Tämä viestiketju alkoi 10 vuotta sitten, mutta asia on edelleen ajankohtainen ja tuntuu, että nuorten elämä on enää pelkkää pelaamista. Osa nuorista edelleen harrastaa, mutta hekin pelaavat useita tunteja harrastusten jälkeen ja pelitreffien sopiminen on arkipäivää. Näin on oman poikani kohdalla, paitsi että viimeisen vuoden aikana harrastukset eivät enää kiinnosta, koulu ei kiinnosta, nukkuminen ei kiinnosta, mikään yhteinen ei kiinnosta. Sen sijaan kaikki vapaa-aika menee joko pelatessa, kännykkää katsellessa, telkkaria katsellessa, yuotubea katsellessa jne. Oma itsenäinen tekeminen ja ajattelu puuttuu, vapaa-aika on pelkkää tuijottamista. Olemme kokeilleet peliajan rajoittamista, johtojen piilottamista, koneen laittamista jäähylle, puhuneet ja neuvotelleet. Mikään ei auta, hän palaa pelimaailmaan aina parin päivän jälkeen uudestaan, jolloin kierre alkaa alusta. Myös agressiivisuutta esiintyy kun vanhemmat yrittävät rajoittaa pelaamista. Olen itse melko lailla kypsä ja väsynyt tilanteeseen ja myös aikuisten parisuhde on kärsinyt. Miten ihmeessä tämän addiktiivisen käyttäytymisen saisi loppumaan? Järkipuheet eivät tepsi, joten onko totaalinen tauko pelaamisesta ja nettimaailmasta ainoa vaihtoehto? Mistä häntä pitäisi kehua, kun kaikki aktiivinen toiminta liittyy pelaamiseen, jota nimenomaan haluamme rajoittaa? Riitelemme näistä asioista päivittäin.
Aiemmassa viestissä Nimetön ehdotti peliajan keräämistä esim. kotitöillä.
Peliaikaa voisi kerätä myös yhteisellä ajalla. Vanhempi antaisi muutaman vaihtoehdon, esim. eväsretki, pyörän/mopon huolto, koripallon peluu tai mitä tahansa mikä lasta kiinnostaa edes vähän ja sopii lapsen ikään.
Vaihtoehdoista lapsi saa itse päättää mitä tekisitte ja silloin on koneet pois.
Jos ei valitse ja tee, saa pelata vain aikuisen määräämän ajan.
Jos alkuun onnistuisi edes kerran viikossa tai kahdessa, olisi sekin varmaan hyvä?
Eli yhteistä aikaa, lapsen valitsemana mutta aikuisen säännöillä.
Ja varmasti ei ole helppoa, vaatii aikuiselta teräshermoja.Itse annoin 15 vuotiaan leikata hiukseni..
Suosittelen kirjaa SEIREENIEN KUTSU kuvaus aivoista ja addiktion synnystä
miten autta lasta joka on vasta nelos luokkalainen ja on aina koneella psykölokit on tehnyt kokeet adhsta ja autismista kun ei suostu lähtemään kouluun aamuisi mutta ei ole kuulemma vikaa kun on diabetes potilas ja sokerit ei kuulemma ole kohdallaan ei voi olla koska lääkärit ei ota huomioon koneen käyttöä joten kuka tutkii peliriippuvuutta lapsella ja auttaa perhettä että lasta
Minun pikkuveljelläni on ollut peliriippuvuutta jo jonkin verran, mutta vietettyään kuukauden nuorisokodissa se on vain pahentunut… Poika vain pelaa, pelaa ja pelaa, ei tee läksyjä tai edes katso mitä tuli läksyksi. Lässyttää tai huutaa kaikille jos pelaamisesta huomautetaan tai pyydetään lopettamaan. Ennen nuorisokotia pelaamisriippuvuus oli toki pahaa ja melkein aina yksi riidanaihe, nykyään addiktio on vain paljon pahempi. Kun isä kävi pojan luona vierailemassa nuorisokodissa, poika oli pelaamassa nuorisokodin pleikkarilla eivätkä isän ja veljen kyläilyt enää kiinnostaneet.
