Minulla on 15-vuotias tytär. Riitamme ovat rajuja, enkä välillä tiedä mitä tekisin, en jaksa enkä halua riidellä, ei hänkään. Alan väsymään (en tyttöön, vaan selkkauksiimme), miten tekisin että kaikki menisi hyvin.Puhumme kuitenkin paljon, kaikesta. Yritän pitää keskustelun avoinna, hän sanookin että olen paras äiti ja hänen on sääli ystäviään kun heillä ei ole näin ymmärtäväistä äitiä. Kuitenkin minusta tuntuu että olen välillä kauhea. Miksi aloin tänne kirjoittaa, syynä se että hän ei vastannut puhelimeen, perjantai-ilta ja kello oli 22:40, soitin loppuun asti, lähetin viestiä, ei vastausta. Putsasin auton lumesta ja lähdin kylälle etsimään, näin pari hänen ystäväänsä jotka sanoivat että olivat nähneet hänet viimeeksi noin yhdeksän aikaan illalla. Tulin kotiin ajattelin että jos hän on täällä, ei ollut. Sitten soitti puoli kaheltatoista, oli ollut poikaystävän kanssa. kun tuli kotiin sanoi eteisessä että menee poikaystävälle yöksi(on jo nukkunut syksyn aikana monta kertaa), sanoin ettei nyt, Olin ollut niin huolissani ja huolestuminen näkyi vihaisuutena. Hän suuttui ja siitä nousi hirveä riita.Tämä on raskasta. Teenkö edes oikein?
Teet aivan oikein! Myös tyttäresi tietää sen, vaikka sinulle onkin välillä vihainen. Kun hän ei ole vihainen, hänhän jopa sanoo sinulle, että olet maailman paras äiti! Aikamoinen palkinto, eikö vain!
Elämä teinin kanssa on yleensä yhtä hissiä: välillä mennään ylös ja sitten taas alas. Nuoren mielialat ja -piteet heittelehtivät. 15 -vuotias on omastakin mielestään välillä pieni ja tarvitsee äitiä, toisinaan taas niin iso ja mahtava, että osaa kaiken.
Jokainen järkevä äiti lähtee kylille etsimään 15 -vuotiasta nuortaan, jos hän ei oile tullut kotiintuloaikaan mennessä kotiin tai jos häneen ei saa yhteyttä. Teit tässäkin aivan oikein. Hienoa kuitenkin, että hän muisti soittaa ja ilmoittautua, vaikka kello silloin olikin jo paljon.
Voisitteko jutellan ja sopia tietyistä pelisäännöistä, joiden mukaan hän saa mennä ja tulla, ja ilmoittaa sinulle missä hän on ja kenen kanssa. Aika monessa perheessä toimi MKM-sääntö: vanhemman pitää aina tietää 1) Missä on? 2) Kenen kanssa? 3) Milloin tulee kotiin? Perusteluksi voit kertoa, että luotat häneen, mutta vanhempana haluat varmisua hänen hyvinvoinnistaan ja turvallisuudestaan silloinkin, kun hän ei ole kotona. Siinpä se yksinkertaisuudessaan. Osoitat tällä, että välität, mutta et ”kyttää”.
Vielä kerran onnittelut siitä, että sinulla on näin hyvät välit tyttäreesi: avoin vuorovaikutus ja rakkaus kestää myös murrosikään normaalina asiana kuuluvat tappelut!
Anja
