Itsellä lapset 7kk ja 2v1kk ikäiset. Kysyisin mielipiteitä, minkä ikäiseltä lapselta voi vaatia (tai opettaa) anteeksipyytämistä? Olen yrittänyt opettaa esikoista pyytämään anteeksi, mutta välillä tuntuu, että onko vielä liian pieni, koska ei ainakaan vielä ole osannut pyytää anteeksi. Toinen juttu on syöminen. Esikoinen oli vasta 1,5 vuotta kun kuopus syntyi ja on halunnut sen jälkeen, että ”äiti syöttää”, vaikka itse osaakin syödä. Välillä syö itse koko lautasen (aika harvoin tosin) eli osaa syödä itse lusikalla, mutta joko 1) pelkää sotkua tai 2) haluaa äitin vielä syöttävän (koska syötän myös kuopustakin samaa aikaa). Miten saisin 2-vuotian syömään itse vai tulisiko syöttäminen vain lopettaa, koska osaa kyllä syödä itse? Monet tuntuvan syövän itse jo 1-vuotiaina kokonaan, mutta meillä tietysti kuopuksen syntymä vaikutti myös tuohon esikoisen ruokailuun.
Anteeksipyytämisestä: Etsipä käsiisi uusin (toukokuun nro)Kaksplus-lehti. Siinä oli hyvä juttu aiheesta. 2-vuotiaan kanssa on hyvä alkaa opetella anteeksi pyytämistä. Varsinaisesti hän ei sen merkitystä vielä ymmärrä, mutta se vaatiikin opettelua. Hänen olisi hyvä myös nähdä mallia, miten joku muu jossain tilanteessa pyytää anteeksi.
Syöminen: Tuommoisia kausia tulee ja menee. En stressaisi asiasta. Kehu aina kun syö itse. En kuitenkaan näe kovin huonona, että äiti välillä tai osittain syöttää. Hän kokee näin olevansa vielä tärkeä äidille pikkusisaresta huolimatta. En kiinnittäisi huomiota siihen, jos autat välillä (tee se vähäeleisesti ja ilman moitteita). Sen sijaan huomioi aina lapsen itse syöminen. Jossain vaiheessa hän ihan varmasti alkaa syödä itse kaiken ja aina.
Minä olen alkanut opettamaan jo vauva ikäiselle anteeksi pyytämisen.
Siis kun lapsi on esim lyönyt minua tai koiria, niin olen mennyt lapsen lähelle ja sanonut, että väärin on tehty ja pitää pyytää anteeksi antamalla ai koiralle/äitille/mille milloinkin.
Esikoinen oli 1v1kk kun kuopus syntyi. Vanhempi otti vauvan hyvin vastaan, mutta pian alkoi sitten puremaan vauvaa sormiin. Silloinkin pidin malttini ja sanoin esikoiselle, että pitää pyytää anteeksi ja antaa ai.
Sama homma kuopuksen kans.
Pojat ovat nyt 1v1kk ja 2v2kk ja jos toinen satuttaa toista, niin menevät kyllä itse halaamaan ja pussaamaan (kumpikaan ei puhu vielä) ja jatkavat leikkejä sovussa.
Syömiseen. Esikoinen osaa syödä itse hienosti, todella hienosti. On tarkka poika, ettei sotke itseään tai vaatteitaan. Mutta kun kuopus alkoi syödä kiinteitä, niin tuli esikoiselle ”vauva-aika” takas ja mun piti alkaa syöttään.
Mä kehun esikoista paljon, kun syö itse. Ja koska esikoinen ymmärtää puhetta todella paljon, niin saatan sanoa, että ”näytäppä velulle kuinka isot pojat syö hienosti itse!” ja poitsu alkaa lappaa evästä suuhun hymy korvissa. Kuopus katsoo mallia ja syökin jo suurimman osan ruoastaan itse :)
Ja jos esikoinen ei ala syömään itse, niin minä syötän, enkä tee siittä numeroa. Joku päivä se syöttäminenkin loppuu :)
