naapurin lapset itkevät illasta toiseen
Hei,
toivottavasti saan ajatuksilleni mielenrauhan täältä. Ongelmana on naapurissa jatkuvasti ja toistuvasti tuntikausia itkevät ja ”rääkyvät” lapset. Kesällä kävin kerran kysymässä että onko kaikki hyvin, kerroin että minun sydämeni särkyy kuunnellessa. Kysyin, voinko auttaa ja pahoittelin että häiritsin. Kyseessä on äidin mukaan vain temperamenttinen tyttö; mutta kun heitä on kaksi. Nuorempi on nyt reilun vuoden, vanhempi ehkä neljä.
Koskaan ei kuulu lasten riitelyn ääntä -senhän jokainen erottaa kun kaksi lasta riitelee ja itkuksi menee. Aina vain se, että toinen tai molemmat itkevät sydäntä särkevästi. Siten, että itselle tulee mieleen että syliinhän tuo lapsi pitää nostaa tyyntymään. Tämä itku kestää tunteja; tänään taas alkuillasta noin 21.30 asti. Tälläinen ilta on noin kerran viikossa; olen paljon iltoja kotoa poissa mutta siitä huolimatta. Eikä kuulu, että vanhempi korottaisi ääntä -aivan kuin lapset jätettäisiin yksin itkemään. Eikö eristäminen ole missä tahansa kehitysvaiheessa julmaa -jäähyt nyt eivät varmaan tunteja kestä? Vai olisiko tähän jokin muu selitys?
En haluaisi loukata puuttumalla, jos todellakin kyseessä on tavallinen perhe, todella temperamenttisillä lapsilla. Mutta mielessä kummittelee, että entä jos lapset todella kärsivät. Kai tuon ikäiset käytetään säännöllisesti neuvolatarkastuksissa, siellähän se huomattaisiin?
Vanhemmat ovat nuoria, vaikuttavat ihan tavallisilta rivaripätkän asukkailta vähän alle 30- kymppisiltä. Työssäkäyviä ja sosiaalisia. Sanokaa että minä ylireagoin, tai mitä voin tehdä? Voiko neuvolaan ilmoittaa että seuraava vuositarkastus olisi tarkempi? Sosiaalihuoltoon voi ilmeisesti tehdä ilmoituksen mutta se on turhan leimaavaa, jos tilanne on täysin normaali.
Hei,
jos kysymys on vuoden ikäisestä lapsesta jolla on muutaman vuoden vanhempi sisarun, niin tuon ikäisille lapsille itkeminen on tyypillistä muutenkin ja voihan toinen sisarus kiusatakin pienempää.
On kuitenkin mahdotonta määritellä onko perheessä ongelmia vai ei pelkästään ulkoisten puitteiden perusteella. Vaikka asunto olisi hyvin hoidettu niin se ei välttämättä tarkoita että perheen sisäiset ihmissuhteet ovat toimivia, tai päinvastoin. Sen perusteella ei siis voi tehdä mitään päätelmiä.
Monesti esimerkiksi päihteidenkäyttö ei näy usein ulospäin mutta perheen sisäiset jännitteet voivat olla voimakkaita. Tällöin perhe voi näyttää aivan normaalilta.
En kuitenkaan lähtisi puuttumaan toisten elämään ilmiantoja tekemällä, ellei häirintään liity myös muita haittoja. Perätön ilmianto kuitenkin on myös rikos, josta sellaisen kohteeksi joutunut voi vaatia rangaistusta. Kannattaa harkita tarkkaan ja olla todella varmaa näyttöä siitä että lapsia esimerkiksi pahoinpidellään tai vanhemmat ovat päihtyneitä mitä lapset pelkäävät.
Hei!
Kuulostaa hankalalta tilanteelta. Mielestäni olet tehnyt aivan oikein kysyessäsi, tarvitaanko apua. Jos asia vaivaa etkä halua tehdä ilmoitusta lastensuojeluun, onko mahdollista, että keskustelet uudelleen naapurien kanssa asiasta ja kerrot, mistä olet huolissasi?
