä tavaroita lainaksi, jotka jäävät sitten heille.
Kyse ei ole ollut aina arvokkaista tavaroista, mutta niitäkin on lähtenyt. Olen huomannut ettei tavaroillamme ole mittään väliä. Muutaman euron hintaisen laturin voi hakea ja olla palauttamatta, vaikka sen voisi käydä itsekin ostamassa kaupasta. Kun isältä saa mitä tarvii ilmaiseksi. Kalliin soittimen voi lainata ja olla palauttamatta. Kun sitä itse tarvitsimme, vastaus oli että se on rikki. Näin kävi monille muillekin tavaroillemme. Tavaroita haetaan joskus poissaollessammekin ja niistä kerrotaan sivulauseessa, että ”otin muuten sen ja sen lainaksi”. Ne tavarat eivät ole edelleenkään palautuneet takaisin.
Mieheni on hankkinut osan tavaroista tilalle uusia ja antanut asian olla. Mutta nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että poika on saanut ajokorttiinsa oikeuden ajaa isolla moottoripyörällä ja haluaa lainata meidän kallista tuhansien eurojen moottoripyörää. Minulla on tullut mitta täyteen.
Hän haki juuri mieheni maastopyörän ja sekin on palauttamatta, jos enää edes ehjä.
Nämä lapset ovat jo aikuisia, mutta eivät kunnioita toisen omaisuutta ja kanna vastuuta. He eivät osoita kiitollisuutta siitä, että isänsä on hankkinut heille satojen eurojen edestä tavaroita ja huonekaluja uuteen kotiinsa ja maksanut jopa auton korjaksia, huoltoja ja heidän laskujaan.
Olen yrittänyt puhua asiasta mieheni kanssa, joka kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Olen sanonut, etten halua että moottoripyörää lainataan kenellekään, mutta se ei kuulemma ole minun asiani. Olen yrittänyt saada miestäni ymmärtämään, että hänen käytöksensä vaan opettaa lapsia vastuuttomuuteen ja he eivät kunnioita jatkossakaan toisen omaa.
En ole mielestäni pikkusieluinen ja lainaan mielelläni jos he tarvitsevat, kunhan saan tavarat kohtuullisessa ajassa takaisin ja ehjänä.
Nyt tämä kitka aiheuttaa jo riitaa parisuhteellemme.
En ole koskaan hyväksynyt sitä, että uusperheessä jaotellaan minun ja sinun lapsesi. Mutta nyt olemme siinä tilanteessa. Omat lapseni ovat myös aikuisia, mutta asuvat eri paikkakunnalla ja heidän kanssaan ei ole samaa ongelmaa. Tuntuu kuin he olisivat paljon aikuisempia kuin mieheni lapset, vaikka ovat samaa ikäluokkaa.
Mitä minun pitää nyt tehdä? Lopettaako parisuhde kun en enää jaksa tällaista? Mieheni ongelma on se että hän on aina antanut lapsilleen paljon ja kalliita tavaroita. Hän paikkaa syyllisyyttään edelleen näin lapsiinsa avieronsa tuoman pahan olon takia. Ja lapset senkuin käyttävät sitä hyväkseen.
Keskusteluyhteyttä ei enää tässä asiassa ole mieheni kanssa.
Hei!
On selvää, että ongelmasi on nyt ennen kaikkea parisuhdeongelma, varsinkin jos et pysty puhumaan miehesi kanssa tästä asiasta. Uusperheen elämä on usein haasteellista ja se vaatii aviopuolisoilta ehkä enemmän voimia ja joustavuutta kuin muuten. On ihanteellista, jos vanhemmilla on samanlainen näkemys lasten kasvatuksesta ja käytännön perusasioista, kuten rahankäytöstä, tai että he ovat pystyneet keskenään sopimaan periaatteista. Näin ei valitettavasti kuitenkaan aina ole. Ongelmia saattaa tulla jos näkemyserot ovat erilaiset ja vain toinen puolisoista joustaa ja antaa periksi kaiken aikaa. Jotkut ovat löytäneet kompromissiratkaisuja kuten omat pankkitilit, sopimus siitä kumpi maksaa mitäkin, jne. ja ovat tällä tavalla saaneet arjen toimimaan mutkattomasti.
Teidän kummankin lapset ovat jo täysi-ikäisiä ja nuoria aikuisia eivätkä enää asu kotona, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivät lapset enää tarvitsisi vanhempiensa tukea, neuvoa ja ohjausta. Aikuiseksi kasvaminen vaatii paljon muutakin kuin oman asunnon, minkä sinä selvästi tiedät. Kerroit, että miehesi on aina antanut lapsilleen paljon ja kalliita tavaroita. Onko tämä asia ollut esillä jos silloin, kun lapset olivat nuorempia ja asuivat kotona?
On vaikea antaa yksiselittäistä neuvoa mitä sinun pitäisi tehdä. Luulen, että sinun olisi hyvä ottaa nyt aikalisä eikä vielä ajatella parisuhteen lopettamista. Kerroit, ettet ole koskaan hyväksynyt sitä, että uusperheessä jaotellaan minun ja sinun lapsesi. Kotinne ja siellä olevat tavarat ovat teidän yhteisiä tavaroita. Sinulla ja miehelläsi on kuitenkin eri näkemys siitä miten teidän yhteisiä tavaroita hallitaan ja mitä saa lainata vapaasti. Tästä sinun voisi olla hyvä yrittää vielä jutella miehesi kanssa, sillä tämä on myös sinun oikeus. Voi tuntua radikaalilta, mutta yksi vaihtoehto – pattitilanteen purkamiseksi – olisi selvästi sopia miehesi kanssa mitä tavaroita lapset saisivat lainata ja mitä eivät. Jos saat tämän vaihtoehdon läpi, niin miehesi joutuu keskustelemaan asiasta myös lastensa kanssa. Tämä välittäisi lapsille viestin rajoista, joita heidän pitää noudattaa.
Hei
Miksi näillä aikuisilla lapsilla on teidän asuntoonne avaimet?
Olisi helpompi kontrolloida ”tavaranlainausreissuja”.