Onko muilla samanlaisia kokemuksia? tyttäreni on juuri täyttänyt viisivuotta ja ollut tarhassa puolisen vuotta..hän ei puhu lapsille, eikä kaikille aikuisillekaan ja tykkää leikkiä yksin..tästä ollaan nyt niin kauheann huolissaan..ja koko ajan hoetaan, kuinka tarttis puhua ja mitä sitten, kun mennään esikouluun ja plaa plaa..eihän tällaista lasten tasapäistämistä tahdo jaksaa..tää on niin tätä nykypäivää..kaikki samaan muottiin..kuitenkin kyseessä normaalisti kehittynyt ja iloinen tyttö, joka tuttujen kesken puhuu kuin papupata..kyllä lapsi huomaa, jos hänestä tehdään numeroa..ja psykologia kuulemma tarvitaan nyt..ihan, kuin se sais lapsen puhumaan tuntematon ihminen? maalaisjärki kadonnut..
Meidän pojalle myös tarjottiin psykolgin käyntiä,mutta ystävällisesti sanoin ei,koska meistä se ei ole tarpeellista.Poika haahuilee omiaan ja on omissa ajatuksissa aika usein ja AINA saa kuulemma hoputtaa.Kavereitakin on kuulemma vaan muutama ja haluaa vain näiden kanssa leikkiä ja sekin vielä kun kaverit ovat melkein vuotta nuorempia.Täytyy sanoa että potuttaa nämä kommentiti ja olen kyllä sanonutkin sen. Poika on kotioloissa erittäin puhelias,iloinen-ja toimelias.Tosin luonne on aika jääräpäinen.Kautta aikojen päiväkoti valitettavasti pyrkii tasapäistämään näitä lapsukaisia. Muistoina omat kokemukset -70 luvun alun päiväkodissa kun olin hiljainen-ja arka,enkä puhunut muiden kanssa. Päiväkodit yrittävät kyllä ottaa huomioon näitä poikkeavia lapsia,mutta minusta aika omituisesti. Ymmärtäisin nämä syytökset jos olisi todellisesta häiriökäyttäytymisestä kyse. Poika ei lyö,eikä huuda-ja kilju. Meidän vanhempien täytyy vaan tukea ja puolustaa näitä meidän persoonallisia lapsiamme,jotka eivät välttämättä tykkää olla isoissa ryhmissä ja toimia niissä(liikaa meteliä,aina kiire joka paikkaan.) Niin aivan miksi sitten lapseni on päiväkodissa? Töissä on molempien käytävä, perhepäivähoitajia on liian vähän.Ole ylpeä ihanasta tyttärestäsi juuri tuollaisena kun hän on.Erillaisia persoonia tässä maailmassa ollaan kaikki.
Voi kiitos sinulle, joka vastasit minulle.Olen tehnyt ratkaisun,että otan tytön pois päiväkodista ja siirrymme taas seurakunnan päiväkerhoon,jossa lapsi saa olla rauhassa se mikä on.Tunnelma on niin ihana ja vähän lapsia.Päiväkodit pitävät itseänsä parhaina asiantuntijoina..ja höpö höpö..lapsen luovuus kehittyy rauhassa leikkien,eikä metelissä isossa ryhmässä.Asiaa on niin paljon tutkittu..mm.professori Liisa Keltikangas-Järvinen.Ja en tykkää, että viisivuotiaat ovat jotain ”viskareita”,joiden kanssa tehdään jotain ”viskaritehtäviä”. Kauheeta lasten trimmaamista nykyään..hyvää jatkoa sinulle ja pojallesi!
Hei,
tässä yhden hiljaisen lapsen tarina.
Olin ollut kotona esikoiseni syntymästä saakka, ja kun hänet vietiin 5-vuotistarkastukseen neuvolalääkärille, lääkäri totesi lapsen kärsivän sosiaalisesta pelosta. Syynä tähän oli mm. se, ettei lapseni juurikaan ottanut katsekontaktia tai puhunut lääkärille, vaikka kotona ja läheisten kanssa oli aivan ”tavallinen” lapsi. Hoidoksi pelkoon määrättiin päiväkotikäyntejä.