Eiköhän se ole suurempi paha että lasten kaltoinkohtelu saa jatkua kuin se että tulee turha ilmoitus lastensuojeluun. Äkkiäköhän se selviää onko aihetta huoleen vai ei kun joku vaan saa mahdollisuuden tarkistaa asian. Eikä tosiaankaan ole kyse poliisille ilmoittamisesta.
Ei kai se ole normaalia, että lapset itkevät tuntikausia, kyllä aikuisen tulisi tarjota syliä ja lohdutusta jo paljon, paljon aiemmin. Ei pidä antaa itkeä uneen. Neuvolaan ilmoittaminen ei varmaan ketään haittaa, mutta ehkä ilmoittaisin asiasta myös lastensuojeluun. Eikös ne itse päätä mitkä ilmoitetuista tapauksista vaativat lähempää tarkastelua?
Minun äidiltäni ei lohdutusta tai syliä saanut, tukkapöllyjä, läpsimistä ja raivareita kylläkin. Ei tunnettu sanaa anteeksi, eikä minun ole helppo sitä itsekään vieläkään sanoa. Hiuksiani setviessäni (eli siivilöidessäni irronneita tuppoja) muistan monesti itkeneeni niin kovasti että henkitorveen sattui, ja itkeähän sai niin kauan kunnes tunsin oloni niin yksinäiseksi ja fyysisestikin etäiseksi äidistäni. Ei ollut lohduttajaa, isäkään ei kotona ollut. Tuli sellainen fyysinen tunne että kaikki (omat ruumiinosat, huonekalut, seinän takana oleva äiti, KAIKKI) on todella kaukana toisistaan, sellainen hajoamisen ja etääntymisen tunne.
Olen käynyt terapiassa äitisuhteeni takia, ja monet ovat kysyneet että tuliko koskaan mieleen huostaanotto. Eihän sitä lapsena itse sellaisia osaa ajatella, vaikka kyllä minä sen ymmärsin ettei meillä kaikki normaalia ollut eikä äiti oikein tehnyt.
Olisi tilanteeseen jonkun pitänyt puuttua. Lapsi ei pysty itse apua hakemaan!
Itselläni on kaksi pientä kovastikin äänekästä lasta. Iltaan nuo itkut yleensä kulminoituu ja kyllä sitä voi useamnan tunnnkn kestää…Lasten isä usein illat ja yöt töissä. Iltapesut ja rasvaukset kun on vaan pakko hoitaa, itki toinen tai ei.. Siihen päälle nukkumaan laittamiset. Kilometrien kantaminen ja hytkytys.Laulan ja taputtelen, mutta usein kun ensimmäinen hetkeksi hiljenee on toinen valmis taas aloittaan. Neuvolassa sanoivat et sellasii lapset on…ja että ei se huudatus unikoulukaan lapselle haitallista ole. Itse olen vähän eri mieltä ja siksipä nukummekin perhepedissä. Vaikka meillä itketään niin kukaan ei itke yksin.Että ei pelkkä itku ole välttämättä merkki kaltoin kohtelusta.
Haluaisin kommentoida lastensuojeluilmoitukseen liittyen. Lastensuojeluilmoituksen tekemisessä ei ole kyse ilmiannosta vaan nimenomaan huolesta. Jos jollakulla on huolta lapsen hyvinvoinnista, voi hän tehdä lastensuojeluilmoituksen. Lastensuojeluilmoitus on vain ilmoitus, eikä syytös. Lastensuojelutyöntekijät selvittävät vanhempien kanssa, onko huoleen syytä vai oliko huoli aiheeton. Ketään vastaan ei voida nostaa syytettä lastensuojeluilmoituksen tekemisestä. On eri asia kokonaan, jos tekee poliisille perättömän ilmiannon. Mutta lastensuojeluun voi ottaa yhteyttä ja vaikkapa nimettömänä ensin konsultoida tilannetta ja pohtia yhdessä asiantuntijan kanssa, onko syytä huoleen. Yksityishenkilö voi tehdä ilmoituksen myös nimettömänä.
