Hei,
Kovasti kaipaisin vinkkejä siihen, että toisella luokalla olevan pojan käytös urheiluharrastuksissa on välillä todella raivostuttavaa.
Poika on liikunnallinen ja aktiivinen sekä harrastaa kesällä kahta lajia sekä talvella kahta lajia. Aikaa koulupäivän jälkeen jää leikkimiseen, lepäämiseen ja kavereiden kanssa olemiseen. Olemme pyrkineet siihen, että harrastuksista vapaata päivää on kaksi viikossa.
Nyt varsinkin futiksessa on ollut ongelmana se, että harjoitukset menee aivan överiksi leikkimisen takia. Eli, ei kuuntele eikä keskity olennaiseen vaan häiritsee sekä pelleilee. Poika haluaa kuitenkin olla mukana ja lähteä harjoituksiin mielellään. Futiksessa ei ole niin taitava, kun mailapelissä, joten ehkä pelleilyllä yrittää peittää epävarmuuttaan. Miten ihmeessä saisi ymmärtämään, että omalla huonolla käytöksellä ei ainakaan opi mitään sekä kaveritkin katsoo välillä vähän pitkään. Ei myös ymmärrä lopettaa vaikka kaveri sanoo ”lopeta”.
Lapsi on muuten kiva, kiltti ja ihana sekä kavereita on riittävästi. Olen miettinyt, että ei ehkä kuitenkaan niin kiinnosta koko laji, mutta vaikka olen kysynyt mukana olosta, niin haluaa kuitenkin olla. Ikävä, että omassa lapsessa on piirteitä mistä ei pidä.
Onko kenelläkään toisella vastaavia kokemuksia ja kertokaa ihmeessä vinkkejä mitä kannattaisi tehdä?
