Aiemmin kiltti ja kotona viihtynyt tyttö on alkanut viihtyä kaupungilla. Kaveriporukassa kotiintuloaika on 01 ja siihen olen minäkin todella kovan vääntämisen jälkeen suostunut. Lapsi on nyt 15 vuotias.
Olen todella huolissani ja ahdistunut kun lapsi lähtee kaupungille. Elin itse vaikean murrosiän ja tiedän mitä pahimmillaan voi sattua. Pelkään ja olen ahdistunut. Olen erittäin stressaantunut ja valvon siihen asti kun lapsi on kotona. Pelkään viikonloppuja ja kuvittelen kauhukuvitelmia mitä voi sattua.
Samaan aikaan tyttö on muuttunut etäiseksi eikä juuri puhele. Tyly ja epäystävällinenkin.
Olisiko neuvoja miten äidin huolta voisi vähän helpottaa. Ei se lapsi elämää täällä kotona opi mutta olen todella peloissani tästä vaiheesta. Hän on ainoa lapseni.
Otan osaa huoleesi! Murrosiässä lapset tuntuvat usein olevan ”sekaisin”. Oma lapsi muuttuu aivan vieraaksi käytökseltään ja se huolettaa ja ahdistaa vanhempaa. Asiallinen puheyhteyskin katoaa.
Murrosikäiselle lapselle turvallisen vanhemman läsnäolo on erittäin tärkeää ja siksi vanhemman täytyy yrittää sietää omaa epävarmuutta. Riitelemällä asiat mutkistuvat helposti ja se vähäinenkin yhteys häviää.
Jos helpottaa niin omasta kokemuksesta voin sanoa, että suhde palautuu ennalleen ja kehittyy paremmaksi kun vuosi pari on kulunut.
Sitkeyttä..
Kiitos vastauksesta. Se merkitsi minulle paljon. Koen olevani todella huono vanhempi koska lapsi lusuaa kaupungilla ja tuntuu että muiden nuoret ovat säyseämpiä ja pysyvät kotona öisin.
Olen todella uuvuksissa ja mietin päivät mitä olen tehnyt väärin. Lapsi pukeutuu vahvaan merkkiin ja vaatteisiin ja kulkee samanlaisessa porukassa. Häneen ei saa oikein rehellistä puheyhteyttä. Olen yrittänyt pitää välit edes kohtuullisena.
Onko tämä vaihe normaalia ja milloin tämä menee ohi. Jospa lapsesta meikin ja uhon alta kuoriutuisi vielä herkkä ja lämmin ihminen joskus. Nyt näen vain jotain muuta.
Liian tiukat rajat vain lisäävät uhmaa. Saattaa tahallaan tehdä jotain oikeesti vaarallista, ottaa riskejä.
Jonkinlaiset puhevälit kannattaa siis säilyttää, ja keksiä jotain yhteistä tekemistä esim. shoppailu tai leipominen.
Hemmottelustahan ne tykkää, osta vaikka lahjakortti kosmetologille tai hierojalle.
Hei!
Ymmärrettävää, että tytön käytös aiheuttaa sinulle huolta. Samaa mieltä olen siitä kuin toinenkin vastaaja, että hyvä olisi jonkinlaiset välit säilyttää.
Tyypillistä juuri tuo, kun vedotaan siihen ”kuinka kaikki muut saa tehdä ja minä en”. Ja se myös, kuinka kaikki muut saa olla ulkona myöhempään.
Näin se ei kylläkään ole kovinkaan usein, että toisten nuorten vanhemmat antaisivat enemmän vapauksia.
Yksi asia olisi tärkeä, jos vain mahdollista, että pitäisit yhteyttä myös lapsesi kavereitten vanhempiin.
Välillä tulee lasten kanssa tilanteita, että yhteydenotto toisiin vanhempiin olisi paikallaan.
Omasta kokemuksestani haluaisin sanoa, että 15-vuotias on liian nuori liikkumaan kaupungilla klo 23 jälkeen, eikä kotiintuloaikakaan tulisi olla juuri tuota myöhäisempi. Nuori tarvitsee niin rajoja kuin rakkautta, ja rakkautta on pysyä järkähtämättömänä kodin sääntöjen kanssa. Jos jokin asia ei sinusta äitinä tunnu hyvältä/oikealta, ei se todennäköisesti myöskään ole sitä. Kuuntele itseäsi, sisintäsi, ja toimi sen mukaan!
Neuvoisin myös viettämään aikaa tyttäresi kanssa – tekemään mukavia ja hauskoja asioita yhdessä – muutaman illan viikossa. Yhteinen tekeminen lähentää ja sen jälkeen on helpompi keskustella asioista. Jos tyttäresi vastustaa, voit hyvin kertoa, että kaipaat yhteistä aikaa ja tekemistä – häntä. Jos ei suostu heti, suostuu todennäköisesti hetken mietittyään.
Aiempi neuvo, ystävien vanhempiin tutustuminen, on myös erittäin hyvä. Nuoret ’voivat vedättää’…. eli kertovat olevansa kaverilla/kaverin kanssa ristiin. On hyvä pitää puheyhteydet auki lähimpien ystävien vanhempiin. Silloin on paremmin perillä, mitä kaveripiirissä tapahtuu. Ystäviä voi kutsua myös kotiin – viettämään tyttöjen iltaa :-) Se on hyvä tapa oppia tuntemaan ystävät ja päästä näyttämään, että olet äiti, joka välittää… myös ystävistä.
Hei,
Teinitytöt tarvitsevat nimenomaan hyvää isäsuhdetta tuossa iässä. Jos isä on vielä kuvioissa ja tapaa häntä, niin olisi hyvä ottaa asia puheeksi isän kanssa. Ehkä he voisivat pitää tiiviimmin yhteyttä? 12-vuoden ikärajja käsitetään virheellisesti jonkunlaiseksi lapsen oikeudeksi päättää tapaako toista vanhempaansa. Tapaamisten lopettaminen ilman perusteltua syytä voi vahingoittaa tytön kehitystä, riipppuen tuosta isäsuhteesta. Ei 12-vuotias ole vielä kypsä arvioimaan etävanhemman merkittävyyttä kehitykseensä, kun ei sitä osaa vanhemmatkaan arvioida.