Apuva!!! Mikä neuvoksi kun 2v poikani saa voimakkaita uhmakohtauksia ja aina ruoka-aikaan!?! Sairastellutkin joten ruokaa mennyt huonommin muutenkin. Uhma alkaa heti aamusta kun silmänsä avaa, mikään ei käy, haluaa syliin ja kun ottaa niin siitä pois, haluaa ruokaa muttei sitten haluakkaan syödä jne. jne. Sama tahti jatkuu koko päivän milloin mistäkin asiasta. Ruoan kanssa meillä ei pelata joten kun ruuat alkaa lennellä pitkin seiniä poistan pikkumiehen pöydästä. Perheessä myös esikoinen 3,5v ja kuopus 8kk. Kaikki saavat tasapuolisesti huomiota ja tähän asti hankalimmin kuopuksen tuloon sopeutunut on ollut esikoinen, jolla tosin voimakas uhmaikä jo ennen nuorimmaisen syntymää. Juuri kun hän alkoi rauhoittua alkoi keskimmäinen rissaamisen. Todella raskasta, tuntuu, että tässä huushollissa on joku lapsista huutanut jatkuvasti viimeiset 2 vuotta. Mies on vuoroviikoin töissä ja vapaalla. Työviikon olen lähes yh ja kodin remontin takia ne vapaaviikotkin melkein yksin lasten kanssa. Lapset tähän asti kotihoidossa. Ihan hirvittää kun äippäloma loppuu muutaman viikon päästä ja lähden töihin, että mikä hässäkkä siitä syntyy kun vielä hoitoonkin menevät. Mies taas lähdössä viikoksi töihin enkä todellakaan tiedä miten selviän yksin!!!
Tämä ei paljon lohduta,mutta kuulostaapa tutulta.Tuolla uhmaikä osiossa oli hyvin kerrottu miten tällaisissa ruokailu tms.tilanteissa toimitaan.Kävitkö lukemassa?Meillä on ihan samanlaista peliä ja joskus tuntuu että olen tulossa hulluksi!Meillä huutosirkus päättyi siihen että laitoin miehen kuulosuojaimet päähän.Lapset on ihan hiljaa ja ihmeissään.:D
Meillä samaa hommaa 2-v tytön kanssa; aamu äreä, kaikkea haluais, mkään ei kelpaa. Olen nyt alkanut jättää huomiotta ärinät, aamulla kun herää annan pusut ja halit, ja toivottelen hyvät huomenet (mukamas;)) ) hyvän tuulisena ja jatkan touhuiluja. Aikansa möskyää ja kipuaa sitten pöytään. Huutavana en laske pöytään vaan (yritän) rauhallisesti sanoa ettei pöytään tulla huutamaan. Hyvä ruoka parempi mieli, eli hetkeksi sitten laantuu. Jos menee överiksi poistan omaan huoneeseen pariksi minuutiksi, ja annan sit luvan tulla ilman huutoa. Halauksia ja kehuja heti kun asettuu. ja yritän koko ajan kertoa lyhyesti mitä ja miksi. kai jotain jo ymmärtääkin. Pikkupikkuhiljaa laimenee ja lyhenee noi puuskat näköjään sit… Meillä tämä tyttö alkoi vauvan synnyttyä myös ruualla temppuilemaan; ei syönyt, raivostui jos tarjottiin, oli ihan kauheaa. Jätimme huomiotta raivarit, katoimme ruuan ja sanoimme että voi tulla syömän, ei pakotettu. Kaksi pv syömättä, sitten kelpasi muina miehenä :))