Hei,
olen tuon ensimmäisen joulukuisen tekstin kirjoittaja. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että tein ilmoituksen lastensuojeluun nimettömänä, mutta tämänpäiväisen lasten huutamisen sisällön vuoksi aion olla vielä yhteydessä uudestaan. Silloin, kun ilmoituksen tein, olin kuunnellut kahden viikon sisällä pikkutytön rääkyvän tauotta ”äiti äiti äiti äiti….” ja toisena päivänä ”äiti kyllä minä pyydän anteeksi, äiti kyllä minä pyydän anteeksi”. Tänään olen kuunnellut taas -tajusin juuri että aina kun olen tähän aikaan kotona lapset kirkuvat ja rääkyvät- itkua, kirkumista. Sanoista ei aivan saa selvää, en edes kehtaa kirjoittaa miltä lasten huutamat sanat kuulostavat.
Tuo ilmoitus, minkä tein, oli siis nimetön. Eli jos lastensuojelu on perheeseen yhteydessä, he eivät kerro että ilmoittaja on kesällä käynyt kyselemässä tilanteesta. Eli periaatteessa minua ei siitä tunnisteta. Mutta; koska tein ilmoituksen nimettömänä, oletan että on suurempi mahdollisuus ettei sitä oteta todesta. Jään muutaman viikon jälkeen talvilomalle ja siihen asti kuulostelen näitä viikonloppupäiviä. Jos lomaviikollani kuulen vastaavaa, voidaan varmastikin olettaa että käyttäytyminen on jokapäiväistä…
Hei
Sinuna tekisin ehdottomasti uuden ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille. Eivät voi jättää asiaa siksee, jos tulee uusia ilmoituksi.
Olet toiminut vastuullisesti. Hyvä !
Hei joulukuisen tekstin kirjoittaja;
teet vaan uuden ilmoituksen, sinnikkäästi, etkä anna periksi!
Tässä maassa on nähty jo liikaa surullisia esimerkkejä siitä, kuinka käy, jos asioihin ei puututa jämäkästi.
Tiesitkö myös, että Lasten Oikeuksien Tuki ry on lastensuojelun yläpuolella. Sinne yhteyttä, jos ls ei tee mitään!
Hei!
Ihanaa että on välittäviä ihmisiä vielä jotka uskaltavat puuttua rohkeasti tällaisiin asioihin! Nykyisin ennemminkin on ongelma ettei uskalleta tai viitsitä puuttua lapsen kaltoinkohteluun ja luotetaan vaan siihen että neuvolat ym.saavat varmasti tapaukset haltuun. Karu totuus: Eivät saa! Monesti ilmoitus lastensuojeluun auttaa myös vanhempaa kohtaamaan oman riittämättömyytensä/väsymyksen/masennuksen tms. ja saa tilanteeseen lasten suojelun kautta kättä pidempää. Suomessa on valitettavasti tällainen hyssyttely ja ”ei kuulu mulle” kulttuuri ja varsinkin mitä tulee niinkin henkilökohtaiseen suhteeseen kuin vanhempi-lapsi -suhteeseen. Etelä-Euroopassa on ihan normaalia että kaupan täti huomauttaa nuorelle äidille että pistää kaulurin pikkuiselle kaulaan kun on niin kylmä tuuli. Tämä olisi aivan katastrofaalista Suomessa mutta Italia-Espanja-Kreikka -akselilla nuori äiti kiittää kohteliaasti huolenpidosta ja hymähtää vain ilman provosoitumista. Toisaalta ”yhdessä kasvatetaan” kulttuuri tuo mukanaan sanomatonta turvallisuudenkin tunnetta:).
Eli puututaan rohkeasti epäkohtiin ja luotetaan siihen ”tunteeseen” että nyt ei taida kaikki olla kohdallaan. Ei se tee kenestäkään huonoa äitiä vaan pikemminkin varhainen puuttuminen tai tilanteen tarkistus ennalta ehkäisee vakavampia kaltoinkohtelutilanteita ja loppupeleissä hyödyttää äitiäkin (kunhan hänkin vain uskaltaa katsoa loukkaantumiseltansa koko kuvaa).
Mitä lienee kirjoittaja tarkoittanee sanoilla perätön ilmianto? Ilmianto ulkopuoliselle siitä, että lapset itkee tolkuttomasti??
Kyllähän siitä on lasten vanhemmatkin tietoisia siitä itkemisestä jos on naapuritkin.
