Hei, nuoreni on nyt 14-v, kavereita ei ole koulun ulkopuolella. Tämä on pahentunut nyt verrattuna edelliseen vuoteen. Pelkään jos kaveria ei löydy seuraa masennus. Eräs vanha kaveri tekee sitä, että lupaa olla, mutta käytännössä valehtelee, sopii ajankin, mutta kun kelloaika koittaa ei vastaa enää puheluihin, eikä viesteihin. Olen kyllä sanonut nyt että tuollainen ei ole oikea kaveri ja että hänelle pitäisi sanoa miksi et ilmoittanut tai jotakin muuta. Miten tämän asian kanssa voisi edetä? Olen kovin surullinen nuoreni puolesta.
Hei, meillä kävi niin, että rippikoulukesä toi muutoksen kaveriasioihin. Sitä ennen kavereita oli paljon vähemmän, ja kaveritekemistä vapaa-ajalla joko hyvin vähän tai usein ei ollenkaan. Rippileirillä poikamme tutustui uusiin kavereihin, ja sen jälkeen kaverijuttuja on riittänyt. Muutenkin poikamme on muuttunut sosiaalisempaan suuntaan, ja oppinut kaverielämän ”pelisääntöjä” vasta näin vähän vanhempana.
Uskon, että meillä siis ikä ja aikakin tekivät tehtävänsä. Poikamme oli kypsempi solmimaan pysyvämpiä kaverisuhteita vasta nyt. Toivon, että teillä käy samoin. En tarkoita välttämättä rippikoulua, vaan mitä tahansa nuoren elämään kuuluvaa käännekohtaa/tapahtumaa, josta löytyy samanhenkisiä kavereita.
Tiedän tuon tunteen, kun kaverien puute raastaa äidinkin sydäntä. Älä kuitenkaan menetä toivoa, vaan rohkaise poikaasi lähtemään mukaan uusiin juttuihin. Ja netistäkin voi löytyä ystäviä ja juttuseuraa, jos ei nyt heti tule mieleen mitään uutta harrastusta tai toimintaa kodin ulkopuolella. Tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä!
p.s. En rohkaisisi poikaasi enää pitämään yhteyttä epäluotettavaan vanhaan kaveriin. Jos on saanut monta tilaisuutta korjata käytöstään eikä ole sitä tehnyt, turha tuhlata aikaa tuommoiseen. Kerro pojallesi, että luotettavampia kavereita on olemassa, ja että poikasi ennen pitkää kyllä löytää heitä elämäänsä.
Harrastusten kautta voisi löytyä samanhenkisiä ystäviä. Ja harrastushan voi olla mitä vain, ei välttämättä urheilua.
Mikä häntä kiinnostaa.
Netistä voi etsiä konserttiseuraa, matkaseuraa…
Myöhemmin työharjoittelu- ja kesätyöpaikoista voisi löytyä kavereita.
Jotenkin tuntuu, että ainakin omat lapseni ovat vain vanhojen tuttujen turvallisten kavereiden kanssa.
Ja jos kaverit muuttavat pois tai tulee välirikko, niin ei ole ketään.
Hei, kiitos vastauksesta ja rohkaisusta!! Kiva kuulla, että Teillä on mennyt noin ja poikanne on löytänyt uusia ystäviä! Nyt pitäisi juuri kohtaa ottaa esille tuo rippikouluasia, leiri voisi olla hyvä jos vaan uskaltaa mennä. Sieltä tosiaan voisi löytää kavereita. Mutta en tiedä miten suhtautuu, viimeksi puhui päiväkoulusta ja luulen, että taustalla on juuri tuo pelko että miten pärjää jos ei ole varsinkaan kaveria kenen kanssa mennä. Sain rohkaistua hänet osallistumaan yhdelle kurssille joka alkaa pian, ehkä se poikii lisää rohkeutta tarttua uusiin juttuihin. Toivon todella, että tuo kurssi olisi kiva. Sanoinkin tänään pojalleni että älä enää ota itse yhteyksiä tuohon ”kaveriin”, ei ole mikään oikea kaveri. Hänhän leikkii ihan surutta kaveruudella ja toisten tunteilla. Haluaa ilmeisesti jotenkin esittää että hän on niin suosittu ja kysytty että on vara valita. Voi viellä silläkin kaverilla iskeä pilkka omaan nilkkaan. Jaksan uskoa että asiat kääntyy vielä parhain päin ja toisaalta hyvä kun löytäisi edes sen yhden oikean ystävän ja samantyyppisiä kavereita kuin sitten olla väkisin sellaisen seurassa joka puukottaa selkään tilaisuuden tullen. Mutta vaikeaa tämä on kun huoli painaa, muttei kuitenkaan voi toimia muuten kuin vaan yrittää olla jotenkin tukena.
Hei! Meillä on 15-vuotias poika, jolla ei ole yhtään kaveria. Asumme Nokialla. Missäpäin te asutte?