Poika 15 v. ei käy koulua kunnolla ja nyt jo 3 nelos varoitusta!
Ajattelin keventää sydäntäni edes vähän tänne(kkin), koska uskoisin, että täällä on ymmärrystä kuunnella, ilman mitään hirveää syyttelyä, jota jo itse itselleni aiheutan…
Elikkä, meidän vanhempi poika on lähes koko ylä-asteen ajan käynyt koulua enempi ja vähempi vastahakoisesti, 7. luokka meni jotenkuten, paitsi kevät lukukausi, jolloin hän ei yksinkertaisesti vaan noussut kouluun. Silloin jo oltiin yhteydessä kuraattoriin, opoon, opettajiin, psygolokille ym. mutta jotenkin se kevät sitten meni läpi kahlattua ja alkoi kesäloma. Mutta kun 8. luokka alkoi, niin sama rumba alkoi, joka taas pahentui nyt kevät lukukaudella. Häntä ei vaan yksinkertaisesti saada ylös nousemaan ja kouluun! Vaikka ollaan passitettu nukkumaan ajoissa, jopa otettu sulakkeet pois huoneesta, ettei voi katsoa tv:tä ym. mutta hän sanoo, ettei saa unta, ennenkuin 2 maissa yöllä ja sittenhän se väsyttää aamulla. Hankin jo unilääkkeetkin, mutta eipä niistä ollut oikein apua, oli vaan entistä väsyneenpi aamulla. On herätetty hyvällä ja pahalla esim. vien peiton pois ja avaan ikkunat, mutta hän vaan laittaa ne kiinni ja hakee vaikka takin peitokseen. On kiristetty ja lahjottu, mutta mikään ei auta! Ja jos ja kun sitten herää ja nousee, niin saattaa mennä parille viimeiselle tunnille kouluun.
Joskus harvoin ollaan saatu lähtemään aamusta, (jos esim. joku kaveri hakee) niin on myöhässä kuitenkin AINA väh. 10 min. minimissään.
Koulussa psygoloki on tehnyt testejä oppimisvaikeuksista ym. ja sieltä jotain tulosta tulikin oppimisvaikeuksien osalta, joten hän on nyt kevään ollut pienryhmässä, mutta ei tunnu sekään auttavan.
Psygolokeilla hän käy miten milloinkin ja on sieltäkin yleensä myöhässä!
Sosiaalitoimeen ollaan oltu yhteyksissä, sekä koulun, että itsemme toimesta ja hänelle olisi ollut tarjolla jo avohuollon tukitoimena järjestetty paikka ns. lastenkotiin, mutta ei itse ollut suostuvainen sinne muuttamaan, niin eihän siitä mitään sitten tullut, koska kaikkien osapuolien pitää olla siihen suostuvaisia, hänen itsensäkkin!
Kiirreelliseen sijoitukseen ei ole tarpeeksi perusteita, koska ei ole muuta näyttöä esim. rikollisuutta yms.
Huostaan ottoonkaan ei ole tarpeeksi syitä, eikä sitten kuitenkaan itsekkään sitä haluttu, kun on kuitenkin aika iso muutos pojan elämään.
Välillä lähti paremmin kouluun, koska keinot alkaa olla vähissä ja hän tietää nämä asiat itsekkin varsin hyvin, mutta usein on niitä päiviä, ettei lähde ollenkaan, nukkuu vaan, vaikka herätteleisin puolen tunnin välein. Jos olen itsekkin töissä (kaiken tämän lisäksi olen koittanut jaksaa töissäkin käydä, joka on sielläkin aika stressaavaa) niin häntä ei ole kukaan herättelemässä, saattaa silloin nukkua jopa 15 tuntia putkeen!
Raskasta tämä on koko perheelle, koska tällä pojalla on vielä niin hankala luonne, että pettymysten sietokyky on aivan nollassa, saa raivareita ja jopa paikkoja hajoaa silloin!
Puhuttu ollaan asiallisesti ja välillä vähemmän asiallisestikkin, mutta hänen mielestään peruskoulu on ihan turhaa! (tietää kyllä, ettei pääse mihinkään jatkokoulutukseenkaan, jos ei ole peruskoulua käynyt, mutta ei motivoi tarpeeksi sekään)
Masennusta itse olen epäillyt jo monta vuotta, mutta kaikkien psygolokien mielestä ei ole masennusta!
Jatkoja odotellessa….
