Hei, kaipaisin muiden mielipiteitä 15-vuotiaan tytön ulkonäkökeskeisyydestä. Mieheni eli isäpuoli kuittailee asiasta, mutta itse olen sitä mieltä, että ihonhoito, meikkaus ja kiinnostus muotiin ovat murheista pienimpiä, jos murheita ollenkaan.
Tyttö hoitaa koulun hienosti, ei kännää, tupakoi tai edes vietä iltoja teillä tietymättömillä. Kotihommia hoitaa laiskasti, mutta hoitaa kuitenkin. Nämä meikki- ja vaateasiat hän hoitaa halvalla, omilla kuukausirahoillaan. Ei meikkaa paljon ja ulkonäkö alkoi oikeastaan kiinnostaa vasta yläasteella. Silti mieheni aina vaan jaksaa jauhaa, miten huolestuttavaa on, kun mietteet pyörivät niin paljon ulkonäössä. Eikö tämä nyt ole ihan turha huolenaihe? Tuntuu, että mies haluaa vain nähdä vikaa lapsessa. Itse pidän näitä asioita ihan arkisina, meikkaanhan minäkin ja mietin, mitä laitan töihin ja juhliin päälle.
Teininä meikkasin paljon enemmän kuin oma tyttöni nyt ja minusta tuli ihan normaali aikuinen. Mielestäni teinitytöt antsaitsevat lähinnä kehuja, jos ovat laittautuneet nätisti. Viehätysvoiman testaamistahan se myös joltakin osin on. Ainakin tässä kaveripiirissä tehdään iso numero kaikista juhlistakin ja ollaan leningit päällä ja hiukset laitettuina, milloin löytyy aihetta. Tytöt myös laittavat kuviaan facebookiin ja kehuvat siellä toistensa ulkonäköä ylenpalttisesti. Olen ajatellut, että ihan vapaasti, sehän on teineille sopivaa puuhaa. Käyn vain kurkkimassa, etteivät kuvat ole mitään ”herutuskuvia”.
Jos haluan lapselle muuta ajateltavaa, niin juttelen muusta. Eikö se riitä, vai olenko minä jotenkin väärillä linjoilla?
Mielestäni olet vallan oikeassa. Kuuluu nuoren naisen elämään ja itsensä löytämiseen. Sinuna keskustelisin myös tyttären kanssa isän arvostelusta. Liekö niin, ettei isä ole vielä tajunnut lapsensa kasvaneen jo nuoreksi naiseksi.
