Mitä kuuluu tehdä kun 15.v poika haluaa viettää kaiken vapaa aikansa yksin (pari kertaa kuukaudessa tapaa kaveriaan, joskus pelaa pleikkaria kaverin kanssa )? Lisäksi myös välitunnit koulussa on yksin. Poika käynyt asian johdosta kuraattorilla,opettaja yrittänyt saada poikaa ystävystymään mutta POIKA EI HALUA.Kiusaamista ei ole.Kun kysyn asiaa pojalta että miksi haluaa olla välitunnit yksin niin vastaus tulee hyvin nopeasti EN HALUA!!!
Olen aivan neuvoton tämän asian kanssa. Pelkään että poika syrjäytyy tai joutuu kiusatuksi.
Auttakaa hyvät ihmiset!
Meillä vähän samaa. Olen ollut huolissani, mutta sitten ajattelin, että lapsi tekee omat valintansa. Ei näytä kärsivän tilanteesta.
Meillä vähän samantapainen tilanne, poika tosin vasta 13v. Kuulosti hyvältä, että teillä sentään pari kertaa kuussa on kavereiden kanssa, meillä ei ole kahteen vuoteen käynyt yhtään kaveria eikä poika kenenkään luona. Olen itse ajatellut niin, että jos on yksin mutta ei tee pahoja (esim ole sopimattomilla nettisivuilla tai sekaannu päihteisiin) asia on ok. Ehkä sopivaa kaveriseuraa ei vain löydy. Olen yrtittänyt ottaa kodin puuhiin mukaan (esim kokkailusta pitää, tehdään yhdessä esim takoja/pizzaa, joista pitää)jotta edes kotona tulisi vuorovaikutusta. Lisäksi olen yrittänyt tukea itsetuntoa ja jutella jostain kivasta. Tilanne parani kun lopetin kyselemästä miksi on yksin ja murehtimasta. Parempi suunnata tarmo mukavaan tekemiseen kotona ja välillä olen tyytyväinen, ettei poika rieku kylillä vaan on ”kiltti”.
Itse vähän samanlaisen asian kanssa olen, poika kyllä vasta ekalla. On iloinen ja reipas, on muutama ystävä vapaa-ajalla joiden kanssa sujuu kyllä hyvin. Mutta jollain lailla väsyy sosiaalisuudesta. Ei kiusata koulussa vaan juyrikin viihtyy yksin. Olen pohtinut onko kyse persoonasta, jostain aistiherkkyydestä (kuormittuuko) vai mistä. Toisaalta jos ei tuo ongelmia, niin kai on annettava olla millainen haluaa. Kannan myös huolta että tuleeko kiusaamista tms.
Tulee mieleen, että poikasi saattaa ihan oikeasti tuntea näin suurta halua olla yksin. Joillekkin suuressa joukossa oleminen on liian suuri haaste, tai ihan oikeasti on erakkotyyppiä. Mikä ei ole paha, koska meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Kenties halu olla omanlaisensa ja muodostaa näkemyksiään yksin ja itsenäisesti ilman sen suurempaa yhteistä pohdintaa on mielestäni ok. Saattaa olla oma elämänvaihe tämä yksinäisyys tai sitten koko elämän jatkuva. Enemmän tukea vaativa ongelma se on vasta sitten kun yksinäisyys alkaa ahdistaa, eikä pärjää sen kanssa y k s i n. PÄÄASIA on olla itse läsnä poikasi vierellä. Ei pidä syyllistää toista ei valtaväestöön kuuluvista piirteistä. Oikeasti sosiaalisuus on sitä, että tuntee itsensä ja tietää keitä haluaa lähestyä ja millä tavoin. Nyt on muoti-ilmiönä syrjäytyminen, lähes kaikki poikkeava valtavirrasta lasketaan syrjäytymis-ilmiöön kuuluvaksi. Kyse mielestäni on elämässä kuitenkin miten me ITSE haluamme elää yhdessä toistemme erityisyyden hyväksyen. Välitunnit tuottavat osalle koululaisia suurimmat haasteet. Koulun tehtävä on tukea tätä aikaa koulussa muutoinkin kuin välituntivalvonnalla.
Hei! Itselläni on 16-vuotias poika. Hänellä on myös yksi hyvä ystävä, jonka kanssa viettää paljon aikaa aina kun mahdollista. Olen antanut ystävän tulla meille aina, kun vain poikamme häntä viikonlopuksi tai loma-aikoina meille toisi. Olen yrittänyt vaalia tätä hyvää ystäväsuhdetta niin paljon kuin mahdollista tällä tavoin, jotta poikani ymmärtäisi ovemme olevan auki myös hänen ystävälleen. Mietin, olisiko tästä teilläkin hyvä puhua poikasi kanssa? Voisiko yrittää pyytää ystävää tulemaan teille vaikka sitten pelaamaan poikasi kanssa, jos kerran pelaavat yhdessä ja se on heidän tapansa toimia yhdessä.
Joskus murrosiässä tulee vaiheita, jolloin haluaa olla yksin. Voisiko kyseessä olla vain vaihe? Ystävyyttä ei voi pakottaakaan, mutta esim. harrastustoimintaan ”usuttaminen” voisi lisätä jotain mielenkiintoa kavereita kohtaan. Tekstistäsi ei käy ilmi, onko pojallasi jotain harrastusta tai halua harrastaa jotain. Tsemppiä!
Hei!
On hyvä että olet puuttunut poikasi asioihin sillä yksinäisyys on aina riski. Jokainen nuori tarvitsee ystäviä, sellainenkin joka kertoo ettei ystäviä halua ja että kaikki on hyvin.
Asiasta keskusteltaessa on oltava hienovarainen. Kysymykset kuten ”miksei sinulla ole ystäviä” pahentavat nuoren oloa. Voisit aloittaa puhumalla ja muistelemalla hyvistä kokemuksista ajanvietosta ystävien kanssa (pojallasi on siis ainakin yksi ystävä ja lapsena ollut varmaan useampia). Jos poikasi ei itse todellakaan halua hakeutua ikäistensä seuraan, voisit yrittää antaa luottamustehtävän jollekin lähipiirisi nuorista: joku nuori voisi jutella pojallesi ja pyytää häntä mukaan nuorten menoihin.
Hienoa että sinä ja koulun henkilökunta olette kiinnittäneet huomiota asiaan. Voit myös aina soittaa MLL:n vanhempainpuhelimeen ja tutustua MLL:n vanhempainnettiin (mll.fi/vanhempainnetti), esim. tukivinkkiin ”Nuori on yksinäinen”. Hyvää syksyn jatkoa!