Hei,
Meillä on pitkään ollut vaikeaa nuorimman tyttäremme kanssa. Vuosi sitten hänet lähetettiin kiireellisenä nuorten vastaanottokotiin, kevään+kesän yli kestäneen rajun päihdekäytön seurauksena. Silloin olin ainakin minä ihan loppu, enkä olisi jaksanut yhtään kauempaa. Hän oli laitoksessa 3 kk.n jakson, tammikuusta lähtien ollut kotona. Erilaisia tukitoimia on ollut, mm. hlökohtainen tukihlö, jota tapaa kerran viikossa. Kesä meni kohtuullisesti, yhden kerran olen hänet hakenut kaunpungilta, silloin silminnähden humalassa ja toisen kerran tuli kotiin vasta klo 2.yöllä. Muutama viikko sitten isänsä haki hänet poliisilaitokselta, kun oli aihuttanut häiriötä lähiSiwan ympäristössä. Tuolloinkin humalassa, muttei kaatokännissä, niin kuin edellisillä kerroilla. Kaikesta tästä on aina seurannut rangaistus (mm. kännykkäliittymän katkaisu 2 vk, ilmoitus lastensuojeluun, vk-rahan pidättäminen).
Koulu menee huonosti. Alkoi viimeinen peruskoululukuvuosi. Ei kiinnosta oikein mikään. Jonkun verran on kai kiusaamista, luokan pojat ärsyttävät niin kauan, että tyttö hermostuu ja saadaan katko aikaan tunneilla…Hänellä on ollut noin 1,5 vuotta yksi bestis tyttökaveri, jonka kanssa nyt tuntuu yhdessäolo ahdistavalta. Hän on vapaa-aikanaan paljon poissa kotoa, en tiedä läheskään aina missä hän on. On tosin noudattanut kotiintuloaikoja hyvin, viimeaikoina. Univaikeuksiakin on.
Tänään hän kävi lääkärissä ja on saanut masennukseen lääkityksen, vielä en tiedä minkä merkkisiä, joten en tiedä vaikuttavaa ainetta. Voisiko joku kertoa kokemuksia oman nuoren masennuksesta ja onko lääkityksestä ollut apua vai haittaa? Aiheuttavatko riippuvuutta ja miten vaikeaa on kun lääkityksen lopettaa? Itseäni pelottaa ne lääkkeet.
meidän lapsi on vielä niin pieni, ettei ole kokemusta teinien kasvattamisesta. mutta itse sairastanut useaan otteeseen vakavaa masennusta ja laitoshoitoonkin passitettu. lääkkeethän vaikuttaa hieman yksilöllisesti meihin kaikkiin. itse en koskaan ole kokenut masennuslääkkeistä olevan hyötyä,
vaikka lähes kaikkea markkinoilta löytyvää on kokeiltu. mutta tiedän monia joita lääkitys on auttanut eteenpäin elämässä. toisiin lääkkeisiin on olemassa suurempi riski jäädä koukkuun,
jolloin lopettaminen voi olla hyvinkin hankalaa jopa mshdottomalta tuntuvaa. joillekkin lääkkeiden aloittaminenkin saattaa aiheuttaa sivuoireita joksikin aikaa, mutta yleensä lääkitys aloitetaan pienistä annoksista joita tarpeen mukaan nostetaan. jos annostus on korkea, lääke lopetetaan vähitellen sivuoireiden minimoimiseksi. mutta lääkkeen pakkausselosteesta ja vaikkapa googlettamalla
saa kyllä paljon tietoa. joitakin masennus ja unilääkkeitä voi käyttää väärin päihtymistarkoitukseen joten sinun tilanteessa olisin ehkä huolissani siitä kuinka niitä lääkkeitä käytetään. etenkin yhdessä alkoholin kanssa seuraukset voivat olla todella pahoja. nykyään terveydenhoito on suomessa sitä että kaikkeen kyllä löytyy lääke ja lääkärit on niitä toisinaan liiankin ahkerasti tuputtamassa. tärkeää on että nuori käy lääkehoidon rinnalla säännöllisesti juttelemassa ammattilaisen kanssa, sillä pelkillä lääkkeillä tälläisia asioita ei koskaan pitäisi hoitaa.
voimia paranemiseen koko perheelle!
