Lapseni täytti nyt kesällä 5 vuotta. Mielestäni hänellä riittäisi jo taidot ja valmiudet oppia ajamaan ilman apupyöriä. Mutta hän pelkää yli kaiken kaatumista. Ensin hän oli mielessään ajatellut, että homma lähtee sujumaan heti. No satulasta kiinni pitäen on yhdessä harjoiteltu muutama kerta. Kun hän huomasi, ettei heti onnistu, hän alkoi hokea ”En minä osaa, en minä uskalla, en halua, en pysty…”. Ja tällä asenteellahan homma ei etene mihinkään. Ajattelin, että jos vaan sinnikkäästi treenataan päivittäin, alkaa rohkeus kasvamaan. Mutta ei: Tänään oli ihan pohjanoteeraus. Lapsi itkee ja huutaa että ”kaatuu, kaatuuu”. Todella suuren työn takana oli, että suostui edes vähän kokeilemaan. Pitäisikö ottaa aikalisä ja laittaa apparit takaisin vai jatkaa harjoittelua?
Meillä auttoi se, kun laskettiin satula niin alas että lapsi sai molemmat jalat maahan. Näin oli ”varmistus”, eikä kaatuminen pelottanut niin paljon. Siitä sitten potkutteli itseään eteenpäin ja pikkuhiljaa oppi ajamaan (oli muistaakseni vanhempi kuin lapsesi nyt). Satula nostettiin ”oikealle” korkeudelle kun oppi ajamaan kunnolla eikä enää pelottanut.
Jos pyöräilyn harjoittelusta tulee ”peikko”, kannattaa pitää taukoa tai laittaa ne apparit takaisin. Lapsen pitäisi itse haluta harjoitella, silloin tuloksetkin on parempia. Mutta kyllä kaikki oppivat ajamaan, ennemmin tai myöhemmin. Omalla painollaan tämäkin sujuu parhaiten.
Oletteko kokeilleet potkupyörää? Meidän poika harjoitteli ensin sillä, rinnalla oli apparein varustettu pyörä. Tasapainon löydyttyä apparit otettiin pois ja penkkiä laskettiin hiukan. Siitä se lähti…
Meillä tuohon kaatumisen pelkoon auttoi se että apupyöriä ei irrotettu heti vaan niitä väänettiin ylöspäin niin että ne eivät kokoajan koskeneet maan vaan silloin kun pyörä kallistui vähän.
Hei vaan, lapset oppivat omaan tahtiin, hoputtelu ei auta! Ethän vaan ole ”kasvattanut” lapsiasi liian varovaisiksi? Naarmuja, kuhmuja, haavoja eikä edes isoja pipejä tule pelätä, niitä vaan elämässä tulee eteen meille kaikille, se on hyvä lapselle kertoa ihan rehellisesti, ei saa oppia pelkäämään! Pitää leikkiä, kiivetä ym ja itse oppia mitä voi tehdä mitä ei, liian varovainen lapsi on kömpelö ja ei osaa itse arvioida kykyjään. Meillä lapset oppivat 2 päivässä kun satula on niin alhaalla että jalat ottavat maahan kun meinaa kaatua. Sano lapsellesi että opettele itse silloin kun haluat sitkeästi pari päivää ja kaatumiset ja kolhut eivät yhtään haittaa niin varmasti opit ja et enempää tarkkaile lapsen oppimista ja sitten kun hän tulee sanomaan että nyt osaan niin kehut paljon ja sanot että tietenkin osaat!yx äiti vaan ps lapselle voi sanoa että elämässä voi vaikka jalka tai käsi katketa ja sekään ei haittaa, siitä parannutaan ja mennään ettenpäin!
Noniin, kerron miten on edetty. Laitettiin apparit takaisin. Ajetaan pyörällä päivittäin päiväkotimatkat ja nykyään ajaa lähes koko ajan niin etteivät apurenkaat osu maahan.
Ja tuosta varovaiseksi kasvattamisesta: Lapseni on temperamentiltaan ja luonteeltaan varovainen. Lähti myöhään kävelemäänkin aikoinaan kun pelkäsi kaatuvansa. Motoriset taidot on ihan normaalit, eikä hän ole kömpelö. Kiipeilee puissa ja kiipeilytelineissä, opettelee luistelua, hiihtänyt on 3-vuotiaasta asti. Hän vain pelkää että kaatuu, mutta uskon että oma halu tulee itsestään. En enää stressaa asiasta. Oppii ihan varmasti. Olen lastentarhanopettaja ja huomaan ihan joka päivä miten lapset ovat erilaisia. Toiset ovat luonteeltaan rämäpäitä ja rohkeita kokeilemaan uusia asioita, toiset ovat varovaisempia ja hitaasti lämpeneviä. Tiedän faktat, mutta sitä vaan välillä meinaa itse kiirehtiä oman lapsen kohdalla. Kiitos monista vastauksista.
Jokaisen lapsen kohdalla n.3-4v ikäisenä opetettu ajaa pyörää. Kukaan ei ollut aikaisemmin käyttänyt apupyöriä, vaan mentiin suoraa treenaa ilman appareita. N.3h jokainen oppi ajamaan pyörää, ilman apupyöriä. Satula sen verran alas, että ylettyy jalat maahan. Parin kaatumisen kautta toki, joka ei menoa haitannut.