Tässä maailman tilanteessa on pakko pohtia, onko lasten hankkiminen omaksi mielikseen jotenkin itsekästä. Minulla on tähän kaksi näkökulmaa/pelkoa.
Ensinnäkin, onko lasten hankkiminen rasite ympäristölle ja ilmastolle?
Toiseksi. Ehkä suurin pelkoni on, ettei lapsi olisi tyytyväinen saamaansa elämään. Tässä näkökulmassa pohdin, onko itsekästä tuoda maailmaan lapsi, joka ei ole itse pyytänyt syntyä?
Ovatko nämä turhia/hölmöjä pelkoja?
Moikka!
Itselläni on samankaltaiset mietteet.
Isoin syy, miksi en halua lapsia, on ilmasto ja globaali kriisi. Minulla ei ole kovin toiveikkaita kuvia siitä, millaista elämä ihan lähivuosikymmeninä tulee olemaan. Iso ilmastoteko on olla tekemättä länsimaiseen tyyliin kuluttavia ihmisiä enempää.
Teen töitä lasten ja perheiden parissa (toki näen eniten haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja tämä varmasti vaikuttaa kuvaani perhe-elämästä), enkä koe että lapsuus nykyisellään on pääosin hyvää. Lapset eivät enää leiki vaan miltei kaikki heistä ovat riippuvaisia ruuduista, harrastamisesta on tullut lähinnä tavoitteellista ja vakavaa, lapsia arvioidaan pienestä pitäen jo neuvolassa ja koulu ohjaa lapsia itseohjautuvuuteen yhä enemmän ja enemmän vaikka lasten aivot eivät ole vielä siihen valmiita. Lapset voivat yhä nuoremmasta iästä alkaen todella pahoin.
Myös se, että kanssani samat arvot jakavat ihmiset hankkivat vähemmän ja vähemmän lapsia, eli jos hankkisin lapsen, tämän vertaiset (ja minun vertaisvanhemmat) olisivat todennäköisesti sellaista porukkaa jonka kanssa en jaksaisi viettää aikaa. Jos tekisin oman lapseni kohdalla ratkaisun esimerkiksi siitä ettei hän saa puhelinta tai tablettia – häntä saatettaisiin kiusata, ja kenen kanssa hän edes leikkisi naapurustossa pihaleikkejä kun muut ovat ruuduillaan. Jos taas kasvattaisin häntä vastuulliseen kuluttamiseen enkä ostaisi aina uusimman muodin mukaisia asioita – häntä saatettaisiin siitäkin kiusata.
Yksi iso syy on myös pelko millaista oma vanhemmuus olisi. Pelkään sitä, että oma kokemani vanhemmuuden malli siirtyisi, ja kaikesta tiedosta huolimatta ylisukupolvinen kierre ei katkea.
Mutta kuitenkin, toive omasta lapsesta ja tälle rakkauden tarjoamisesta kytee.
Tulipa tästä ahdistunut ja negatiivinen vastaus, anteeksi 🙈 Mutta mielestäni pelkosi eivät ole turhia ja jaan ne kanssasi!
Moi,
Lasten hankkiminen on itsekästä, ehdottomasti. Mutta sitten, ihmisenä olo tällä maapallolla on itsekästä. Pelkkä olemassaolemisemme on rasite ympäristölle. Tarvitsemme lämpöä ja ravintoa, joka rasittaa ympäristöä. Lasten hankkiminen ja oman perheen/heimon rakentaminen voidaan nähdä myös vastaavanlaisina perustarpeina, jotka tuovat turvaa, merkitystä ja jatkuvuutta elämäämme. Lapsen hankkiminen on toki eri asia kuin seuraavan lounaan hankkiminen, koska kyse on toisen tietoisuuden omaavan olennon tuomisesta tähän maailmaan. Pelkosi eivät siis mielestäni ole ollenkaan hölmöjä.
Eikö ilmastoa ja luontoa tulisi suojella juuri siksi, jotta tulevatkin sukupolvet voisivat elää tällä planeetalla? Mitä järkeä missään ilmastotoimissa olisi, jos päättäisimme kaikki olla tekemättä lapsia? Sittenhän voisimme mellastaa vapaasti välittämättä yhtään mistään, koska ekosysteemit kuitenkin korjaisivat itsensä kuoltuamme sukupuuttoon.
Mielestäni kaikki uusi elämä on arvokasta. Suomi on kuitenkin yksi maailman parhaista maista asua, ja täällä on aina saatavilla apua elämän vaikeisiin tilanteisiin. En itse ole koskaan kohdannut ihmistä, joka aidosti katuisi sitä, että sattui syntymään tähän maailmaan. Minusta se kertoo kaiken oleellisen siitä, onko lapsen hankimminen syntymättömältä lapselta lupaa kysymättä itsekästä.
