Vanhempien tehtävä on tarjota nuorelle rajoja ja rakkautta. Niinpä niin. Mutta mitä tehdä, kun 14-vuotias vähät välittää annetuista rajoista. Jos määrään kotiarestiin, lähtee kiellosta huolimatta. Jos evään viikkorahan, ei haittaa. Jos suljen kännykän – yhtä tyhjän kanssa. Turha varmaan mainitakaan, että kotiintuloajoista ei piitaa. Puhuminen kaikuu kuuroille korville. Olen yrittänyt kauniisti ja olen yrittänyt kovasti. Miten ihmeessä niitä rajoja siis oikeasti voi asettaa?
Tuollainen vaihe meilläkin koettiin. Olin varoitellut, että ellei vanhempien asettamia kotiintuloaikoja noudata, polttaa tupakkaa ym. , asiaan puuttuu joku muu. Nuori antoi piut paut vanhempien puheille. Vaan kuinkas kävikään! Hölmöilivät kaverin kanssa ja päätyivät tekemisiin poliisin ja sosiaaliviranomaisten kanssa. Pikkujuttuja, mutta nuori huomasi vanhempien varoitusten pitävän paikkansa. Yhdessä lastensuojelun työntekijän kanssa nuoren päähän saatiin järkeä ja tolkkua sääntöjen noudattamiseen. Kaveri ei oppia ottanut, vaan jatkoi törttöilyä päätyen lopulta nuorisokotijaksolle.
Löytyisikö koulultanne kuraattoria, terveydenhoitajaa tai nuorisotoimesta joku tueksesi? Voisit saada itse vahvistusta ja vinkkejä ja avuksi myös puhumaan nuorellesi. Yksin ei kannata jäädä!
Hei ja huomenta,
Kuule jos et saa rajoja selväksi kotona, otahan yhteyttä sos.terv.alan ammattilaiseen joka voisi auttaa ja miten lähdette asiaa purkamaan.Koska kaikki me noudatamme säännöt(koulu yht,työssä harrastus ) joita pitäisi noudattaa ja valvoa asiaoiden ymmärtämisen ja tosielämän välillä. Olisi saada nuori ymmärtämään elämän ja siihen jokaisen velvollisuudet ja suhtautumisen arkipäiväisesti.Jos elämänasenne on hektisesti pinnalle rakennettu voi tulla suuria erimielisyyksiä kasvuiästä puberteettin.
Iselläni on samaa ikää lähestyvä poika joka haluaa janota tietokonepelejä,viihdettä ja musiikkia,
Kai sitä aina on jotain millä voi rankaista. Viikkorahan lopettaminen ei oo mikään rangaistus, jos tilillä silti on rahaa. Mutta laitappa tili kokonaan kiinni. Tai kieltää jotain kivaa. Lopettaa harrastuksen maksaminen tms. Ja suuttua kunnolla. Tosin sanoisin kanssa, että ei sitä kukaan muu oikein voi kasvattaa kun nuorelle tärkeä ihminen. Eli tärkeämpää kuin rangaistusten miettiminen on tehdä itsestään tärkeä nuorelle. Viettää kivaa aikaa tämän kanssa. Kuunnella ja tukea.
Sellaista jota todella rakastaa ja joka on todella tärkeä kunnioittaa ja sellaisen kanssa ei halua olla riidoissa ja pelkkä pettymyksen tuottaminen tärkeälle ihmiselle on nuorelle riittävä rangaistus.
Mutta miksi sitä kuunteli jotain joka ei kuuntele itseään. Miksi olisi kiltti kun enemmän huomiota saa hankalana? Jos ei ole läheinen niin mitä väliä sillä on onko riidoissa vai ei.
