Hei,
Minulla on kolme poikaa, joista vanhin 19 ja nuorin 9 v. Ongelmia elämäämme aiheuttaa tämä 19 v poika. Hän selvisi kyllä mainiosti lukiosta ja pääsi opiskelemaan ruotsalaiseen yliopistoon. Kaiken siis pitäisi olla hyvin, mutta niin ei ole. Mielenterveysongelmia on ollut jo koko lukion ajan ja rahan käytön kanssa on aina ollut ongelmia ja päihteiden. En tiedä onko syynä se, että sopivia lääkkeitä ei ole löytynyt vai mikä, mutta on nyt tunnustanut minulle että käyttää ”omia” netistä hankittuja lääkkeitä reseptilääkkeiden lisäksi. Niistä tosin yrittää päästä eroon (nämä lääkkeet vain ovat hyvin koukuttavia, huumeita mielestäni). Tästäkin voisi vielä selvitä jos vain ottaisi avun vastaan, mutta kaikki tämä vaikeuttaa opiskelua ja lisäksi asuntotilanne ruotsissa opiskelijoille on huono ja asunnon saanti on vaikeaa, tämän hetken asunto enää vain pari viikkoa. Ja kuten jo aiemmin sanoin rahat ei riitä mihinkään, olen maksanut vuokran lähes koko syksyn ja muutenkin joutunut avustamaan (vaatteet, ruoka, lääkkeet…). Ei kerro meille paljoakaan ja haluaa olla hyvin itsenäinen, mutta ei oikeasti pärjää vielä yksin, eli on hyvin lapsellinen. Tiedän että hän saattaa masennuksen iskiessä, tai vieroitusoireiden, maata sängyssä monta päivää tekemättä mitään. Eli ei etsi uutta asuntoa, laiminlyö opiskelun (mikä tarkoittaa että vähäisetkin tuet voivat loppua), ei edes seuraa sähköpostiaan tai hae postia laatikosta, eikä vastaa puhelimeen.
Itselläni menee huomattavasti rahaa hänen auttamiseensa ja olen luonteeltani ”välittäjä” ja poika on mielessäni koko ajan. Nukkuminen ei suju ja olen koko ajan hyvin hermostunut ja masentunut, laiminlyön luultavasti toisia lapsia eikä työnteko aina luonnistu. Pelkään myös puhelimen ääntä, pelkään että poika taas soittaa ja alkaa keskustelu ”nyt on taas iso ongelma”. Ei soita koskaan niin että ei olisi ongelmia. Viimeisin oli kun piti tulla ruotsista kotiin ja olin laittanut tilille rahaa junalippua varten (lentolippu oli jo hankittu) ja päivää ennen lähtöä soittaa että tililtä on kaikki rahat loppu. Sain hankittua junalipun netin kautta, mutta jo seuraavana päivänä soitti juuri ennen junan lähtöä, että oli juuri herännyt ja ehtii vasta toiseen junaan ja lisäksi puhelimen akku loppuu. Sain kuitenkin hankittua uuden lipun, mutta hermostumisesta johtuva vatsakipu oli lähes sietämätön. Kaikista ongelmista on tähän asti siis selvitty rahalla, mutta minulla on rahat nyt kutakuinkin loppu ja kyllä 19 vuotiaan pitäisi selvitä jo paremmin omin päin. En vain tiedä kuinka jaksan eteenpäin. Hän on nyt joululomalla kotona, mutta riitelyä on todennäköisesti päivittäin. En tiedä mitä joulun jälkeen tapahtuu, pystyykö jatkamaan koulua vai joutuuko palaamaan kotiin. Onko kelään muulla samanlaisia ongelmia?
Meillä on samansuuntaisia ongelmia. Rahan käytön kanssa ei kylläkään ole ongelmia, eikä lapseni käytä muita päihteitä kuin silloin tällöin alkoholia kavereiden kanssa. Lapsellani on masennusta ja välillä hän viettää aikaa huoneessaan tekemättä mitään. Joskus on sanonut haluavansa kuolla pois. Lääkkeitä syö, mutta niistä ei juurikaan ole apua ollut. Tiedän mikä huoli sinulla on jatkuvasti. Tätä on kestänyt vuoden verran js pelottaa saako koskaan kunnolla elämän syrjästä kiinni. Itse mietin, eikö tämä lopu koskaan…aina saa olla sydän syrjällään ja odottaa että vaikeudet helpottaisivat. Omat mielialani menevät täysin hänen mukaansa, kun on masentunut ei sitä voi olla onnellinen, silloin minäkin masennun. Olen miettinyt ollaanko ainoa perhe joilla on tällaisia ongelmia ja mistä niitä voimia saa jotta jaksaa tukea ja ymmärtää kun työkin pitäisi hoitaa ja kaikki muu siinä sivussa. Toivon sinulle voimia jaksaa ja hyvää tulevaa vuotta!
Aikaa on kulunut edellisestä kirjoituksesta mutta paljon on myös asioita selvinnyt, ei tosin kovinkaan paljon parempaan suuntaan. Poikmme on nyt jo muuttanut takaisin kotiin. Lääkärin määräämät masennus yms lääkkeet eivät ilmeisesti riittäneet ja hänelle ”apu” löytyi huumaavista laittomista lääkkeistä. Ilmeisesti kaikki ongelmat hävisivät ja elämä sujui, kunnes huomasi että onkin koukussa näihin eikä lopettaminen enää onnistunutkaan. Omat vieroitusyritykset olivat syynä siihenkin että oli yksin huoneessaan eikä vastannut puhelimeen. Nyt on sanut nämä päihteet lopetettua, mutta vasta pari viikkoa ollut ilman ja psyykkiset vieroitusoireet ovat ikäviä (saamattomuus, unettomuus, masennus). Odotamme koko ajan että saisimme lähetteen psykiatriselle poliklinikalle, missä on ennenkin ollut potilaana. On kyllä käynyt paikalisella päihdeklinikalla keskustelemassa, mutta sieltä saatava apu ei tunnu riittävän kun näitä mielenterveysongelmia on ollut jo ennen huumekokeiluja. Toivottavasti oma lapsesi ei kekesi tehdä näitä omia ”hoitokokeiluja”. Me yritämme koko perheen voimin jatkaa eteenpäin päivä kerrallaan. Toivon todella että poikani jaksaisi pysyä tällä huumeettomalla tiellä eikä voimat loppuisi kesken. Näitä erilaisia keskustelupalstoja on tullut luettua ja olen huomannut että meitä samanlaisia vanhempia on kyllä muitakin. Toivotaan että tämä vuosi olisi parempi kuin viime vuosi!