Näitä asioita varmasti miettii aika moni, mutta ainakin itse ajattelen, että tällaisiin huoliin on olemassa myös ratkaisevia vastauksia.
Hei!
Ei lasten hankkiminen tai haluaminen ole itsekästä, enemmänkin se on luonnollista ja on osa ihmisyyttä. Minusta meidän tulisi enemmänkin kysyä, miksi ajatellaan lasten hankkimisen olevan itsekästä? Uusi ihminen on arvokas ja oikeutettu elämään vaikka syntyisikin nykyaikana jolloin ajatellaan ihmisen olevan vain rasite maapallolle. Uskon, että kun teemme valintoja suhteessa kuluttamiseen, elämiseen yms. voidaan todeta että uusi pieni arvokas ihminen ei ole suurin kuormittaja luonnolle ja ympäristölle. Paljon suurempia kuluttavia asioita on voiton tavoitteleminen keinolla millä hyvänsä, sodat ja luonnovarojen yli kuluttaminen. Voimme myös miettiä, että miksi ruuan puutteesta kärsitään tietyissä maissa ja joissain ei, vaan sitä on jopa yli tarpeen. Jos haluamme maapallon ja yhteiskunnan voivan hyvin keinot ovat suhteessa yksinkertaisia, alamme arvostamaan myös ihmistä ja tekemään ratkaisuja joilla on vaikutusta koko yhteiskuntaan eikä vain omaan elämäämme. Tämä koskee myös isoja yrityksiä, muiden esimerkiksi halvan tuotannon maiden kulttuurien muuttamista, toisten alistamisen loppumista omaksi hyödyksi.
Uusi elämä on arvokas sellaisenaan ja mistä me tiedämme onko tämä uusi ihminen seuraava joka muuttaa maailmaa pysyvästi paremmaksi? Ehkäpä juuri hänenlaistaan tarvitaan tähän aikaan ja hänellä on paljon suurempi merkitys kuin voisimme ennalta nähdä.
Olen itse pohtinut paljon samaa. Tulevaisuudenkuva ei ole hirveän kirkas moneltakaan kantilta, päällimmäisenä tulee mieleen ilmastokriisi ja pelko sodasta. Haluanko tuoda maailmaan lapsen, joka mahdollisesti joutuu kaiken pahuuden keskelle? Se tuntuu minusta kyllä itsekkäältä, mutta toisaalta on sekin itsekästä, kun miettii että haluaako lapsia. Toki jos katsoo asiaa maailman kantilta, on lasten teko nykyään itsekkäämpi teko kuin olla tekemättä niitä, ihan vain jo sen vuoksi, että maailma on ihan liikaa täynnä ihmisiä.
Toiseksi olen aina pelännyt synnyttämistä. Se kipu, veri ja tuska hirvittää minua jo kun vaan ajattelen asiaa. Olen nähnyt painajaisia siitä että minun pitää synnyttää.
Olen aina ollut todella itsekriittinen ulkonäöstäni ja terveys ja hyvä kunto ollut tärkeitä asioita itselle. Minua pelottaa, että menetän terveyteni ja ”kroppani” lapsen myötä, enkä olisi enää yhtään tyytyväinen itseeni ja pahimmassa tapauksessa syyttäisin lasta siitä. En tiedä, voinko tämän takia ikinä tehdä lapsia. Haluan myös pystyä tekemään asioita samalla tavalla fyysisesti, kuin nyt. Mitä jos raskaudesta tulee uusia vaivoja, jotka rajoittavat elämääni? Mielestäni näistä fyysisistä vaivoista ja siitä kuinka paljon nainen joutuu fyysisesti kärsimään lapsen vuoksi puhutaan todella vähän! Puhutaan vain paljon siitä, kuinka lapsia pitäisi nyt tehdä kun Suomen syntyvyys on laskussa. Ymmärrän toki senkin, mutta en halua ajatella vain Suomen näkökulmasta, kun on isompiakin asioita.
Tätä kaikkea pohdintaa vaikeuttaa se, että tiedän, että olisin todella hyvä äiti. Olen aina ollut todella tunnollinen ja vastuuntuntoinen ja haluaisin kasvattaa lapsistani iloisia, kohteliaita, elämästä nauttivia ja muita ihmisiä, ympäristöä ja eläimiä kunnioittavia. Rakastan kumppaniani myös todella paljon ja tiedän että hän haluaisi lapsia. Olisi ihanaa nähdä minkälaisia lapsia meille tulisi, nähdä heidän onnellisuus ja kasvaminen. Taloudellisestikin meillä on asiat hyvin, joten voisimme tarjota todella rakastavan ja hyvän kodin. Tämän kaiken ihanan haaveilun päällä on kuitenkin tuo harmaa pilvi, joka painaa todella paljon.