Hei :)
Mielelläni kuulisin aloitettiinko viestiketjun lapsella lääkitys ja kuinka on mennyt..itse olen 15 vuotiaan tytön äiti jolla ilmeisesti aloitetaan masennuslääkitys ensiviikolla ja hänellä on siis todettu masennus ja käytöshäiriö. Olisi paljon kirjoitettavaa, mutta takki tällähetkellä a
aika tyhjä, mutta kaikkea on ollut..sijoitusta yms. Tsemppiä vaan kaikille murrosikäisten vanhemmille…
Tämä on vanha viestiketju, mutta haluaisin kuitenkin ottaa kantaa. Olen miettinyt, että Mannerheimin lastensuojelukin tämän huomioisi. Kuka muistaa vielä 2007 vuoden? Kun ilmeni, että ssri lääkkeet nostavat väkivallan riskiä nuorilla kolminkertaiseksi aina 21 ikävuoteen asti. Muita haittapuolia ovat käytöshäiriöt ja itsetuhoisuus. Hyvin paljon on tutkimusta kyseisillä lääkkeillä ja niiden haitat suhteessa hyötyihin on kokoajan isommat, etenkin nuorilla. 21 ikävuoden jälkeen haitat vähenevät huomattavasti. Mutta miksi vuosi 2007? Silloin yhdysvaltailen DEA otti voimakkaasti kantaa siihen, että alle 18vuotiaalle ei suositella ssri lääkkeitä voimakkaiden haittavaikutusten vuoksi. Silloin aihe oli voimakkaasti puheenaiheena ja siitä uutisoitiin paljon. Nykyään lääkkeiden luvatussa maassa on ainoastaan yksi masennuslääke, jota suositellaan alle 18vuotiaille, eli fluoksetiini, mutta sitäkään ei tule käyttää kuin muun terapian yhteydessä ja pääasiassa vain jos kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) tai puheterapia tuo tulosta. Jos lääkettä kuitenkin nuorelle määrätään tulee psykiatrin valvoa sitä jatkuvasti.
Mä en todellakaan syyllistä lasten vanhempia siitä, koska lääkärit eivät välttämättä kerro kaikista haitoista edes heille, vaikka nuori/lapsi VOI olla itselleen ja muille haitaksi. Koska tätä ei tapahdu kaikilla lapsilla, niin suosittelen jättämään eri kestelu palstojen tarinat omaan arvoonsa. He kertovat vain omat kokemukset, eikä yksittäiset kokemukset kerro oikeastaan lääkehoidosta mitään. Suosittelen kirjoittamaan googleen ”ssri and children” ja menemään vain sellaisille sivuille katsomaan tietoa, jotka ovat oikea tiedotusväline ja siellä on varmasti lähteet itse tutkimuksiin. Näin voit varmistaa, että tieto on totuuden peräistä.
Raskauden ajan ssri käytöstä on myös Helsingin yliopiston tekemä tutkimus, joka ei ole kovinkaan kaunista luettavaa, laitan linkin alle.
https://madinfinland.org/arveluttavia-johtopaatelmia-tutkimusten-tuloksista-raskaudenaikaisen-masennuslaakityksen-aiheuttamien-riskien-vahattely/
Ja toivoisin todella että itse Mannerheimin Lastensuojeluliitto puuttuisi edes jollakin tavalla asiaan. Nuorten henkinen vointi on romahtanut ja ainakin osittain se voi johtua juuri näistä lääkkeistä. Laitan varmaan erillisen viestin teille vielä aiheeseen liittyen.
Täytyy sanoa, että kun meidän lapsellamme diagnosoitiin keskivaikea masennus 12-vuotiaana ja tilanne oli todella raskas ja pelottava, lääkkeistä tuntui olevan apua. Toki hän sai muutakin apua, keskusteluapua ja kouluakin hän vaihtoi. Emme voi tarkkaan tietää, mikä kaikki vaikutti mitenkin, mutta tilanne lähti selvästi parempaan suuntaan ja nyt hän on jo pari vuotta voinut oikein hyvin. Se on suunnattoman helpottavaa. Lääkkeistä ei ollut sivuvaikutuksia ja niiden lopettaminenkin sujui hyvin.
Varmasti jokainen tapaus on omanlaisensa, enkä halua tai voi tyrkyttää muille meidän ratkaisujamme. Mutta halusin kertoa tämän esimerkin.
Hei, halusin tuoda näkökulman aikuisena, joka on nuoresta saakka syönyt masennuslääkkeitä. Nyt vasta yli 15 vuotta myöhemmin on selvinnyt, että oikeasti hemoglobiini on ollu aivan liian alhainen, ferritiinistä puhumattakaan. Ravintoni nuorena oli lähinnä suklaa ja sokeri, vatsavaivat ongelmana, eikä mitään jaksanut, no onko ihme. En kiellä etteikö joillakin varmasti olisi tarve lääkitykselle, mutta ensin on hyvä selvittää fyysiset ongelmat, veriarvot sekä ravinto tottumukset. Omalla kohdalla tosiaan lääkkeistä irti pääsy ei ole sujunut rajujen vieroitus oireiden vuoksi. Ja tosiaan älkää missään nimessä hyväksykö lääkitystä ainoaksi avuksi. Kunnon terapia ja muu tuki kuntoon. Tsemppiä kaikille asian kanssa painiskeleville.