Minulla on jo kolmas lapsi murrosiässä (14v), hän on perheen kuopus, muut jo kotoa muuttaneet. Minua huolestuttaa kun tämä tyttäreni on alkanut valehtelemaan ihan pikkuasioistakin. Hän sanoo olevansa kaverinsa luona ja onkin lähtenyt kaverin kanssa ilman lupaa kaupungille. Minua huolestuttaa lähinnä se että hän yrittää kieltää asian aina viimeiseen asti, kun hän on ihan todistettavasti jäänyt ns. kiinni valheestaan, niin silloin hän vasta myöntää asian, sitäkin vielä pikku valhein värittäen. Olen ollut yhteydessä tuon kaverin äitiin ja olemme sopineet että teemme yhteistyötä ja olemme molemmat silminä ja korvina mitä tytöt touhaavat. Kysymykseni kuitenkin on mikä saisi parhaiten tuon valehtelun loppumaan? Tottakai olen kiukkuinen aina hetken ja tyttö saa esim arestia, mutta mitään pelättävää ei siis tytöllä ole. Joten miksi valehdella? kun soittamalla esim asiasta saisi ihan luvankin? ei ymmärrä..
Ensinnäkin on hyvä, että teet yhteistyötä kaverin vanhemman kanssa, se on ensiarvoisen tärkeää.
Miettisin kuitenkin omaa suhtautumistasi tyttöön, kysymyksiin, miten reagoit kun hän kysyy jotain. Millaisia ovat tilanteet joissa tyttö valehtelee, miten silloin reagoit?
Nimittäin valehtelin itse nuorena tosi paljon, kaikenlaisista pikkuasioistakin. Olen nyt myöhemmin miettinyt valehtelemistani (olen kohta viisikymmpinen, nuorten äiti minäkin). Mielestäni omassa valehtelemisessani oli syynä se, että pääsin silloin paljon helpommalla. Sain kyllä kulkea melko vapaasti, mutta silti usein, jos kysyin/kerroin jotain rehellisesti, sain tenttaavia ja omituisiakin kysymyksiä. Tämän lisäksi äitini vastaukset/luvansaamiset eivät mielestäni olleet oikein missään linjassa, joskus sain luvan helposti, joskus kiellettiin asia, jonne pääsyä olin pitänyt itsestäänselvänä enkä ole tähän päivään mennessä kieltoa ymmärtänyt.
Lisäksi nuorelle voi joskus olla ”noloa” kysyä lupaa, jos kaverit ehdottavat jotain. Vaikka nykyisinä tekstiviestien aikoina se on tosin helpompaa… Mutta jos siis esim. kaverit ovat lähdössä kaupungille, on helpompi vaan lähteä mukaan, kuin alkaa siinä sitten kyselemään lupia tyyliin ”hei odottakaa nyt, mun täytyy ensin saada lupa”.
Jos olet kiukkuinen ja tyttö saa arestia, niin tämäkin on syy valehdella lisää – jottei siis saisi sitä arestia.
Juttele asiasta tyttösi kanssa, avoimesti, tasavertaisesti. Sopikaa pelisäännöt.
Meilä on myös 14-vuotias tytär, joka aiheuttaa ”harmaita hiuksia” koko aika! Valehtelee, koulu ei kiinnosta, jäänyt kiinni tupakanpoltosta ja alkoholinkäytöstä:(
Keskustelu on aivan turhaa hänen kanssa..hän ei tajuu miks hänen vanhemmat on vammasia- on yleensä lause jonka hän tokaisee kun yritetään aloittaa keskustelu. Ja mitään ei myönnä jos on jäänyt jostain kii…ei edes silloin vaikka olisi ”todistajia” asialle!
Silloin hän muuttuu kun tarvii rahaa tai täytyy ostaa jotain, ja yhen kerran erehdyin tokaisemaan, että mistä hyvästä…? Silloin alkoi kiukutelu ja hän haluu muuttaa kotoo pois!
Ennen ei näin voimakasta uhmaa ole tytöllä ollut, mutta nyt on ja pahimmasta päästä.Hänelle tuli uusia kavereita ja epäilen nyt että tämä on aiheuttanut tytössä muutoksen…ennen ei ollut mitään, mutta nyt rytisee niskaan koko aika tavaraa ja alkaa tuntua että uppoan tähän kaikkeen tuskaan ja itkuun.