Syyt itkemiselle ei kuulu muille, eipä niin, mutta kyllä jokaisen kansalaisen täytyy reagoida tällaiseen asiaan ja lakikin ohjaa meitä tekemään lastensuojeluilmoituksen jonka voi tehdä nimettömänä. Epäilyksiä päihteiden väärinkäytöstä tai perheväkivallasta ei tarvitse naapurin esittää lastensuojeluun vaan huolensa lapsista.
Perätöntä ilmiantoa ei ole olemassakaan tässä asiassa. JOs lapset itkevät aiheesta ja kauhusta tms, voi vain toivoa että sosiaalipyöntekijät osaavat puuttua tilanteeseen ja jos lapset itkevät ihan normi itkujaan, se selvinnee hyvin pian heille myös.
Kyllä aiheeton ls-ilmoitus voi johtaa rikosilmoitukseen perättömästä ilmiannosta ja toisinaan kunnianloukkauksesta.
Ymmärrän monen huolen lapsista, mutta ainakin omani itki ja kirkui ihan uhmaansa ilman suurempaa hätää. Ja nimenomaan huusi kaikkea äitiin liittyvää.
Lastensuojeluilmoitus aiheellinen tai aiheeton johtaa sosiaalitoimen pitkään kontrolliin. Mielestäni pahoinpidelty lapsi ei kyllä itke ja huuda, ei varmasti enää uskalla.
Mutta koskaan ei voi olla varma. Kukapa meistä lapsen henkeä haluaa kontolleen.
Itse muutin uuteen asuntoon. Heti alusta alkaen naapurista kuulunut pienen lapsen itkua joka päivä jatkuen tunnista toiseen. Kovasti olen minäkin miettinyt kuinka puuttua asiaan vai puuttuako ollenkaan. Ilmoittaako jonnekin ja minne. Eihän tuollainen päivästä toiseen jatkuva itkeminen liene normaalia.
Mielestäni kannattaa harkita todella tarkkaan tekeekö naapuristaan lastensuojeluilmoituksen. Täytyy olla todellista näyttöä esim. päihdeongelmasta tai muusta lapsen kaltoinkohtelusta. Jos todellista näyttöä on, niin silloin tietenkin lastensuojeluilmoituksen teko on aiheellinen.
Yksittäiset ikävät tapaukset saattavat lisätä liiaksi aiheettomia lastensuojeluilmoituksia. Pitäisi auttaa todella niitä lapsia, jotka ovat avun tarpeessa.
Lapset ovat hyvin erilaisia niin kuin ovat aikuisetkin. Toiset lapset ovat kovaäänisempiä tai uhmakkaampia, kiukkua tai muuta itkua tulee herkemmin. Yleensä nämä lasten voimakkaat tunteet purkautuvat kotona iltaisin.
Seinien ja ovien takaa kuuluvat äänet eivät aina anna todellista kuvaa lapsiperheen elämästä. Ja mielestäni lastensuojeluilmoitusten tekemiseen liittyy nykypäivänä tietynlainen kyttäämismenttaliteetti tai poliisivaltion luonne. Jos naapuri on häiriintynyt lasten äänistä hän tekee lastensuojeluilmoituksen, kyse ei ole huolesta lapseen vain siitä, ettei kestä lasten erilaisia ääniä tai haluaa peloitella naapuriaan.
Mielestäni lapsiperheille täytyisi järjestyä aina kasvatustukea neuvolan tai koulun kautta tarvittaessa.
Itselläni on voimakastahtoinen lapsi ja välillä kuikkukohtauksia tulee tiheämmin. Oma naapurini on valittanut kaikista mahdollisista äänistä lapseen liittyen koko ajan ja teki myös lastensuojeluilmoituksen. Naapuri on aina kotona ja aikaa riittää toisten tarkkailuun liiaksi. Ainakin minun mielestäni tämä on erittäin epämiellyttävää ja koko ajan täytyy olla selittämässä naapurille, mistä äänet johtuvat.
Naapurit, lapsista kuuluu erilaisia ääniä ja se kuuluu lapsiperheen elämään. Älkää myöskään olko vainoharhaisia, täytyy myös luottaa vanhempiin kasvattajina.