Onko tutkittu että voisiko taustalla olla keskittymishäiriö add joka hoitamattomana väsyttää ihan hirmuisesti ja pitemmällä tähtäimellä saattaa aiheuttaa muitakin pulmia kuten ahdistuneisuus ja sitä kautta masennus. Nuorethan ei useinkaan puhu perheen kesken vaikka välit kotiin olisikin ihan ok. Jaksamista teille
Onko sosiaalitoimessa ollut puhetta pajakoulu-, työ-koulu-tyyppisestä tavasta suorittaa peruskoulu? Tavoite peruskoulun loppuun suorittamisesta on tärkeä, tavalla tai toisella. Vaikka toiveikas on vaikea olla, sen välittäminen ihmiselle ja varsinkin nuorelle on hyvin tärkeää. Vaikka nyt on mennyt pieleen, on pakko löytää jokin tapa suorittaa peruskoulu. Sinänsä koulukotikaan, jossa koulu tulee suurella varmuudella suoritettua ei ole huono ratkaisu. Kysymys on vain yhdestä vaivaisesta vuodesta elämässä. Koulukotien systeemit ovat tietääkseni nykyään varsin uudenaikaisia ja nuoren kehitystä ymmärtäviä. Voisiko koulukoti-ajatuksen ” myymiseen” pojalle keksiä oikein hyvän porkkanan? Itsetuntoa ei saa nujertaa, vaan vaikka väkisin löytää monia hyviä asioita pojasta, kannustaa ja tukea häntä. Hän on vielä, melkein lapsi, joka tarvitsee paljon tukea ja vanhempien rakkautta. Nuorella itsellään on taatusti erittäin paha mieli ja stressaantunut olo pieleen menneestä koulusta.
Pojan ollessa pienempi, tutkittiin sellaisen vaivan takia, kuin tic-oireet, epäilin tourettenia tai jotain, mutta ei tullut mitään diagnoosia, harmittomia tic-oireita vain.
Olenkin tässä viimeaikoina kysellyt koulupsygolokeilta ym. että voisiko olla adhd/add, että pitäisi kai sekin selvittää, mutta vastaus on aina sama, että se olisi ilmennyt jo alle 7v. ylivilkkautena ym. joten se on sitten jäänyt.
Kilpirauhasen vajaatoiminta testeihin hänet nyt kuitenkin hankin, koska sekin voi olla syy tähän vetämättömyyteen ym. verikokeisiin meno on nyt edessä…
Nyt en kyllä suoraan sanottuna muista, oliko sellaisesta puhetta, kun puhuttu niin paljon ja vaikka missä…!
Pitääpä selvittää tämä asia pikimmiten, kiitos tiedosta/muistutuksesta, kun voi olla, että tästäkin joku on jo maininnut…minulla on vain pää niin sekasin tästä kaikesta, että unohtelen asioita!
Hei, vastaan nyt vähän kaksoisroolissa, olen itse psykologi ja kuulostaa siltä,että voisit vielä yrittää apua hakea mielenterveyspuolelta, esim. nuorisopsykiatrian pkl:lta. Koulupsykologi on erikoistunut oppimisvaikeuksien kartoittamiseen, hän ei tee yleensä laajempia persoonallisuuskartoituksia tai arvioi psyykkistä vointia. Äitinä lohdutan, että myös täällä on kipuiltu nyt 16-vuotiaan pojan kanssa jo parisen vuotta eikä tunnu murrosikä millään helpottavan. Koulu on ollut aivan toissijaista jo yläasteen alusta alkaen, sieltä lintsataan, ei lueta kokeisiin eikä ole edes työvälineitä koulussa mukana kuulemma. Yöt tuntuu meilläkin poika valvovan, en kyllä ihmettele kun vetää energiajuomia kielloista välittämättä. Koko unirytmi on pyllyllään, ja tuntuu että sieltä pitäisi koko vyyhtiä lähteä selvittämäänkin. Meillä on ollut myös rikoksentekoa mukana, sossuun raahasin pojan mutta sieltä tuli käytännössä ei-oota. Mitään ei voida tehdä,kun kuulemma ollaan hyvä perhe. Itse koen,että meillä kaikki voi huonosti jatkuvan riitelyn,uhmaamisen,karkailun ym. epäsosiaalisen käytöksen vuoksi, olen jopa sanonut pojalle että teen itse lsj-ilmoituksen ja hommaan hänelle sijaiskodin. Muttamutta…vaikea sitä tehdä,kun ei viranomaiset reagoi mihinkään,vaikka näitä rötöksiäkin takana!