Olen niin monen kanssa keskustellut tilanteesta ja aina vaan sanotaan, että kuuluu ikään ja koita jaksaa!!! Mite ihmeessä voin kun mikän ei ole hyvin. Ei tule pieneen mieleenikään antaa hänelle periksi…että hakisin tupakkaa, kaljaa kaupasta, tai että hän pitäisi kaveripileet kotonaan…ehei..siihen en ainakaan alistu..! Tai syydän hänelle rahaa..olematta varma meneekö ne vaatteiden hankintaan. Ostoksille hän ei halua kanssani vaan kavereiden kanssa. Nämä hänen uudet kaverit ovat vuoden vanhempia…:(
Ymmärrän täysin teidän tuntemuksianne, kun tytär valehtelee. Meillä tyttö valehtelee koko ajan ja ihan kaikesta. Jää myös aina kiinni valeistaan, mutta ei myönnä eikä muuta tapojaan. Kirjoitin tälle palstalle melkein vuosi sitten, lukekaa jos teitä kiinnostaa :
15-vuotiaan tytön ongelmainen käytös Onneton äiti 24.11.2010 klo 15:31
Tuttu tilanne meilläkin tuo valehtelu, pahimmillaan siinä tytön ollessa 14-15 v. Ja just niin kuin teillä muillakin, että viimeiseen saakka on pitänyt kiinni valheista. Nyt kun 16 v. alkaa lähestyä, niin tuntuu, että alkaa helpottaa. Tuntuu että sitä on kyllä paljon ilmassa tytön kaveripiirissäkin, kerrotaan että mennään jonnekin, mutta ollaankin sitten ihan muualla. Koko ajan on joutunut olemaan varpaillaan, kun ei ole täyttä luottamusta. Ilmeisesti tuossa iässä ollaan lojaaleja kavereille, ei vanhemmille. Tuntuu että nuori ei pidä opettajalle tai vanhemmille valehtelua edes valehteluna. Mutta parempaan suuntaan on nyt onneksi meillä menty, yläasteen päättyminen helpotti jotenkin. Kaveripaineet ovat olleet valtavat ja ovat varmaan sitä edelleen.
Toinen lapsemme (17 v.) taas on ihan toisenlainen, hän on tosi tunnollinen ja luotettava. Onneksi, sillä toisen kanssa on ollut kaikki murkkuikäisen haasteet. Olen kyllä tämän haastavamman tapauksen kanssa joutunut erilaisissa asioissa jonkin verran joustamaan, mutta toki vaan tiettyyn rajaan saakka. Aluksi yritin pitää tosi tiukkoja kotiintuloaikoja, nyt olen niissä joustanut viikonloppuna, mutta toisaalta olen sitten yömyöhällä aina itse käynyt hakemassa milloin mistäkin varmistaakseni, että asiat ok.
Viha vanhempia kohtaan on vähentynyt huomattavasti viime aikoina. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä, mutta luottamuksen saavuttaminen vie kyllä aikansa, kun tuota valehtelua on ollut niin paljon.
Tsemppiä teille!
Tässä iässä valehteleminen on aika normaalia,on ittekki tullu valehdeltuu ihan tyhmistä asioista ihan viimeseen asti vaikka tajuu jo jääneensä kiinni. En kyllä tiedä miten tossa pitäis toimia… No tsemppiä sulle! :)
Valehtelu ei ole koskaan normaalia. Jotain on pielessä jos valehtelua pitää normaalina. Nykymaailmassa se on yleistä. Se että monet valehtelee, ei tee siitä normaalia tai hyväksyttävää!
Rehellisyys on ainut terve perusta.
Ehkäpä lapses luulee, ettet antaisi lupaa mennä sinne kaupungille ? Sano sille, että ei tarvii valehdella, kyllä pääset sinne kaupungille muutenkin.
Voiko nuoren valehtelun ajatella olevan normaalia?
Oma poikani 18 valehtelee koko ajan kaikesta.
Ahdistaa ja masentaa. Itse olen seinärehellinen.
Mitä teen itellä 14v.tyttö ja kerran oli soittanut poliisit meidän kotiin sillä välin kun olin hoitelemassa asioita ja valehdellu et käytämme päihteitä jatkuvasti, hän on nälässä koko ajan, meillä ei ole rahaa ollenkaan ruokaa, häntä kohdellaan kaltoin henkisesti, ja olemme kotoa koko ajan poissa. SOS. Toimi uskoi tämän ja veivät sen pois kotoa ja kukaan ei edes soittanut päivällä jolla olisimme saaneet todistettua että olemme selvinpäin. Perheeseemme kuuluu muitakin lapsia. Olemme isännän kanssa käynneet jo kaks kertaa antamassa puhtaat näytteet verikokeissa jossa katsotaan alkoholi jutut. Ja taas jouduimme sinne. Ja tämä piina jatkuu edelleen. Kukaan ei usko meitä vaan tätä 14.v tyttöä. Tämä on henkistä piinaamista ja nyt tämän asian takia olen menettämässä kaikki muutkin lapset.
