Hei!
Olisiko kenelläkään kokemuksia nuoren, juuri täysi-ikäiseksi tulleen masennuksesta?
Miten olette reagoineet asiaan, miten olette jaksaneet?
Lapseni (18v)masennus aiheutui vuosia (yli 10) kestävien ongelmien tuloksena. Avioero, isän manipulointi, lasten käyttäminen äitiä vastaan, äidin mustamaalaaminen, isän juominen tapaamisten aikana ym. kaikkea mahdollista.
Toivoisin vastauksia!!
Hei!
Lapsi ja isä siis tapasivat toisiaan eronne jälkeen? Otitko lastensuojeluun aikoinaan yhteyttä, kun isä kerran juonut lapsen tapaamiskerroilla?
Kuka on tehnyt masennusdiagnoosin?
Vastaavassa tilanteessa lähtisin nyt hoitamaan lapseni psyyken kuntoon ihan kaupungin psykologin kanssa. Lapsellahan ei ole enää mitään juridisia velvollisuuksia isäänsä kohtaan.
Asun tuommoisen lapsuuden eläneen miehen kanssa ja usko pois, ne 22 v jotka olemme yhdessä olleet, eivät ole olleet helppoja. Olemme siis jo yli 40 v.
Ellet hoida lapsesi psyykettä, se seuraa häntä läpi elämän ja pahimmassa tapauksessa hän toistaa omat lapsuutensa virheet omassa tulevassa perheessään.