Lapseni alkoi käydä päiväkodilla kolmena päivänä viikossa viisi tuntia kerrallaan. Ei puhunut toisille lapsille eikä aikuisille, ei käyttänyt elekieltä, viihtyi omissa puuhissaan, vaikka tykkäsi myös tarkkailla toisten puuhia. Ns. viskarivuoden aikana tilanne ei muuttunut, eli lapsi oli puhumaton ja eskarivuosi lähestyi.
Läheisemme eivät ottaneet tilannetta kovin vakavasti, vaan kuittailivat kaiken kyllä menevän iän myötä ohi. Päiväkodin henkilökunta oli koko ajan hyvin ymmärtäväistä eikä painostanut tai kiusannut lastani mitenkään, mutta he olivat myös hyvin huolissaan siitä, miten hän tulisi aikanaan koulussa pärjäämään. Ehdimme aloittaa jopa lastenpsykiatriset tutkimukset, lapsellani todettiin olevan valikoivaa puhumattomuutta.
Lopulta tilanne raukesi yllättävän helposti, kun päiväkodinjohtaja-esiopettaja vain ilmoitti lapselle, että eskarissa kaikki lapset muuten puhuvat. Ensimmäisestä eskaripäivästä lähtien puhetta alkoi tulla, ja tueksi otettu tarrataulu muuttui hyvin pian turhaksi.
Ei lapseni toisten lasten tapaan ole rento ja puhelias lapsi vieläkään, mutta paljon hän on muuttunut ja hyvään suuntaan. Nyt hänellä esim. on oikeita kavereita, joita aiemmin ei voinut saada. Ja olin hyvin onnellinen äiti, kun kuulin lapseni kiukutelleen päiväkodilla!
Vaikka itse olen lapsenmukaisen hoidon ja kotihoidon puolestapuhuja, päiväkoti on tehnyt lapselleni paljon hyvää. Mieti siis tarkkaan, mikä on sinun lapsesi tilanne: onko hän vain vähän hiljaisempi ja ujompi, vai onko kyse aidosta sosiaalisesta rajoitteesta kuten meillä? Etsi halutessasi myös netistä tietoa puhumattomuudesta, englanniksi löytyy enemmän (selective mutism).
Minä olin lapsena ja vielä teininäkin hyvin ujo. Pahinta siinä ujoudessa minun mielestäni oli se kun siitä huomauteltiin. Minusta tuntui, etten kelvannut sellaisena kuin olin. Tarkkailin mieluummin muita enkä viihtynyt huomion keskipisteenä. Se tuntui olevan ongelma muille, ei minulle.
Luin ratkaisustasi. Toivottavasti te aktiiviset vanhemmat uskaltaisitte vaatia erilaisuutta päiväkotitarjontaan. Ei arkea tarvitse pyörittää yhden mallin ja totuuden mukaan. Ongelmana ei ole ”suuret ryhmät”, vaan työtoiminta, joka on se sama kaikille. Siis lisää vaihtoehtoja!
Työskentelen varhaiskasvatuksessa ja olen tukea tarvitsevan lapsen äiti. Olisiko mahdollista ottaa päiväkodin huoli kiitollisena vastaan? Joku on kiinnostunut sinun lapsesi hyvinvoinnista, hakluaa aidosti tukea ja auttaa. Jos perheellä ei ole huolta, voisiko asiantuntijan konsultoinnin ottaa vastaan huolestuneiden vuoksi? Ammattilaisilla on silmää ja välineet tutkia asioita eri tavalla. Olisihan ikävää, jos lapsellesi voitaisiin tarjota asiaa, joka helpottaisi hänen oloaan lapsiryhmässä ja se jää tarjoamatta, koska huoltaja ei tahdo. Lapsen etu on teidän molempien etu :)
En ymmärrä tuota, että suututaan kun päiväkodissa otetaan huoli puheeksi. Onko siinä jotain huonoa tai vahingollista, jos lasta käyttäisi vaikka psykologilla? Jos todetaan ettei huolta, niin sitten ei. Mahdollisesti voidaan löytää apuja ja vinkkejä arjen helpottamiseen siellä päiväkodissa ja muuallakin. Lapsi voi saada korvaamatonta hyötyä ajatellen esim. koulun alkua.