Hei Huolestunut Äiti,
Minulla on samanlainen tilanne. Teini valehtelee viranomaisille esittäen järkyttäviä syytöksiä, jotka on täysin valheita. Olen ihan loppu. Yritän kertoa etten ole tehnyt noita asioita. En käsitä miksi ja minkätakia hän tekee noin. Yritän miettiä syytä ja mietin mitä seuraavaksi tulee. Ja miten lapsi jonka olen tuntenut on muuttunut ihmiseksi joka valheillansa satuttaa vanhempaansa.
Olen täysin ymmälläni kaikesta ja yritän ymmärtää tilannetta, mutta en tiedä mitä ajatella.
Hei.
Tämä tilanne jatkuu vaan edelleen SOS. Toimi jutellut teinin kanssa ja edelleen jatkaa valehtelua ja sen takia en saa toista poikaani takasin ollenkaan, mutta mieheni lapset saavat kyllä olla kotona. Tuntuu että pää hajoaa tämän asian kanssa. Kaikki mitä sanotaan niin heti vedotaan että vanhemmat valehtelee. En enää tiedä mihin ottaa yhteyttä. Ja aina kun rupean vaatimaan että haluan tytön tutkimuksiin niin se kumotaan heti ja todetaan että lapsi on kyllä täysin terve. Kuinka oma lapsi voi tällä tavalla tuhota äidin?
Hei,
sama tilanne täällä. Lapsen tarinat pahenee ja pahenee joka kerta. Joka kerta tuntuu, että uusi pala sielustani hajoaa. Katson lastani joka haistattelee ja valehtelee ihan pokkana minulle viranomaisten läsnäollessa. Sisään on kasvanut jo pelko lastani kohtaan (en tunne häntä ollenkaan). Ja en jaksa kuunnella niitä tarinoita, voimat rupee olemaan loppu. Tuntuu, että lapsi oikein nauttii kun minuun sattuu. Mietin kanssa kuinka oma lapsi voi tehdä omalle vanhemmalle näin.
Häneltä on pari kertaa lipsahtanut, että hän saa nyt enemmän rahaa (ja vähemmän kotitöitä). Ilmoitin hänelle, että kaikki perheenjäsenet auttavat toisiansa ja tekevät kotitöitä yhdessä…perheenä ja ei saa isompaa kuukausirahaa. Mutta jos motiivi on tosiaan tuo raha niin olen kauhuissani. Nämä kaikki valheet rahan takia!?
Kuulin, että teinit jopa somessa neuvovat toisiansa mitä sanoa syyttäessään vanhempiaan. Ja kertovat mitä etuuksia laitoksessa on kotiin verrattuna. Mihin tämä maailma on menossa???
Meilläkin 14v tyttö valehtelee. Jää kiinni valheesta mutta ei kadu, eikä ole sitä mieltä että teki mitään väärin. Itse olen täysrehellinen, ylirehellinen ja nyt ahdistaa tuon tytön kanssa, että mitä kaikkea tästä seuraa… Meillä ei ole sellaiset välit, että hän kertoisi asioitaan minulle. En siis tiedä mitä tyttö ajattelee. Tässä vaiheessa on vaikea lähteä rakentamaan semmoista suhdetta, että asioista voitaisiin keskustella. Pelkään, että valehtelusta tulee tapa, joka haittaa elämässä myöhemmin. Neuvoja on moniin tilanteisiin paljon saatavilla, mutta äitinä on tässäkin tilanteessa tosi yksin. Inhoan tätä murrosikää. Tsemppiä teille kaikille!
En muista mitä edellisessä viestissäni kirjoitin, koska sitä ei ole vielä julkaistu.
Olen ihan hajalla teinin syytöksistä. En tiedä mitä tehdä enään. Hoen vain: en ole tehnyt noita asioita mistä lapseni syyttää. Olen ihan rikki. Mietin vain milloin noi syytökset loppuu. Joka kerta kuulen uuden, pahemman syytteen. Tämä ei tunnu loppuvan ollenkaan.
Huolestunut Äiti, on pakko kysyä: miten sinä jaksat tämän kaiken kauheuden keskellä? Itse en tiedä miten selvitä tästä.